TAITEIDEN YÖ

Ton shown jos missasitte, missasitte PALJON!

Mä, paraskin (entinen) taideopiskelija, olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Taiteiden yössä! :p Oon sivuuttanu sen aina siks, ku ei ihan hirveesti hotsita lähtee kaiken maailman känniääliöiden sekaan hillumaan. Ku tavallinen viikonloppukin kaupungilla etoo mua just noiden kaljanaamaisten nuorten takia, nii miks menisin johonkin Taiteiden yöhön, jossa kaikki on entistäkin enemmän naamat?

Tänä vuonna mä kuitenkin päätin lähteä, ku bongasin Taiteiden yön epävirallisten valvojien oppaasta, että Espan lavalla (Espa... JUST se mesta, mis kaikki on eniten jurris!) esiintyy Johanna Juhola! Tykkään ihan simona sen kahesta biisistä, ja ilokseni se esittikin ainakin niistä toisen, eli Iloiset ystävät. :) Tää oli syy, miks tulin Taiteiden yöhön!

Johanna Juhola haitareineen <3

Tahallisesti mitenkään dissaamatta Juholan Johannaa, mut jotain PALJON MAHTAVAMPAA odotti korttelin päässä...!

Espan lavan jälkeen otin parit kaverini (Linskun ja Sannan äitinsä kera) kiinni Senaatintorin reunalla ja jäätiin odottamaan kalakulkuetta, mikä oli toinen Taiteiden yön häppeningeistä, minkä olin ajatellut tsekata vaiks vaan nopeesti. Kulkue oli lähtenyt Svenska Teaternilta ja matkasi Espaa pitkin kohti Tuomiokirkkoa. Jos olisin ollut yksin liikenteessä, nii oisin jäänyt kattoo kaloja Espalle, mut onneks en jäänyt, koska muuan ystäväni soitti mulle jälkeenpäin että hän oli kuulemma jäänyt siellä pahoin puristuksiin väkimassan väliin. Paha juttu! :S Ja vieläpä ku liikkeellä oli tosi paljon ihmisiä pikkulasten kanssa... Ne pienethän voi liiskaantuu ku kärpäset tommoses tilanteessa!

No mutta. Hyvin varhaisessa vaiheessa hylkäsin nuo kaverini ja puikkelehdin keskelle Senaatintoria väenpaljouteen. Ihmisiä oli ihan pipona (helsinginjuhlaviikot.fi -sivuston mukaan 40 000), mut kyl siel must oli ihan tarpeeks väljää. Ei alkanut ahdistaa, vaikka vuosi sitten en olis kirveelläkään mennyt moiseen väenpaljouteen (paniikkihäiriön takia). Oli oikein hyvä olla! :) Ja voi VITJA miten nautin!!!!!! Luvassa oli ranskalaisen katuteatteriryhmä Plasticiens Volantsin Perle-niminen esitys!

Oon sikski ilonen, etten käyny kurkkaamassa niitä kalapalloja (kyse on siis jättikokoisista helium-merenelävistä), koska ensikosketus noihin otuksiin oli siten paljon vaikuttavampi sen torilla soitetun musiikin ja valojen kera. Ihmiset haukkoivat henkeään, kun eläimet "uivat" vuorollaan torille.

Ensimmäiseksi torille lipui liki bussin kokoinen valas ja musiikki ja äänimaailma oli suoraan meren pohjasta - ei kuitenkaan syvältä ;). Voi vitsi ett haluaisin noi shown biisit itelleni!!! Jos joku tietää, mist ne vois saada, ni vinkkiä mulle kiitos!

Arvatkaa vaan loppuiko mun kamerasta patterit parin kuvan jälkeen!?!?!? Raivasin tieni takaisin ystävieni luo torin reunalle ja sain neuvon kysyä pattereita viereisestä limukaupasta. Kalliita pattereita, mut mielenrauhani oli pelastettu. ;p Kun esitys oli jo alkanut, tori oli vielä enemmän ummessa, mut mä halusin päästä takaisin hyvälle paikalleni keskelle toria. Onneksi juuri silloin jostain putkahti kaksi meduusaa, jotka etenivät läpi ihmismassan. Mä lähdin kulkemaan niiden vanavedessä ja niiden lonkerot iskivät mua naamalle koko matkan. ;p Mut ihmiset antoivat niille (ja mulle) tietä. Jengi oli ihan haltioissaan!

Mun EHDOTON suosikki hahmoista oli kirkon portaita alas lipunut rapu! Sen myötä raikunut musiikki soi suoraan mun sydämeen ja luihin! Olin ihan huumaantunut! Harmi, että torin reunalla olleet frendini eivät saaneet esityksestä juurikaan mitään irti... Mä puolestaan en muista, millon oisin nähnyt mitään näin upeeta! No mut mulla oli aika täydellinen paikka seurata esitystä.

Simpukka aukesi ja sen sisältä tuli helmeilevän värinen helmi. Täydellisen pyöreä!

Merikäärme ja ne meduusat, joiden perässä kävelin.

Merikäärme yritti vissiin syödä ton mustekalan, mutta kävikin toisin päin. Käärme katosi. En tiiä miltä se näytti vierestä katsottuna, mutta matkan päästä se näytti tosi vaikuttavalta.

Rapu kävi seuraavaksi mustekalan kimppuun ja mustekala kuoli. Tässä esityksessä oli ihan oikea tarinakin... voit lukea sen täältä. :) Mä en oo ihan varma, kuinka oikein tulkitsin kaiken.

Kun sekä merikäärme että suuri mustekala olivat kuolleet, valas uskalsi tulla taas esiin piilostaan.

Keskellä toria olemisen mainio puoli oli myös se, että siellä saattoi kohdata ihmiset, jotka lennättivät noita kalapalloja. Se oli kans tosi vaikuttavaa! Tällä yllä olevalla tytöllä oli selässään reppu, joka oli jotain metallia tms. No jotain tosi painavaa kuitenkin, joka esti n. 160 centtistä tyttöä nousemasta korkeuksiin. Muilla en huomannut moisia reppuja. He olivat raavaammanpuoleisia miehiä, mitä mä pistin merkille.

Lopuksi hahmot liukenivat yön pimeyteen.

WAU MIKÄ ILTA!!!

Ja kyllähän niihin känniteineihinkin tuli törmättyä ja oksennuksen tuoksu hiveli hajuaistiani. Kävelin Senaatintorilta isäni tykö Pasilaan yöksi, ku en halunnu matkustaa junalla ihmisten ollessa tossa kunnossa.

Mut WAU mikä ilta!!!

Kertokaa omia kokemuksianne tosta esityksestä!