sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Lickety Split

Moi olen Hanna ja harrastan My Little Ponyjen tuunausta. (Oon jääny koukkuun!)


Tää vaaleanpunainen Lickety Split on ensimmäinen ponini, jota rupesin kunnostamaan. Työ vaan venähti niin pitkäksi, että ehdin siinä välissä tuunata sen oranssin Apple Jackinkin. Ostin tän alunperin BonChavaljelle kahdella eurolla kirpparilta, mutku hällä tää oli jo, niin otin sit omakseni. :)


Pää irti! Ponin karvat olivat tosi huonossa kunnossa, ihan kähärällä.


Ne piti leikata pois. Mut ei tämmönen siilitukkainen ponikaan pöllömmältä musta näytä!


Haha, tää on niinku pataan päätyneen MLP:n pää seinällä! ;D


Sit vanhasta hännästäkin piti päästä. Tässä käytettiin apuna tonkeja.


Häntäprikka.


Sit kaikki hiukset piti kans nyhtää irti tonkeja käyttäen. Tää oli hauskaa puuhaa. :)


Voi miten sillä on nätti naama! ^__^


Pesulle.


Putsasin kroppaa pesun jälkeen Taikasienellä. Sillä lähtee vaikka noi pepun symbolitkin, mut niihin en koskenut.


Lickety Splitillä kuuluis oikeasti olla hennon vaaleanpunaiset karvat, mutta kun tuolla mun ponilla oli valkeat (haalistuneet auringossa vuosien mittaan), niin halusin laittaa sille takas saman väriset.


Hiusten kiinnittämistä sanotaan ruuttaamiseksi. Se on vaikeaa ja hidasta puuhaa. Ensin pienen pieni tuppo karvoja vedetään neulalla ponin päänahasta sisään ja sitten karvojen päät sulatetaan yhteen. Poltin sormeni monta kertaa tätä ponia tehdessäni!!! :S



Jeeee, eka ruuttaus tehty!!! Satamiljoonaa edessä... :/


Edistyy, edistyy...


Ja tässä on kaikki kolot ruutattu!!! Voitto! Eihän siihen mennytkään ku 2,5 kuukautta! ;DD


Voi mun söpöä poniani!


Toi tukka ja häntä on aivan liian pitkät, mutta päätin jättää ne semmoseks. Tän yhden ainoan kerran! Oikeestiha niien kuuluu olla paljon lyhemmät.


Tadaa! Se on valmis! ^_____^



Tässä vielä vertailun vuoksi poni alkuperäisessä kondiksessaan.



Lickety Split toivottaa kaikille Huokunin lukijoille hyvää kesää!

torstai 28. heinäkuuta 2011

Raumalla (osa 3: Hylätty sirkus)



No okei, otsikko on himpun verran harhaan johtava, mutta väliäkö tuolla.

Kun silloin perjantai-iltana (päivää ennen häitä) tulimme Hannan, Annen ja O-P:n kanssa sinne Raumalle, näin automme ikkunasta vanhoja sirkusvaunuja yhden pellon laidalla. Hurmaannuin niihin ensisilmäyksellä ja paloin halusta päästä pitämään sinne pienet photoshootingit vielä ennen kotiinpaluutamme.

Pikkulinnut kertoivat, että tuon "hylätyn sirkuksen" vaunut omistaa vähän erikoinen tirehtööri, ja ettei sinne välttämättä kantsi mennä noin vain valokuvailemaan. O___o Mut ei meitä pelottanu! ^__^ Ainakaan paljoo.


Häiden jälkeisenä aamuna lähdettiin Annen ja Hannan kanssa matkaan ennen kuin muut olivat heränneet. Tästä vois luulla, että lähdimme tositosi aikaisin, mut muut vaan nukku tositosi myöhään. ;p


Oli tosi kuuma päivä, eikä tiedetty tarkkaan, kuinka pitkä kävelymatka meillä oli. Käveltiin vain sitä autotien reunaa, jota pitkin oltiin aiemmin tultu. Oltais liftattu jos oltais kehattu.

Kun sitten saavuimme sinne "hylätyn sirkuksen" pihaan, aloimme aprikoimaan vaihtoehtoja, mitä meidän nyt pitäis tehdä: mentäiskö vain kuvaamaan, vai pitäisikö käydä kysymässä talosta lupa.

Siel EI siis ollu mitään sirkustelttaa, eikä niitä vaunuja oltu hylätty, mut siel pihamaalla oli varmaan ainakin kymmenen sirkusrekkaa, ja kaikki ajan patinoittamia! Liekö niillä ajettukaan enää moniin vuosiin.

Onneksi just kun olimme saapuneet pihan edustalle, talosta tuli ulos vanha mies. ("Tuo on se tirehtööri!") Hän oli menossa hakemaan aamupostia ja ihmetteli keitä olemme. Ilmaisimme kohteliaasti toiveemme tulla valokuvaamaan vaunuja. Mies vaikutti aluksi vähän pelottavalta, kun hän ei hymyillyt ja piti pitkiä mietintätaukoja, mutta saimme luvan tulla pihalle kuvaamaan. Fiuh! ^__^













Se tirehtööri ei kyl loppujen lopuksi ollut ollenkaan erikoinen, vaan tosi mukava! Ja hän kertoi meille ajoistaan sirkuksessa. Hän oli kuulemma aikoinaan perustamassa Sirkus Finlandiaa!

Ja arvatkaa, siellä pihamaalla oli myös sirkuseläimiä! O___o Tirehtöörin lapsenlapsi juoksi meidän mukanamme ja esitteli eläimiä meille. Olimme ihan haltioissamme! Vähänkö mäkin haluaisin asua hylätyssä sirkuksessa!







Ette voi oikeesti uskoa, mikä elämys tuo paikka oli!!!




Kesy valkea kyyhkynen!!! ETTE USKO!!!! (kuva: Hanna)


(kuva: Hanna) Papukaijojakin! Pistin merkille, että nää kaijat näyttäisivät olevan jopa tosi hyvässä hapessa. Pahoinvoivat papukaijathan nimittäin kynivät höyhenensä. Kato kuva, minkä etsin tätä varten googlesta.





Mä kyl haluun tonne valokuvaamaan vielä joskus uudestaankin! Paremmalla kameralla ja jollain valonheittimillä tms. pro-kamoilla!


Kattokaa hei tätä papukaijaa. Sanokaa mua hassuks, mut musta tän linnun feissi puhuu niiiin evoluutiota vastaan!


Kattokaa noita pieniä höyheniä! Silkkaa taidetta!


Oltiin siel hylätyllä sirkuksella about tunti, ja takas majapaikallemme päästyämme oli ihanaa mennä häärääppiäisiin lähikaupan terassille!

Tähän loppui tää Rauma-trilogia. :)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Raumalla (osa 2: Häät)



Ja nyt sitten niistä häistä:

Agnethan ja Jussin häät olivat kyllä yhdet sievimmät juhlat, missä olen ollut! Kaikki yksityiskohdat oli niin tarkkaan harkittu ja viimeisen päälle koristeltu menemättä kuitenkaan överiksi. Agnethan kädenjälki näkyi. :)



Sanomattakin selvää, että morsiamen mekko oli ihana.

Ennen hääparin saapumista juhlapaikalle vieraille jaettiin valkeita, vaaleanpunaisia ja sydämenmuotoisia ilmapalloja, jotka sitten päästettiin irti vastavihittyjen kunniaksi. Mä en ois millään raaskinut päästää käsistäni sitä ihanaa sydänpalloani, mut oli sit pakko... :(


Näin käy ku päästää irti puun alla.


Ruokapöydillä oli söpöjä pieniä sydänkristalleja. Tietty aitoja!


Oih!


Juomakin mätsäs teemaväriin.


Agnetha oli suunnitellut pukunsa itse. Etevä likka, etten sanoisi!

Mua aina häissä jänskättää vähän, ett mihin mut on laitettu istumaan... Mut pääsin oikein mieluisaan seuraan: vieressäni istui kavereitani lukioajoilta. Ja muutenkin siel häissä oli tosi monia vanhoja koulukavereita, joita oli kiva nähdä pitkästä aikaa.


Ruokapöydät notkuivat herkkuja. Että mä kyl tykkään häistä! ;)


Sit vasta kun olin lapannut lautaseni täyteen ruokaa, kuulin että nää oli vasta alkupalat. Pääruoka oli tulossa parin tunnin päästä. Kääks! Mihin mahaan muka vielä pitäis mahtua jotain?!


Hanna :D


Anna ;D


Aww, morsiamen isä oli tuunannut kenkänsä Agnethan lapsuuskuvilla juhlan kunniaksi. ^__^


Ja sitten taas vähän ruokaa...

Kuten sanoin, näiden häiden visuaalinen ilme oli tarkkaan harkittu! Tsekatkaa tää:


KARKKIBAARI!!! ÄN AA ÄM!!!!


Lukuisia suloisia eri värein ja käärepaperein koristeluja makeisia! Hitti!!!














En tiiä ketä nää oli...


Kakkukoriste oli kuulemma aikoinaan Neetan vanhempienkin kakussa. ^__^


Parit kakut. Minttusuklaa-kookos-vanilja, Baileys-valkosuklaa-tyrni, Cappuccino-mango-passion ja Vadelma-valkosuklaa-lime. Mitä tähän voi lisätä...? :D




Tarjoilusta kyllä huomasi, että Agnethan äiti on kondiittorimestari. Macaroneja, cool!


Morsian ja kaasot.



Onneksi olkoon vielä, Jussi ja Agnetha! Friski myättuult! Päheet häät oli!



Ja vielä lopuksi: Kattokaa mimmosen söpön pikkukiven löysin pihalta! ^__^ Otin sen mukaani!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...