lauantai 14. tammikuuta 2012

Kesäkonffa (osa 3/3: FidaKids)

Vaikken ollutkaan Fidalla graafikon hommissa, mua pyydettiin luomaan kaksi piirroshahmoa uuteen Fida Kids -projektiin. Fidan virallinen graafinen suunnittelija oli jo suunnitellut oravan, mutta vielä puuttui jänis ja panda. Kivaa! Fida Hahmoja tultais käyttämään mm. pyhäkouluissa.

"Fida Kids on uusi lasten lähetyskasvatusohjelma. Keskeisimpiä tavoitteita ovat lasten innostaminen lähetystyöhön sekä lähetyskenttien lapsityön tukeminen. Toivomme, että lasten sydämissä kasvaisi myötätunto ja rakkaus maailman erilaisia ihmisiä kohtaan." Lähde: Fidan nettisivut


Tän oravan tyyliseksi pupu ja panda piti tehdä. :)

"Orava on nimeltään Bitti ja se on uutisankkuri, joka välittää lapsille tietoa vieraiden maiden lapsista yms."


Sain tällaiset hahmohahmotelmat, joiden pohjalta pupun ja pandan ois voinu tehdä, mut kun nää oli niin erityyliset kuin valmis orava, ni lähdin vähän omille poluilleni.

"Jäniksellä, Loikalla, on aina reppu valmiiksi pakattuna. Loikka vierailee eri puolilla maailmaa, tapaa lapsia ja perheitä, tutustuu heidän elämäänsä ja välittää uutisia matkoiltaan uutisankkuri Bitille."


Mun luonnoksia Loikasta. En halunnu laittaa pupulle vaatteita, ku halusin pitää sen mahdollisimman pelkistettynä. Mut tein sille taskut, jotka vähän luonnottomasti on kiinni sen ihossa. :D Mut ku sain ohjeen, että jäniksen tuli olla enemmän pojille suunnattu hahmo, ni mulle vaa tuli semmonen visio rennon letkeestä pupusta, joka pitää käsiä taskussa. :)


Loikan viimeistely, kolme viimeistä versiota. Poikamaisuutta lisätäkseni tein sille viel lippiksen, lippa taaksepäin tietenkin.


"Panda, Finda (nimi tulee sanoista Fida ja panda), on empaattinen, maailman hädänalaisten lasten puolestapuhuja."


Mun luonnos pandasta.


Findan viimeistely, kolme viimeistä versiota. Tein silmistä viel vähän kiinalaisemmat, kuin mitä luonnostelin. Aluksi panda oli vähän liian palikka, mutta ku pulleroitin sen mahan ja pään, siitä tuli varsin söpö tapaus, vaikka itse sanonkin. :)



Tässä valmiit Kida Kids -hahmot. ^__^ Oon tosi tyytyväinen! Ne on tyyliltään aika yhdenmukaiset, vaikka sopalla olikin kaksi kokkia.


JA KELATKAA NIISTÄ MEIÄN HAHMOISTA TEHTIIN KÄSINUKET!!!!!!!!!


Ihan kreisii oikeesti!!!!!! Yks mun tänastisen graafikonurani hienoimmista hetkistä ku näin nää ekan kerran! MUN panda ja pupu! Oon niin imarreltu! ^___^


Hahmot esiteltiin konffassa koko helluntaikansalle. ^__^






Siel Fida Kids -pisteellä lapset saivat värittää hahmoset mieluisin värein.




Olihan se nyt ihan ÄLYN mieltäylevöittävää nähä satoja eri versioita omista tuotoksista! ^__^


Sit hahmot painettiin myös paidaksi!


Mul ei viel oo tätä paitaa itelläni, ett vink vink vaan Päivi jos luet tätä. ;)


Jeee, oon ylpeä äiti. ^__^

tiistai 3. tammikuuta 2012

Kesäkonffa (osa 2/3: liikenneonnettomuus)

Sieltä meiän majapaikasta, Mäntästä, oli siis jotain parikyt kilsaa konffaan. Kuljimme Helin, äidin ja tyttöjen kanssa kahdella autolla, koska äiti ja tytöt lähtivät aina iltaisin ennen Helii ja mua nukkumaan.

Yhtenä aamuna sit tytöt matkas Helin kyydissä ja mä äidin. Leppoisa kesäaamu, tienvarsilla metsää ja järvimaisemaa.

No. Pienillä maanteillähän tapaa aina välillä lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä. Ok. Niiden kohdalla on tapana ajaa vähän ulommas tien reunasta, että jää pieni hajurako auton ja ihmisen välille. Yhes vaihees meidän edessä tienvierustaa pyöräili mies, selkä meiän autoon päin.

Ajettiin 80 km/h sen miehen yli.











Jarrutusjäljet


Piirsin tälläsen kartan tapahtuneesta. Punanen laini on pyöräilijan reitti (katkoviivainen toivottu reitti)



Voin sanoo, että ei oo kiva, tunne kun pyöräilijä lähestyy, lähestyy ja lähestyy auton tuulilasia. Se näky vanhan miehen paiskautumisesta konepellille kummitteli mun mielessä tosi pitkään. Se oli ka-ma-laa.

Se mies niinku kaars suoraan meiän auton eteen semmoselta pysäkiltä! Suoraan!!! Ei kattonu yhtään tuleeks autoja! Ei saa kääntyä paluumatkalle ilman että kattoo tuleeko autoja!!!

Kaikki tapahtui jotenki tosi nopeesti. Äiti yritti välttää törmäyksen ajamalla vastaantulijan kaistalle, mutta se pappa vaan jatkoi polkemistaan. Törmäys. Pysäytys. "Jeesus auta!" Mä nappaan kännykkäni laukusta ja sännätään autosta ulos katsomaan uhria.











Onneks se mies selvis vähällä! Sen otsaan tuli verta vuotava patti, mutta se nousi sielt maasta suht ketterästi, mun pienellä avustuksella. Pidin sitä käsikynkästä kii, ettei se vaa ois horjahtanu ojaan tai hoiperrellu tielle ja pyyhin verinoron pois sen kasvoilta. Kiitos Herralle se ei kuollu!!!!

Siihen onnettomuuspaikalle pysähtyi vastakkaisesta suunnasta tullut auto. Tiellä ei ollut paljon autoilijoita, mutta hän jäi ohjaamaan liikennettä siksi aikaa että saatiin raahattua itsemme pois edestä. Onneks sitä toista kaistaa ei tullut kukaan SILLON, ku me kaarrettiin autollamme sille väärälle puolelle. :S Se pysähtynyt autoilija neuvoi hätäkeskusihmiselle, jonka kanssa mä parhaillaan juttelin puhelimessa, meiän tarkan olinpaikan, ku mä en osannut sanoo muuta, ku ett oltiin ajettu miehen yli jossain Mäntän ja Keuruun välillä.



Pappa tarkastamassa fillarinsa kuntoa.


Heli ja tytöt ajoivat paikalle omalla autollaan vähän ajan päästä. He pysähtyivät siihen levennykseen, mistä pappa oli lähtenyt kaartamaan meiän eteen. Mahtoi olla aikamoinen fiilis nähä meiän auto pysähtyneenä tienposkeen ja meiän seisoskelemassa sen äärellä... Heli tuli meiän luo, mut Rebe ja Noomi jätettiin autoonsa istumaan. Mä kävin jossain vaiheessa ambulanssia oottaessamme jututtamassa tyttöjä. Kerroin heille vähän kaunistellun totuuden tapahtuneesta: "Tönäisimme autolla pyöräilijää ja sille tuli patti päähän, mutta ei mitään hätää." Tytöille tuskin jäi mitään traumoja siitä, miten mummo ja täti ajavat autolla ihmisten yli.



Mua niin huvitti miehen fillarissa ollut Koffin mainos: "Ilman autoa olisin jo pitkällä". TODELLAKIN! :D


Ambulanssi ja poliisiauto tulivat vähän ajan päästä. Äitiä, mua ja miestä jututettiin ja poliisi mm. mittas asfaltista meiän auton jarrutusjäljen selvittääkseen meillä olleen vauhdin törmäystä ennen. Olin ennen apujoukkojen tuloa pysynyt ihan rauhallisena, mut sit ku se ambulanssitäti kysyi mun fiiliksiä, rupes itkettää ihan kamalasti. Säikähdys purkautui ja tuntu jotenki tosi lapselliselta itkeä, ku enhän MÄ ollu joutunu auton yliajamaksi vaan se mies.

Halasin sitä pappaa ennen ku se lähti (ihan hyvillä mielin) ambulanssin mukana. Fillari heitettiin ojaan odottamaan noutajaa ja me lähettiin jatkamaan matkaa kohti konffaa. Vielä töissäkin oli itku herkässä, ja sanoinkin työkavereilleni kertovani syyn siihen tuokion päästä, sit ku olisin rauhottunut tarpeeks.

Tuli muuten aikamoinen törmäämisenpelko. Ennen mulla ei oo ollu mitään ongelmii autossa mitä tulee vastaantuleviin esim. rekka-autoihin, mut nykyään mua pelottaa tyyliin kaikki vastaantulevat autot. :( Ja varsinkin tienvierustaa ajavat pyöräilijät...



Klommo


Poliisit soitti äitille parin viikon päästä onnettomuudesta. He tiedustelivat, haluaako äiti nostaa syytteen pappaa vastaan, kun tämä oli holtittomalla pyöräilyllään aiheuttanut meiän autoon klommon. Ei haluttu! Pääasia oli se, että pappa selvisi hengissä!


Otin sen papan pyörästä kadulle hajonneen matkamittarin mukaani onnettomuuspaikalta. Voi jehna: Pappa kertoi, että tänä kesänä olisi tullut fillarilla 5000 kilometriä täyteen...


Poliisi soitti kuukauden päästä vielä UUDESTAAN, ett eikö todellakaan haluta nostaa syytettä. No ei haluta! Lähete silmälääkäriin korkeintaan. :D
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...