maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kävin taas Tallinnassa

Joskus jos rikastun, hankin henkilökohtaisen avustajan, joka valmistelee blogipostaukset mua varten, ett mun ei tarvii ku valkata kuvat ja sanella tekstit. Ku mulla on 300 postausaihetta odottamassa, että ehdin/jaksan/viitsin laittaa ne blogiin! Mm. mun kolmen vuoden takaisesta Berliini-reissustani...

No mutta tässä reportaasi Tallinnasta! Kävin kolmen päivän kirpparireissulla, mut niistä kirppareista juttua vasta seuraavassa postauksessa (joka tulee seuraavan viiden vuoden sisällä, lupaan sen).



Valitsin Trivagon kautta majapaikakseni asunnon, Economy Baltics Apartments oli lafkan nimi.

(Kun tarkistin äsken Trivagosta nimen kirjoitusasun, ei tällä EBA:lla enää näyttäisi olevan huoneita lainkaan varattavana... Emmä nyt NIIN huonoo arvostelua majapaikasta antanut, että piti ihan pillit laittaa pussiin!?)

Asunto oli... noo, se tuoksui vähän kissataloudelle, ja luulen huonekalujen kuuluneen aiemmin jollekulle raitistuneelle alkoholistille, joka tupakoi parvekkeellaan ovi auki. Toisin sanoan mun isän koti tuoksui vähän tuolle, eli sillai ihan tunnelmallinen. Aloin heti aivastella, mut onneks oli allergialääkettä mukana.



Majapaikan yhteyshenkilö oli mukava. Mutta kun laivani oli tullut Tallinnan satamaan, ja olimme sopineet että saavun asunnolleni klo 18-18.30, niin hän tekstaa että on hakemassa jotain toista asiakasta lentokentältä, ja että kävisikö että tulen vasta 19.00. Oon luonteeltani aika ymmärtäväinen ja helpostikäsiteltävä, mut olin herännyt aamulla töihin klo 3.20 ja mul oli kauhea päänsärky ja nälkä, ni kiitos ei käy! No hän sanoi ehtivänsä klo 18.45. Ehdotti, että hakisi mut autolla satamasta ilmaiseksi, mutta en halunnut lähteä tuntemattoman tyypin kyytiin. Kävelin mieluummin.

En ollut löytää tätä mun majapaikkaa, kun ei tota nimeä lukenut yhtään missään ovessa, seinässä, soittokellossa tai missään. Taken-elokuvan tyylisesti ilmoitin mun äitille KAIKKI tiedot, mitä tästä majapaikasta ja majottajasta tiedän (nimen, puhelinnumeron, osoitteen), siltä varalta että mut ihmiskaupataan tms. Oli meinaan tosi epäilyttävää!

Mut sit se hemmo saapui ja opasti mun oikealle ovelle ja asuntooni. Sain avaimen, liinavaatteet ja hän lähti. Eli kaik män hyvin lopulta ja mä pääsin päiväunille.

(Ainiin sekin oli tos majapaikas mielestäni vähän erikoista, että hemmo halusi maksun mieluiten käteisenä. Vai onkse epäilyttävää?)

Note to self: Älä enää koskaan majoittaudu Narva Maanteen varrelle, koska liikenteen melu!








Olisin halunnut löytää tämmösiä vaaleanpunaisia orvokkeja kotiinvietäväksi! 


Salaa pidin tätä hauskana. 





Ulkomailla majoittautuneena yks ihanin asia on ilta- ja aamupala-ainekset! 






Muropaketista tuli tämmöinen pachycephalosaurus-lusikka. 


Ostin mustaviinimarjan tuoksuista shampoota, mmm! 












Vieteribussi! 


Tallinnassa matkustaa 3 vuorokautta hintaan 5€, kun Helsingissä sama aika maksaa 18€. 


Matkustaminen ja kartan seuraaminen on Tallinnassa ihanan helppoa, kun seuraavan ja sitä seuraavan pysäkin nimi kuulutetaan.


Tommosen moottoroidun potkulaudan näin huristavan iltapäiväruuhkassa.


Mua joka kerta hämmästyttää tää ratikoiden tyyli pysähtyä keskelle katua ja päästää ihmiset ulos suoraan autojen alle. Otin tän kuvan jalkakäytävältä ratikkapysäkillä. Autoilijoiden vaan on tiedettävä, että kun ratikka pysähtyy, niin kohta ihmisiä sinkoilee sinne tänne. Vähän pelottavaa mielestäni. 


Kävin Tommin Grillillä syömässä herkullista, edullista savulohisalaattia. Kuuntelin nappikuulokkeista musiikkia, koska en halua ulkomailla ollessani kuunnella suomalaisten (niitä on Tommin Grillillä aina) jorinoita.


Kävin Mustakivi keskuksen viereisessä Mäkkärissä. (Suosin Heseä, mutta tässä ko. Mäkkärissä käyn aina ohikulkiessani, eli kerran vuoteen.) Tää on jotenkin niin edistyksellinen paikka! 


Tilaus tehdään automaatilla (okei on niitä kuulemma Suomessakin jo, mut en oo vaan ite nähnyt) ja pääsin ilmaisemaan halukkuuteni jättää ne niljakkaat, lämpimät suolakurkut muille, jotka niitä hampurilaisensa välissä suostuvat syömään. 


Sit automaatti pruittasi mulle kuitin, jossa luki tilausnumeroni. 





Ihanaaaa! Ensimmäistä kertaa ei tarvinnut nirpiä! 


Valitsin ranskalaisten sijaan lohkoperunat, nami!


Mutta tässä varsinainen syy, miksi mä tuolla Tallinnan Mäkkärissä haluun aina käydä!


 Omnom!


Ja joka vuosi ostan sielt Mustakivi keskuksesta englantia taitamattoman venäläisnaisen puodista edullisen puuterin. (Kunnes joku teistä lukijoistani tietää sanoa, miten epäeettinen tuotemerkki toi on. Mä nään vain hinnan.)


Laivassa takastulomatkalla lauloi Aki Samuli. Nyt ei onneks kukaan tullut hakemaan tanssimaan. Menomatkalla tuli.


Tuliainen itselleni. 


Sielt Mustakivi keskuksesta ostin myös tämmösii mustien retiisien siemeniä. En oo kuullutkaan!  


Äidille, siskolle ja siskontytöille ostin tuliaisiksi Fazerin paahtoleipää. 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...