Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöt. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Virkattu Fernando


Viime syksynähän meillä oli Korkeasaaresta saatuja siilejä hoidossa (jos missasit, lue lisää tästä). Siskontyttöni nimesivät "omat" siilinsä Fernandoksi (kuvassa) ja Vatkuliksi.

Nuorempi siskontyttö toivoi multa synttärilahjaksi Fernando-amigurumin.














Etsin tämmöstä piikeiksi soveltuvaa hapsulankaa kaikkialta, tuloksetta. Mut kolmikirjaimiselta kirpputorilta löytyi! En juuri koskaan käy siellä, mutta ajattelin käydä kurkkaamassa, josko löytyis joku ruskea pörröneule, jonka voisin purkaa lankakeräksi. Mut liinavaateosastolta löytyi pieni kori lankakeriä, seassaan tämä! Heureka! Täydellistä! 


Virkkaaminen tommosella langalla oli mission impossible, mutta neulominen onnistui.




Hän on valmis! 


Pitää vähän trimmata piikkejä.


Ja suoristaa silmukoihin jumiin jääneet piikit.





torstai 8. helmikuuta 2018

Maton pelastusoperaatio

Tuttavaperheeni kodissa on iäkäs räsymatto, joka on molemmista päistään vähän rikki. Varsinkin toisen pään rispaantunut kohta oikein houkuttelee kompastumaan itseensä (nm. kokemusta on). 

Matto on ollut jo tovin karkotusuhan alla, mutta on saanut jatkoaikaa, koska on tunnarvokas perinnematto. 


Aikani kompasteltuani päätin suorittaa amputaation! (Kysyin eka luvan!)


Saksilla nipsnaps matonkuteet irti aina rispaantuneen kohdan juureen asti. Ja sitten loimilangat solmuilla kiinni.


Voilá! Kuin uusi! Sama käsittely maton toiselle päädylle ja matosta tuli taas ihmisystävällinen!


Pätkä irrotettua matonkudetta sai uuden elämän hyppynaruna (taas vähän hengenvaarallisena). :)




Nyt kun pääsin vauhtiin, ni tässä mattojuttua lisää:

Kudoin itse maton joskus neljä vuotta sitten. (Postasin siitä blogissani; voit lukea jutun klikkaamalla tästä). Kiva matto, mut vuosien varrella totesin sen olevan liian levoton kotiini. Semmoinen "yksisarvisen oksennus". Halusin kutoa uuden maton, joten kudoin.




Kävin taas Oulunkylän Kutomakerhon tiloissa kutomassa. Äitini kutoilee siellä ahkerasti, niin vähän siinä siivellä menin.


Valitsin tällä kerralla mattooni hillitymmät värit, pääväreinä keltainen ja valkoinen.




Kutominen on ihanaa!!!



Siellä kutomossa oli juuri valmisteilla myyjäiset ja esille oli ripustettu paljon erilaisia räsymattoja, mitä kerholaiset ovat kauden aikana saaneet valmiiksi. Kaikille matoille oli annettu nimi (nätimpiä nimiä kuin mun Yksisarvisen oksennus):


Vantaanjoen kevättulva


Riekko


Tropiikin hedelmät


Riemukas


 Kevät ja leskenlehdet (vas.), Punaraita (alla), Suklaa (oik.)


Ulappa


 Peipponen


 Kevätesikko (vas.) ja Lupiini (oik.)


Ruusun nuppu


 Karamelli


Ja tässä viimein se mun tekemä uusi matto:

Juustonaksu

torstai 21. syyskuuta 2017

Virkattu jänö

Virkkasin mun pikkuystävälle, Kertulle, 8-vuotissynttärilahjaksi kanin. 
















Ainiin ja tein tossa vähän aiemmin toiselle pikkuystävälle, 2-vuotiaalle Mikaelille, hiirulaisen. :)


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Rubiini

Te tiiätte Afrikan tähden.





 Jo lapsesta asti se rubiini on ollut mielestäni kauneimpia asioita maailmassa. (Ehkä siihen liittyy se ihana fiilis, kun tuon rubiinin löysi pelissä ja siitä sai isoimman summan rahaa.) 


Tossa jokin aika sitten alko tekee mieli tehdä taas ristipistoja, ja kun mietin aihetta, tuli mieleeni rubiini.

Skannasin sen pienen pelinappulan ja printtasin paperille isommassa koossa, jota sitten käytin mallina. (Paperi on ehtinyt vähän ruttaantua.) 




Tossa alkukesästä, kun matkustin kirppismatkalle Tallinnaan, tein tätä rubiiniani laivalla kuunnellen humppaa, mitä vieressäni oleva laivaorkesteri soitti. Istuin siinä yksin pöytäni ääressä. Salin muut pöydät alkoivat täyttyä, ja kohta pieni ryhmä kiinalaisturisteja tiedusteli multa, mahtuuko pöytäni ääreen istumaan. Nyökkäsin hymyillen, ja he istuutuivat alas. Jatkoin työskentelyäni ja kiinalaiset kaivoivat esiin eväitään ja termospullojaan.

Kohta näin silmäkulmasta, että yksi kiinalaisrouvista otti ristipistotyöstäni valokuvia. Ja sitten niitä kiinalaisia ilmestyi taakseni kuin asettautuen luokkakuvaan. Mäkin vaivaantuneena hymyilin kameralle...




Hämmentävää! :)

(Hämmentävää oli myös se, että yks rouvista pyysi mua kanssaan humppaamaan tanssilattialle. Kieltäydyin kohteliaasti. Humppasivat sitten keskenään.) 


Viikko sitten sain työn valmiiksi! 


Tästä tulee taulu mun seinälle! 


 Aijai! 


Noista pelinappuloista sais ihan hyvän kokoelman tauluja, mut rubiini oli sen verran pitkä projekti, että jätän idean jollekin toiselle toteutettavaksi. (Varsinkin tosta valkosesta nappulasta tulis hauska!)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...