Roomas on paljon jäätelöbaareja, ja italialaisen jäätelön sanotaan olevan ihan erityisen herkullista.
Mul oli siel Roomassa mukana useempi kirjaston Roomaa käsittelevä kirja. Yhdessä luki, että yks parhaista jätskipaikoista on nimeltään Il Gelato di San Crispino. Päätettiin sit ettii se!
Kierreltiin ja kaarreltiin, mut paikkaa ei tahtonut löytyä. Mentiin sit tämmöseen Gelateria Valentinoon kysymään tietä.
Oi miten oli herkullisen näköinen valikoima! Mut kirjassa mainittu paikka olis varmaan vielä parempi, ni pidättäydyttiin näistä.
Olihan se vähän noloo mennä kysymään jäätelökauppiaalta tietä toiseen jäätelöbaariin, mutku ajattelin, että hänen ainakin luulisi tietävän.
Tuon Gelateria Valentinon omistaja, Valentino (kuvassa yllä), oli tosi mukava miekkonen! Kerroin hänelle, että yhdessä matkaoppaassa suositeltiin tuota tiettyä jäätelöbaaria, ni ett kyllä me muuten oltais voitu ihan hyvin ostaa jäätelömme täältä. Valentino kertoi ystävällisesti ohjeen, miten pääsemme kirjassa mainittuun jäätelöbaariin. Mutta hän kehotti meitä palaamaan siellä käytyämme takaisin hänen baariinsa kertomaan, miltä jäätelö oli maistunut...
Tuo Il Gelato di San Crispino olikin sitten ihan lähellä. Sen oviaukko oli vain paljon huomaamattomampi, eikä sinne varmaan eksyiskään, ellei tietäisi etsiä sitä.
Paikka oli jotenkin steriili, ja tuli semmonen olo, että nyt ollaan siellä jäätelön alkulähteillä. Ett tästä ei jäätelökokemus voi hienostuneemmaksi tulla!
Siellä ei ollut istuimia tai pöytiä, että sinne voisi jäädä hengaamaan. Eikä mitään iloisa sateenkaaren värejä houkuttelemassa lapsiperheitä. Tuntui, että nää tyypit ei pelleile! Jäätelö on kunnia-asia!
Mut ne jäätelöt oli tommosten metallikansien alla näkymättömissä... Valinta piti tehdä pelkän tekstin mukaan. Mulle tuli ajatus, ett niil on jotain salattavaa... Tai ett ne pelkää niin paljon pöpöjä ja turistien kameroita, että ne pitää jäätelöt piilossa. Mut ku kysyin asiasta, ni kokkihattuinen myyjä sanoi, että jäätelöt pysyvät kannen alla oikeassa lämpötilassa. Jaa...
Oli vaikeeta tehä päätös, ku ei nähny sitä jätskiä. :/ Mut päädyin sit ostamaan banaanijäätelön, ku semmosta on harvemmin tarjolla.
Kyllä se banaanilta maistui! Oikein makoisaa jäätelöä!
Mentiin sit takas sinne läheiseen Gelateria Valentinoon, kuten lupasimme. :) Valentino kysyi, mitä jäätelöä olin ottanut, ja kun kerroin ett banaania, ni hän koukkasi mulle pieneen kuppiin banaanijäätelöä omasta tiskistään (ilmaiseksi).
OMG se oli TAIVAALLISTA!!!!!!! O_________O En tienny söinkö banaania vai jäätelöä! IHAN eri meininki ku suomen esanssijäätelöissä!!!
Sanoinkin sille Valentinolle, ett tää on valehtelematta PALJON parempaa ku siinä viereisessä paikassa. Ja ihmettelin ääneen, ett miten siinä matkaoppaassa on kehuttu juuri tuota jäätelöbaaria, vaikkei se ole kummoinen, erilainen vain. Valentino sanoi jotain, ett se on markkinointia tms. Juteltiin pitkät tovit tosta Valentinon yrityksestä ja siitä miten se tekee jätskit itse takahuoneessa jollain omanlaisella menetelmällä.
Se Valentino oli hirmu symppis! Ja must oli tosi kivaa jotenkin, ett se ei sanonu, ku tultiin kysyy tietä, ett "Älä mee sinne, mun jätski on parempaa", vaan tolleen sniikisti hurmas tiensä mun sydämeen. :D Siel oli muitaki asiakkaita, ja neki oli ihan ihastuneita siihen jätskiin! Sanoin sille Valentinolle, ett sen pitää avata puoti Suomeen, ja siin mun vieres oli joku norjalainen likka, joka peesas, ett "Norjaan kanssa". :D
Mä ostin viel tuoltaki jätskiannoksen, mut yhden maun sijasta sai valita kaks makua. ^____^ Otin jugurtin ja vadelman makuset. OMNOMNOM!!!!!
Sit ton paikan erikoisuutena on se, että se Valentino tarjoutuu ottamaan valokuvan asiakkaan omalla kameralla. :D (Nyt kun ajattelen, niin loistava mainostemppu! ;))
Kävin tuol Gelateria Valentinossa vielä uudestaankin, vikana iltana ennen ku lähettiin Suomeen.
ÄÄÄÄÄÄ MÄ HALUUN TONNE TAKAS!!!!!!!
Jos meet Roomaan, KÄY TUOLLA!!!!
PS. Tämä ei ollut (valitettavasti) maksettu mainos. ;)
PPS. Tää kuva on yhestä kilpailevasta jäätelöbaarista. Kattokaa mitä tonne jätskin sekaan on heitetty, hoho! ;D
