torstai 4. huhtikuuta 2019

Oon ihan kevätpäissäni!

Ku alotin lintuharrastuksen uusiks, oon alkanu näkee lintuja kaikkialla...


Mulla oli tänään ja eilen vapaapäivä, ni oon fillaroinut menemään. Kävin tänään kolmikirjaimisella kirpparilla, ku siellä oli kaikki max 2€. Mulla meinasi iskeä siellä kunnon ruuhkaraivo, ku oli niin kuuma, ruuhka ja ku kaks likkaa omi yhen sovituskopin. Mut selvisin hyvillä mielin ulos (ja löyty vieläpä kolme ihanaa paitaa).

Sit kävin teettää valokuvia entisellä työpaikallani, Hesessä vaientamassa kurnivan mahan ja taas yhellä kirpparilla. Ostin 9 eurolla (!) sinisen, kulahtaneen Fjällräven-repun! (Ja ellei olisi ollut kulahtanut, en olisi ostanut. Just the way I like it!)




Nyt mun pitää hankkii enää valkonen Marimekon kangaskassi ja ruveta pitämään löysää nutturaa päälaella, ni näytän suht stereotyyppiseltä rööperiläiseltä! (Oikeesti... en oo varma kehtaanko käyttää tätä reppua, ku Helsingissä joka neljännellä vastaantulijalla on tommonen samanlainen reppu. Mut mut mut mun siskolla oli just tämmönen samanlainen ku olin pieni, ja tykkäsin siitä kauheesti!)

Sit kävin äänestämässä (meinas tulla tippa silmään, ku muistin kirjekuorta sulkiessani, ett ennen mul oli tapana käydä äänestämässä aina isän kanssa), tsekkaamassa Oulunkylän uuden Kierrätyskeskuksen ja sit jatkoin Pukinmäkeen kattoo, miten mun kasvimaa jaksaa.

Raparperinpoikasia.


Tänäkin vuonna mulla on särkynyt sydän, ihanaaaa!


Rusakko oli pensasaidassa. Odottanee malttamattomana, että pääsee syömään mun salaatit.


Tiesitkö, että rusakko voi pitää silmiä auki ainakin 8 minuuttia putkeen? Otin videoklippiä sen silmästä, ja mistäs sitä tietää, kuinka monta tuntia se oli ollut räpäyttämättä ennen ku aloin ottaa aikaa!


Ei, se ei ole ötökkä vaan kiuru. (Nää mun lintukuvat kelpais mihin tahansa lintukirjaan!)


Sain tänään yhteensä 5 pinnaa: kiuru, peippo, kottarainen, punakylkirastas ja nokikana.

Pukinmäestä pyöräilin Vantaanjokea myötäillen Vanhaankaupunkiin, sieltä Kalasatamaan, ja koska aurinko oli jo laskemassa (=kylmä), hyppäsin metroon, ja Kampista kolistelin löysällä käsialalla tehtyjä tiilikatuja pitkin kotiin.


Sit kuvii eiliseltäkin:

Kävin Länsiväylän varrella tiirailemassa lintuja. Tää kuva on Hanasaaresta. Menkää hei ulos!


Tukkasotkien kokoontumisajot


 Isokoskelo


Ja sit näin eilen vielä meriharakankin, eli kolme pinnaa!


 On siis kevät!

torstai 28. maaliskuuta 2019

Paluu hurjaan nuoruuteen

Hurjassa nuoruudessani olin lintubongari!*

Innostuin linnuista serkkuni vanavedessä joskus yläasteikäisenä. Opettelimme tunnistamaan lintulajeja ja teimme toisillemme lintuvisoja, missä kysyimme toisiltamme mm. lintujen latinankielisiä nimiä. 

Kävin sillon nuorena useina viikonloppuaamuina linturetkillä, joissa oli joku vetäjä (liki aina poninhäntäinen mies), vanhoja pappoja ja minä. Tykkäsin niistä retkistä! Sain kattoa lintuja toisten kaukoputkilla ja sain eliksiä tosta noin vain! 

(Elis = elämänpinna. Eli niin monta lajia ku oot nähny elämäsi aikana, niin monta elistä sulla on.)

Oon nähnyt Suomessa karkeasti arvioituna 100 eri lintulajia!

Joskus lukioikäisenä lintuharrastukseni kuitenkin hiipui. Mahdollisia syitä: alkoi kiinnostaa muut asiat, eliksiä ei kertynyt enää helposti, viikonloppuaamuisin on kiva nukkua.



Muutama viikko sitten päätin, että meitsipä rupee bongailee uudestaan! Alotan alusta! Ihanaa! Mulla on hirveen hyvät pohjatiedot, ni pystyn harrastamaan ilman pappojakin! Mutta oon myös jo kirjottanut kalenteriini yhden vedetyn linturetken huhtikuulle, koska tarviin tunnistusapua mm. monien pikkulintujen, hanhien ja haukkojen kanssa. Jotkut pikkulinnut erottaa toisistaan vain äänen perusteella, ja oon tosi harjaantumaton sillä saralla.


Printtasin itelleni lintulistan. Tällä hetkellä mulla on 25 pinnaa.



Tänään vietin vapaapäiväni Viikissä kameran ja kiikareiden kanssa (eväitä unohtamatta)! Sain seitsemän pinnaa, jee! Tässä vähän kuvasatoa:


 Mustarastaan laulu on yks mun lemppari lintuäänistä! Nyt sitä ei laulattanut.


Kanadanhanhi on kuuluisa kakastaan. 


Töyhtöhyyppää mä lähin Viikkiin alunperin katsomaan. Tiesin sen olevan siellä.


Tää laulujoutsen luulee olevansa piilossa.


Ilahduin tästä lajista tosi paljon! 


Puukiipijä. 


 Seuraava kuva...


Kumpi bongasi kumman? Merihanhi. 


Käpytikka hakkasi puuta suoraan mun yläpuolella.


Paras kuva, minkä sain kanahaukasta. (Jos oot eri mieltä lajimäärityksestä, kerro toki.) 


 Näin kiikaireillani urpiaisen ja halusin kovasti siitä kuvan. Tää meinasi jäädä parhaaksi kuvaksi. Odotin hengitystä pidätellen, että kurkkaisi oksan takaa...


Vitsivitsi. 


 Jee, kurkkasi sen verran että kuvasta pystyy tunnistamaan.



Kysymys: Mitä yhteistä on kuolleella talitiaisella ja 1,5 litran Mehukatti-kanisterilla?
Vastaus: Löysin molemmat tuolta metsiköstä.

Toinen kysymys: Mitä eroa niillä on?
Vastaus: Vai toisen niistä aion täyttää!






Laitoin läpinäkyvään pakasterasiaan, jotten vahingossa ota rasiaa joku päivä töihin evääksi. En nimittäin usko, että tuolla lähtee nälkä...



*Emmä oikeesti voi sanoo olleeni koskaan lintubongari, vaan lintuharrastaja. Mutku ei tää mun blogi oo niin vakavastiotettava julkaisu, voin kutsuu itteeni bongariksi.

(Wikipedia: "Bongauksessa oleellista on etukäteen saatu tieto linnusta, joten vain spontaanisti tehdyt havainnot eivät ole bongausta.")
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...