torstai 28. maaliskuuta 2019

Paluu hurjaan nuoruuteen

Hurjassa nuoruudessani olin lintubongari!*

Innostuin linnuista serkkuni vanavedessä joskus yläasteikäisenä. Opettelimme tunnistamaan lintulajeja ja teimme toisillemme lintuvisoja, missä kysyimme toisiltamme mm. lintujen latinankielisiä nimiä. 

Kävin sillon nuorena useina viikonloppuaamuina linturetkillä, joissa oli joku vetäjä (liki aina poninhäntäinen mies), vanhoja pappoja ja minä. Tykkäsin niistä retkistä! Sain kattoa lintuja toisten kaukoputkilla ja sain eliksiä tosta noin vain! 

(Elis = elämänpinna. Eli niin monta lajia ku oot nähny elämäsi aikana, niin monta elistä sulla on.)

Oon nähnyt Suomessa karkeasti arvioituna 100 eri lintulajia!

Joskus lukioikäisenä lintuharrastukseni kuitenkin hiipui. Mahdollisia syitä: alkoi kiinnostaa muut asiat, eliksiä ei kertynyt enää helposti, viikonloppuaamuisin on kiva nukkua.



Muutama viikko sitten päätin, että meitsipä rupee bongailee uudestaan! Alotan alusta! Ihanaa! Mulla on hirveen hyvät pohjatiedot, ni pystyn harrastamaan ilman pappojakin! Mutta oon myös jo kirjottanut kalenteriini yhden vedetyn linturetken huhtikuulle, koska tarviin tunnistusapua mm. monien pikkulintujen, hanhien ja haukkojen kanssa. Jotkut pikkulinnut erottaa toisistaan vain äänen perusteella, ja oon tosi harjaantumaton sillä saralla.


Printtasin itelleni lintulistan. Tällä hetkellä mulla on 25 pinnaa.



Tänään vietin vapaapäiväni Viikissä kameran ja kiikareiden kanssa (eväitä unohtamatta)! Sain seitsemän pinnaa, jee! Tässä vähän kuvasatoa:


 Mustarastaan laulu on yks mun lemppari lintuäänistä! Nyt sitä ei laulattanut.


Kanadanhanhi on kuuluisa kakastaan. 


Töyhtöhyyppää mä lähin Viikkiin alunperin katsomaan. Tiesin sen olevan siellä.


Tää laulujoutsen luulee olevansa piilossa.


Ilahduin tästä lajista tosi paljon! 


Puukiipijä. 


 Seuraava kuva...


Kumpi bongasi kumman? Merihanhi. 


Käpytikka hakkasi puuta suoraan mun yläpuolella.


Paras kuva, minkä sain kanahaukasta. (Jos oot eri mieltä lajimäärityksestä, kerro toki.) 


 Näin kiikaireillani urpiaisen ja halusin kovasti siitä kuvan. Tää meinasi jäädä parhaaksi kuvaksi. Odotin hengitystä pidätellen, että kurkkaisi oksan takaa...


Vitsivitsi. 


 Jee, kurkkasi sen verran että kuvasta pystyy tunnistamaan.



Kysymys: Mitä yhteistä on kuolleella talitiaisella ja 1,5 litran Mehukatti-kanisterilla?
Vastaus: Löysin molemmat tuolta metsiköstä.

Toinen kysymys: Mitä eroa niillä on?
Vastaus: Vai toisen niistä aion täyttää!






Laitoin läpinäkyvään pakasterasiaan, jotten vahingossa ota rasiaa joku päivä töihin evääksi. En nimittäin usko, että tuolla lähtee nälkä...



*Emmä oikeesti voi sanoo olleeni koskaan lintubongari, vaan lintuharrastaja. Mutku ei tää mun blogi oo niin vakavastiotettava julkaisu, voin kutsuu itteeni bongariksi.

(Wikipedia: "Bongauksessa oleellista on etukäteen saatu tieto linnusta, joten vain spontaanisti tehdyt havainnot eivät ole bongausta.")
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...