lauantai 21. tammikuuta 2017

Hanna leipoo siilipullia

Mun äitillä oli eilen synttärit. Halusin yllättää hänet leipomalla pullaa. En oo varsinainen jauhopeukalo, mutta olipa lopputuloksena pulla, tai vaikka menisi pipariksi, ajatushan on tärkein.

Menin illalla töiden jälkeen äidin luokse leipomaan. Siskonikin oli tulossa kylään, ja häntä ajatellen päätin tehdä pullat gluteenittomana. Otin Kinuskikissan blogista idean tehdä siilipullia.

Oon saanut lähiaikoina vähän itseluottamusta ruoanlaiton suhteen, ja tähän leipomisurakkaankin ryhdyin selkä suorana. (En hei oo enää se sama, joka leipoo täytekakkuja palasokerilla!)



Gluteenittomat siilipullat Hannan tapaan

Sulata voi ja sekoita se lämpimään maitoon, murenna hiiva joukkoon ja sekoita. 

Totea unohtaneesi lämmittää maito. Kaavi klimppimössöksi jähmettynyt rasva kylmän maito-hiiva -seoksen pinnalta ja sulata se kattilassa uudelleen. Kaada takaisin maidon joukkoon. Varo tappamasta hiivaa, ellei ole jo kuollut.

Lisää joukkoon sokeri, suola, kardemumma, kananmunat ja 11 dl jauhoista.

Totea ostamastasi gluteenittomasta jauhoseoksesta tulevan vain 7 dl. Jatka vehnäjauholla. (Se siitä gluteenittomuudesta.)

Vaivaa taikina hyvin.

Kun taikina on vaivattu, totea unohtaneesi kananmunat. Lisää ne nyt.

Anna kohota liinan alla vähintään puoli tuntia.

Mene katsomaan televisiota. Nuole taikinaiset kätesi ranteita myöten ja murustele kuivaa taikinaa sohvalle.

Puolen tunnin päästä totea, ettei taikina ole kohonnut. Panikoi. Kysy facebookissa tai vauva.fi -keskustelupalsalla reseptejä, missä pääraaka-aineena kohoamaton pullataikina.

Totea taikinan olevan ihan ok. (Gluteeniton pullataikina ei kohoa kuten normaali pullataikina.

Kun taikina on kohonnut, sekoita 4 tl leivinjauhetta ja 1 dl jauhoja keskenään ja sekoita ne taikinaan.

Eli kaada leivinjauhe taikinan päälle, kaavi se hädissäsi siitä pois teelusikalla ja vasta sitten sekoita se jauhojen kanssa.

Pyörittele n. 20 pullaa pelleille ja anna kohota vielä 20 min. 

Muotoile pullista siilin muotoisia ja leikkaa piikit saksilla. Totea, ettei talossa ole rusinan rusinaa (ei edes mysliä, jonka seasta nirpiä muutama) siilien silmiä varten.

Panikoi.

Ota jääkaapista löytämästäsi kuivaluumupussista yksi luumu. Leikkaa siitä pieniä paloja ja asettele ne kiinni siileihin.

Voitele kananmunalla. Paista uunissa 200 asteessa 10-12 min.


:D Siileröinen!


Hyvää synttärii, äiti!


(Alkuperäinen pullaohje täällä. Tein tupla-annoksen.)

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Titi kasvoi aikuiseksi


Vietin viime kesäkuussa kaksi viikkoa ihanan isokoskelon poikasen, Titin, kanssa sukulaisteni mökillä pikkuisessa saaressa. Muistele tästä klikkaamalla, miten suloinen Titi oli!

Kun palasin kotiin mökiltä, jäi ihan hirveä ikävä tuota nilkkojen välissä hengaavaa untuvikkoa! (Oli meinaan ollut perin ainutlaatuinen kokemus hoitaa linnunpoikasta.) Yleensä käyn siellä mökillä vain kerran kesässä, mutta nyt oli pakko päästä vielä uudemman kerran. Piti päästä katsomaan, millainen Titistä oli parissa kuukaudessa varttunut. Ja tällainen näky mua elokuussa odotti:


It's a girl! Se oli kasvanut huimasti! Untuvaa ei ollut enää kuin niskassa. Titi oli kuin teini-ikäinen, joka kokeilee uutta kampausta, mikä ei vaan toimi! :D


Titi ei ollu enää kiva. :( 


Eikä Titikään tykännyt musta enää.


Häijyläinen!


Pysytteli visusti Penan (sen emon) lähettyvillä. Sinänsä ihan hyvä hänen tulevaisuutensa kannalta: Ei parane tehdä tuttavuutta kaikkien ihmisten kanssa, ettei joudu keittoainekseksi! Mut olin mä vähän loukkaantunut.

Ennen Titille kelpasi uintiseuraksi kuka vain, mut nyt ainoastaan Pena.






Titi ei vielä osannut lentää, mutta oli kivaa seurata sen lentoharjoituksia.



Kyllä Titi osasi jo kalastaa omat ruokansa, mutta Pena ruokki sitä vielä vähän.

Kaksi kuukautta aiemmin kala piti hienontaa, mutta ei enää. :)

Kesäkuussa musta oli söpöä, että Titi nukkui sisällä...

...mutta nyt ei enää. Haisi! (Huom! Edelleenkin siis tavoitteena oli, että Titi lähtee talveksi etelään, eikä jää lemmikiksi.)

Toin virkkaamani amigurumi-Titin moikkaamaan esikuvaansa. Titi ei vieläkään lämmennyt.




Noina kahtena päivänä, mitä olin mökillä, oli ihan tosi tuulista. Mä yks kerta otin sieltä mökin naulakosta ylleni nilkkoihin asti ulottuvan valkoisen turkistakin ja menin ulos. Titi loikoili mökin edustalla, ja mut nähdessään se PINKAISI kalliolta alas veteen, ku pelkäsi että olen jääkarhu tms. ;D Haha, parka! (Vein takin pois, koska eläinrääkkäys.)



Illemmalla saaren edustalle uiskenteli kolme isokoskelonaarasta! Titi niiden mukaan joo!!!!!!

Viittoiltiin ja maaniteltiin Titiä pulahtamaan veteen tekemään tuttavuutta kolmen lajitoverinsa kanssa (ihan kuin lintu olisi joku koira, joka tottelee). Ei mennyt. Mutta kun hain taas sisältä sen valkoisen turkistakin, johan meni! ;D


"Moi kuka sä oot, tuu meidän kanssa, sä voit lentää meiän kaa myöhemmin etelään jos oot kiva!"


"Joo en oo tulossa."


"Siitäs saat ku pelottelit!"


Tein myös isosta Titistä videon:




Tuon elokuisen vierailuni jälkeen mulla ei jäänyt Titiä ikävä! :D Mutta toki toivoin, että se ymmärtäisi muuttaa talveksi pois (Wikipedian mukaan Suomen isokoskelot muuttavat talveksi Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, mistä löytyy sulaa vettä).


...............


Kyselin vielä jälkikäteen Titin kuulumisia:

7.9.-16 "Titi lentää jo pari kertaa naapurisaaren ympäri ja tulee sitten takaisin."

12.9.-16 "Opetettu olemaan omillaan. Jätetty mökille pariksi päiväksi ilman huoltajaa. On hengissä. Kuisti oli rapattu hyvin."

1.10.-16 "Jätettiin kahdeksi päiväksi yksin. Ei ole näkynyt. Naapurisaaressa näkyy koskeloita, olisiko mennyt sinne."

3.10.-16 "Titiä ei näkynyt. Katotaan keväällä tuleeko takaisin."


Eli loppu hyvin, kaikki hyvin (ehkä)!!!! Nähtäväksi jää, palaako Titi ensi keväänä Penan mökin alle pyöräyttämään poikaset (joista saa kyllä sitten viedä kaikki poikaset mukanaan)!




lauantai 29. lokakuuta 2016

Kutistunut Mikko Alatalo


Mun siskontytöt olivat syyslomalla mummolassa, ja askartelivat kutistemuovista. Tää oli mulle aivan uusi tuttavuus. Halusin kokeilla itsekin!



Kutistemuovi on semmosta piirtoheitinkalvon näköistä (nuoret lukijani putosivat tässä vaiheessa kärryiltä ;)) muovia, mille ensin piirretään, sitten teos laitetaan uuniin, missä se kutistuu yli puolet pienemmäksi ja paksummaksi. Uunituksen jälkeen muovi ei ole enää taipuisaa, joten lopputuloksesta voi tehdä vaikka korun tai avaimenperän.

Mä en ihan hirveesti käytä koruja, mut halusin tehdä omasta teoksestani jotain niin siistiä, etten unohtaisi sitä keräämään pölyä.

Kävin selaamaan äidin lehtiä, ja yksi kuva oli ylitse muiden:

 Alatalon Mikko! Siinä hieno aihe korulle!









Siniset lasit pelasti tän mun piirustuksen! :D Ilman niitä tää ois jäänyt pelkäksi "miehen naamaksi".


Vaikka tää kalvo onkin tosi liukasta, joillakin puuväreillä pystyy värittämään. (Joillain puuväreillä väri ei yksinkertaisesti tartu kiinni.) Ääriviivoihin käytimme permanenttitussia.

Ennen uunitusta tein Mikon päähän reiän rei'ittimellä.

Siellä se Mikko lepää uunissa pellillä.


Valmis, väritetty teos laitetaan 125-asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi. Tytöt patistivat mua seuraamaan, mitä Mikolle käy uunissa. Hetken olin aika kauhuissani, kun muovi alkoi muuttamaan muotoaan; näytti siltä, että hartaasti väkertämäni Mikko meni vallan piloille! 


Mutta hyvin siinä lopulta kävikin, huh!




Muovi kutistui aikalailla!



O se hieno!

maanantai 29. elokuuta 2016

20 miinus 19 on yhtä kuin Titi

Mun sukulaisella, Penalla, on suojatti. Sen nimi on Titi. Se on ihana. Pena yrittää päästä Titistä eroon mahdollisimman pian.


Juhannuksena mulla oli ilo tutustua Titiin. Titi on isokoskelon poikanen, jonka elämä ei alkanut ihan ohjekirjan mukaan.

Penan veli ilmotti Penalle, että hänen saarellaan olevan mökin alta tuli koskelonpoikanen ja että edellisenä päivänä sieltä oli tullut jo emo ja 19 poikasta, jotka eivät ole enää huudeilla. (Koskeloilla on kuulemma ollut tapana lähteä paremmille ruoka-apajille, eikä ne palaa takaisin kotinurkille.) Veli kysyi Penalta, voisiko tämä ottaa rääpäleen hoiviinsa, kun ei se muuten elämästä selviäisi. Pena lupautui.

Titi oli kahden viikon ikäinen kun tapasin sen.

Vaaleanpunaiset crocsit on Titin lempparit. Sisällä (!) ollessaan se hakeutuu niiden läheisyyteen.

Ja jalat ylipäänsä tuottaa sille turvaa.

Kun vein Titin uimaan, piti itse mennä veteen, jotta Titikin tuli. 

Siinä kinttujen juurella se sitten uiskenteli. Alussa uskaltautui vain muutaman metrin päähän jaloista.


Linnunpoikaset oppivat luontaisesti sukimaan sulkansa ojennukseen. Niin Titikin, mutta välillä untuvat pääsivät kastumaan aika pahasti. Silloin menimme takaisin rannalle, että se sai sukimisrauhan. Periaatteessa lintu voi kai hukkua, jos siitä tulee ihan uitettu rotta.


Sitten taas vaaleanpunaisten crocsien suojaan. (Huomaa, miten Titi on kasvanut aiemmasta crocsi-kuvasta.)

Vaikka Pena on se Titin emo, oli se ja sama kenen jalat oli kyseessä. Jalat on jees!





Lain mukaan luonnonvaraisia eläimiä ei saa ottaa lemmikiksi. Ja jos ottaa holhokin, se pitää vapauttaa heti kun holhokki pystyy huolehtimaan itsestään. Titinkin on tarkoitus lähteä lätkimään heti kun pärjää yksin.

Jotkut saattavat luulla yksinäisiä linnunpoikasia hylätyiksi, vaikka niiden emo olisi vain ns. ruokakaupassa. Esim. yksin torilla kitiseviä lokinpoikasia ei kannata lähestyä, ellei halua saada kakkaa niskaansa.

Kun me pari kertaa nähtiin jonkun muun isokoskelopoikueen uivan lähistöllä, yritimme tuputtaa Titiä niille adoptiolapseksi. Aattelimme, että jos poikueen emo olis kuullut poikasen uikuttamassa yksinäisyyttään rannalla, se olisi saattanut ottaa Titin mukaansa... Mutta yritykset ei tuottaneet tulosta, koska Titi on jo leimaantunut ihmiseen, eikä tajua lintuperheen olevan sille parempi vaihtoehto. :(


Esimerkki onnellisemmasta perhetapahtumasta: kansallislintumme, laulujoutsen.

Toinen iloinen perhetapahtuma. Tosin tämä päättyi surullisesti, koska tuo kuikanpoikanen löytyi rantaan huuhtoutuneena muutama päivä kuvan ottamisen jälkeen. :(

Kaks viikkoa ihanaa kesänviettoa!



Oltiin Titin kanssa uimassa. Elämäni yksi kivoimmista kokemuksista!

1000 palan palapelit on ihania, mut ärsyttää jos puuttuu palasia! Tästä puuttui yks just keskeltä (myyjämiehen takaraivo)! No, olin ostanu tän kirppikseltä eurolla, ni sallittakoon tämä puute.


Sitä paitsi siitä 999 palan palapelistä sai hyviä sytykkeitä lettunuotiolle. :)


Titi menossa uimaan.




Titi tutkii vedenalaista maailmaa.

Mä usein "leikin" Titin kaa semmosta roiskimisleikkiä. :) Kun roiskin vettä kädelläni, Titi laitto heti päänsä veden alle ja tarkkaili ihmeissään, mitä pinnan alla tapahtuu.

Titi on kulinaristi. Sille ei kelpaa kuin max kolme päivää vanha kala (jota säilytimme toki jääkaapissa).

Sit nää on Titin herkkua! En ollut ennen nähnyt tämmösiä.

Vesiperhosen toukat! Näit oli rantavedessä aika paljon. Kerättiin näitä, kuorittiin, ja Titi ahmaisi niin innolla että hyvä ettei syöny sormia samalla.



Sitten vasta, kun Titi osaa saalistaa itse ruokansa ja osaa lentää, alkaa vieroitusprojekti. Saas nähä mitä siitäkin tulee... Toivottavasti se muuttovietti on sisäänrakennettu! Vähintään Ahvenanmaalle asti sen pitäisi nääs selvitä talvenviettoon...




Sen nenän läpi näkee!



Näkymä ulkohuussin pöntöltä. Ei huono.


Olin Titin seurassa lähes kaksi viikkoa ja oli ihanaa seurata sen kehitystä. Mua alko jo pari päivää ennen meidän eroa surettamaan, etten näe Titiä enää. (Mä siis olin lähdössä kotiin. Ei Titi vielä ollut tarpeeksi iso lähtemään pois Penan hoivista.) Olin ehtiny jo vähän kiintyä siihen. :(


Tästä näkee, miten Titi on kasvanut. Ohessa kuoriutumaton koskelonmuna, joka löytyi halkopinon juurelta.


Mul on tossa blogini oikeassa laidassa lista asioista, mitä haluan elämäni aikana saavuttaa/nähdä/opetella tekemään. Yks niistä on opetella virkkaamaan amigurumi eli neulottu tai virkattu pehmoeläin tai muu hahmo. Totta puhuakseni oon tehnyt jo muutaman hahmon (kolme pandaa ja apinan), mut nyt virallistan tämän esittelemällä tuotoksen. Virkkasin nääs Titin! :D


Mul ei ollu mitään ohjekirjaa, mut tykkään tästä!





Oon mie aika etevä!

Yritin saada molemmat linnut yhteiskuvaan, mut itsesuojeluvaisto käski Titiä pakenemaan. :D










Yhyy, miten mä selviin ilman Titiiiii? :'((((


Ensiapua ;)


.........

Tein yhteisestä ajastamme videon. Suosittelen katsomaan tän! Tää on ihana! Kestää 6 minuuttia. (Laita äänet päälle.)




......

Sit vielä päivitykset tonne Tehtävälistaani. (Videonkin opettelin kyl tekemään jo sillon kun tein isästäni muistovideon, mutta parempi myöhään.)




PS. Penan nimi muutettu
PPS. Tiemme kohtasivat Titin kanssa vielä eromme jälkeen! Eli tarina jatkuu seuraavassa postauksessa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...