lauantai 21. tammikuuta 2017

Hanna leipoo siilipullia

Mun äitillä oli eilen synttärit. Halusin yllättää hänet leipomalla pullaa. En oo varsinainen jauhopeukalo, mutta olipa lopputuloksena pulla, tai vaikka menisi pipariksi, ajatushan on tärkein.

Menin illalla töiden jälkeen äidin luokse leipomaan. Siskonikin oli tulossa kylään, ja häntä ajatellen päätin tehdä pullat gluteenittomana. Otin Kinuskikissan blogista idean tehdä siilipullia.

Oon saanut lähiaikoina vähän itseluottamusta ruoanlaiton suhteen, ja tähän leipomisurakkaankin ryhdyin selkä suorana. (En hei oo enää se sama, joka leipoo täytekakkuja palasokerilla!)



Gluteenittomat siilipullat Hannan tapaan

Sulata voi ja sekoita se lämpimään maitoon, murenna hiiva joukkoon ja sekoita. 

Totea unohtaneesi lämmittää maito. Kaavi klimppimössöksi jähmettynyt rasva kylmän maito-hiiva -seoksen pinnalta ja sulata se kattilassa uudelleen. Kaada takaisin maidon joukkoon. Varo tappamasta hiivaa, ellei ole jo kuollut.

Lisää joukkoon sokeri, suola, kardemumma, kananmunat ja 11 dl jauhoista.

Totea ostamastasi gluteenittomasta jauhoseoksesta tulevan vain 7 dl. Jatka vehnäjauholla. (Se siitä gluteenittomuudesta.)

Vaivaa taikina hyvin.

Kun taikina on vaivattu, totea unohtaneesi kananmunat. Lisää ne nyt.

Anna kohota liinan alla vähintään puoli tuntia.

Mene katsomaan televisiota. Nuole taikinaiset kätesi ranteita myöten ja murustele kuivaa taikinaa sohvalle.

Puolen tunnin päästä totea, ettei taikina ole kohonnut. Panikoi. Kysy facebookissa tai vauva.fi -keskustelupalsalla reseptejä, missä pääraaka-aineena kohoamaton pullataikina.

Totea taikinan olevan ihan ok. (Gluteeniton pullataikina ei kohoa kuten normaali pullataikina.

Kun taikina on kohonnut, sekoita 4 tl leivinjauhetta ja 1 dl jauhoja keskenään ja sekoita ne taikinaan.

Eli kaada leivinjauhe taikinan päälle, kaavi se hädissäsi siitä pois teelusikalla ja vasta sitten sekoita se jauhojen kanssa.

Pyörittele n. 20 pullaa pelleille ja anna kohota vielä 20 min. 

Muotoile pullista siilin muotoisia ja leikkaa piikit saksilla. Totea, ettei talossa ole rusinan rusinaa (ei edes mysliä, jonka seasta nirpiä muutama) siilien silmiä varten.

Panikoi.

Ota jääkaapista löytämästäsi kuivaluumupussista yksi luumu. Leikkaa siitä pieniä paloja ja asettele ne kiinni siileihin.

Voitele kananmunalla. Paista uunissa 200 asteessa 10-12 min.


:D Siileröinen!


Hyvää synttärii, äiti!


(Alkuperäinen pullaohje täällä. Tein tupla-annoksen.)

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Titi kasvoi aikuiseksi


Vietin viime kesäkuussa kaksi viikkoa ihanan isokoskelon poikasen, Titin, kanssa sukulaisteni mökillä pikkuisessa saaressa. Muistele tästä klikkaamalla, miten suloinen Titi oli!

Kun palasin kotiin mökiltä, jäi ihan hirveä ikävä tuota nilkkojen välissä hengaavaa untuvikkoa! (Oli meinaan ollut perin ainutlaatuinen kokemus hoitaa linnunpoikasta.) Yleensä käyn siellä mökillä vain kerran kesässä, mutta nyt oli pakko päästä vielä uudemman kerran. Piti päästä katsomaan, millainen Titistä oli parissa kuukaudessa varttunut. Ja tällainen näky mua elokuussa odotti:


It's a girl! Se oli kasvanut huimasti! Untuvaa ei ollut enää kuin niskassa. Titi oli kuin teini-ikäinen, joka kokeilee uutta kampausta, mikä ei vaan toimi! :D


Titi ei ollu enää kiva. :( 


Eikä Titikään tykännyt musta enää.


Häijyläinen!


Pysytteli visusti Penan (sen emon) lähettyvillä. Sinänsä ihan hyvä hänen tulevaisuutensa kannalta: Ei parane tehdä tuttavuutta kaikkien ihmisten kanssa, ettei joudu keittoainekseksi! Mut olin mä vähän loukkaantunut.

Ennen Titille kelpasi uintiseuraksi kuka vain, mut nyt ainoastaan Pena.






Titi ei vielä osannut lentää, mutta oli kivaa seurata sen lentoharjoituksia.



Kyllä Titi osasi jo kalastaa omat ruokansa, mutta Pena ruokki sitä vielä vähän.

Kaksi kuukautta aiemmin kala piti hienontaa, mutta ei enää. :)

Kesäkuussa musta oli söpöä, että Titi nukkui sisällä...

...mutta nyt ei enää. Haisi! (Huom! Edelleenkin siis tavoitteena oli, että Titi lähtee talveksi etelään, eikä jää lemmikiksi.)

Toin virkkaamani amigurumi-Titin moikkaamaan esikuvaansa. Titi ei vieläkään lämmennyt.




Noina kahtena päivänä, mitä olin mökillä, oli ihan tosi tuulista. Mä yks kerta otin sieltä mökin naulakosta ylleni nilkkoihin asti ulottuvan valkoisen turkistakin ja menin ulos. Titi loikoili mökin edustalla, ja mut nähdessään se PINKAISI kalliolta alas veteen, ku pelkäsi että olen jääkarhu tms. ;D Haha, parka! (Vein takin pois, koska eläinrääkkäys.)



Illemmalla saaren edustalle uiskenteli kolme isokoskelonaarasta! Titi niiden mukaan joo!!!!!!

Viittoiltiin ja maaniteltiin Titiä pulahtamaan veteen tekemään tuttavuutta kolmen lajitoverinsa kanssa (ihan kuin lintu olisi joku koira, joka tottelee). Ei mennyt. Mutta kun hain taas sisältä sen valkoisen turkistakin, johan meni! ;D


"Moi kuka sä oot, tuu meidän kanssa, sä voit lentää meiän kaa myöhemmin etelään jos oot kiva!"


"Joo en oo tulossa."


"Siitäs saat ku pelottelit!"


Tein myös isosta Titistä videon:




Tuon elokuisen vierailuni jälkeen mulla ei jäänyt Titiä ikävä! :D Mutta toki toivoin, että se ymmärtäisi muuttaa talveksi pois (Wikipedian mukaan Suomen isokoskelot muuttavat talveksi Etelä-Ruotsiin ja Tanskaan, mistä löytyy sulaa vettä).


...............


Kyselin vielä jälkikäteen Titin kuulumisia:

7.9.-16 "Titi lentää jo pari kertaa naapurisaaren ympäri ja tulee sitten takaisin."

12.9.-16 "Opetettu olemaan omillaan. Jätetty mökille pariksi päiväksi ilman huoltajaa. On hengissä. Kuisti oli rapattu hyvin."

1.10.-16 "Jätettiin kahdeksi päiväksi yksin. Ei ole näkynyt. Naapurisaaressa näkyy koskeloita, olisiko mennyt sinne."

3.10.-16 "Titiä ei näkynyt. Katotaan keväällä tuleeko takaisin."


Eli loppu hyvin, kaikki hyvin (ehkä)!!!! Nähtäväksi jää, palaako Titi ensi keväänä Penan mökin alle pyöräyttämään poikaset (joista saa kyllä sitten viedä kaikki poikaset mukanaan)!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...