tiistai 16. lokakuuta 2018

Me oltiin Huutokauppakeisarilassa!

Oon jo muutaman vuoden ajan hinkunut katsomaan livenä Huutokauppakeisaria ja tänä kesänä se toteutui! Äiti, sisko ja siskon tytöt lähtivät seuraksi.


294 km taittui iloisesti.


Oltiin mestoilla 40 minuuttia ennen porttien aukaisua, mutta jotkut olivat tulleet vieläkin aiemmin. Hekin nähtävästi halusivat saada peppunsa hyville istumapaikoille.


Naurettiin tyttöjen kanssa siinä portin takana odottaessamme, että tunnelma on ihan kuin eläintarhassa: "Tuolla se menee! Ja tuolla menee se naaras!"



Hei laitan heti tähän alkuun videon, minkä koostin mun ja siskoni ottamista videoklipeistä:





Ja takaisin kuvaversioon.




Oli helteinen päivä, ja muu perhe sanoi, että ulkopenkit vois olla käyvät. Mutta halusin paikat, josta oikeesti näkeekin jotain, ku on sen verran ainutkertainen reissu kyseessä. Yritin olla juoksematta porttien auettua, koska mitä sekopäisempi meno, sitä varmemmin joutuu kuvausryhmän silmätikuksi.


Istumapaikat sisällä loppuivat hetkessä, mutta me saatiin parhaat paikat: kakkosrivi just esittelypöydän edestä! Eka rivi voi olla monen mielestä paras, mutta silloin on ite liian näkyvillä. Vaikka kyllä silti piti koko ajan kiinnittää huomiota, ettei vahingossa livahda sormi nenään.


Ennen meklauksen alkua oli 1,5h aikaa tutustua tarjolla oleviin tavaroihin, ihastella sisustusta ja muuten vain nuuhkia huutokauppatunnelmaa.


Joku tommonen vanha opetustaulu ois kiva omalla seinällä, mutta nää kuva-aiheet eivät olleet ihan mua. Ja oletin niiden hintojen muutenkin nousevan liian korkeiksi mun budjettiin.




The kuparipannu! Jos katoit ton tekemäni videokoosteen, tiedät jo paljonko tälle pannulle tuli hintaa!


Kun sisko otti musta tän kuvan, toi oli vain ihan tavallinen, vähän klommoinen kuparipannu, missä Akin, Helin ja Markun nimikirjoitukset. Mutta parin tunnin päästä tää oli ennätyspannu! Kerron kohta, paljonko siitä maksettiin...


Kuvausryhmän arsenaali.


Toi huutokauppakamari hiveli mun silmiä! Sadoittain vanhoja peltipurkkeja ja muuta somaa!














Sen puolentoista tunnin aikana ehti vielä ulkoilemaankin, kun istumapaikat oli vartioituna. :) Siskon ajatusta lainaten, tää perjantaisin pidettävä huutokauppa on varmasti paikallisille tärkeä kohtaamispaikka.


Markkuuu! En kehdannut ottaa kuin tämmöisen paprazzikuvan. Mua jotenkin säälittää nuo Aki, Heli ja Markku, kun kaikki tulevat pällistelemään, vaikka he vain yrittävät tehdä työtään. Mekin ajettiin liki 300 kilometriä pelkästään pällistelemään.


Nuorempi siskontyttö uskalsi ottaa ihan kunnon kuvan. 


Tiättekö, ton reissun jälkeen mäkin kuulun Markun fanikuntaan! :D Oli niin herttainen meille siinä kun oltiin makkaraostoksilla! En voi kestää!






Käytiin testaamassa ulkorakennuksen vessa. Muuten ok, mutta käsienpesuallas ois plussaa! (Sisällä oleva vessa oli tosi kiva ja hyvä!)


Jengii oli tullut paikalle myös asuntoautoilla ja tilausbusseilla.


Klo 18 alkoi meklaus!


Olihan siinä ny taikaa olla paikan päällä katsomassa huutokauppaa, mitä aina katsotaan TV:stä!


Tässä vaihtaa kuparipannu omistajaa. Tää ruutupaitainen kaveri maksoi siitä TUHATKAKSIKYMMENTÄ EUROA! HY-VÄT HYS-SY-KÄT!!! :D


Älä vaan pudota!








Ulkona istujat saivat vähän vettä niskaansa illan edetessä.






Telkkarissa toi meklausosio kestää jotain 10 minuuttia. Oikeasti se kestää kolme tuntia! Se on ihan kunnon työtä Akille ja Helille myös! Ja kyllä se tuntui myös yleisössä. (Yhtä paljon tuntui jaloissa kuin tekemäni lentomatka Italiaan aiemmin kesällä.) Kyllä se aiemmin mainitsemani taika haihtui siinä parin tunnin kohdalla, kun itseä kiinnostavat tuotteet oli jo ehditty nuijia maailmalle.

Luulen, että TV:ssä näytettävät yleisön naurunremakat ja muut on kuvattu aika alkuillasta. Oli meinaan vähän väsyneempää lopussa. Onneksi oli koko ajan mahdollisuus mennä välillä jaloittelemaan ja ostamaan kahviosta rähmäpullaa (ja ulos ihailemaan Markkua). Kuvausryhmäkin piti taukoja välillä. Aki sen sijaan oli kiinni työssään koko ajan. Mutta mielestäni hänestä ei huomannut väsymystä, ja vitsaili tasaisesti pitkin iltaa. Hieno suoritus, Aki!



Oli kyllä kaiken kaikkiaan ihana reissu! Oli hyvä mieli koko kotimatkan, ja taas näitä kuvia katsellessani tuli tosi kiva fiilis!


Mut vielä yks kuva:



Huusin itelleni ison pinon vanhoja lehtiä!!! Olin aiemmin päättänyt, että 10 euroa olen valmis maksamaa siitä nipusta. Sitten kun tuli lehtien vuoro, olin ihan varma, etten mä niitä tuu saamaan. Hetkeä aiemmin nääs oli huudettu samankorkuinen nippu ylihintaan. Nyt joku huusi "Viisi euroa". Aki: "Viisi euro tarjottu. 5€ ensimmäinen, 5€ toinen..." Minä: "KYMPPI!!!" Aki: "Kymmenen euroa, kiitoksia! 10€ ensimmäinen, 10€ toinen, ja 10€, kolomas kerta, nyt." Jeeeeee! :D Toivottavasti en näy telkkarissa!

Niin... se selviää TÄNÄÄN (eli tiistaina 16.10.2018) klo 21.00 Nelosella (ja netin kautta varmaan jo aiemmin)!!! :D Me ainakin niin katotaan!!! Apuuuva!

maanantai 15. lokakuuta 2018

Aika normaali vapaapäivä

Dokumentoin huvikseni yhden vapaapäiväni.

Fresh!


 Aamupalaksi lempparileipää ja omppua. Taustalla soi Radio Suomi.


Aika useasti suuntaan vapaapäivinä kirpputoreille. Niin nytkin. (Oon vähän riippuvainen... Pitäisi yrittää rajoittaa, mutta toistaiseksi en oo onnistunut mainittavasti.) En oo pitkään aikaan käynyt Vantaan Hakunilan suunnalla, joten päätin lähteä tänään sinne.


Kiasman edestä lähtee ilmainen Ikea-bussi siihen suuntaan. Kyytiin vain! 


Mulla on kyllä seutulippu, mutta tällä pääsee lähelle mukavasti ja pysähdyksittä. 


Kokemukseni mukaan bussi on yleensä pullollaan turisteja ja eläkeläisiä, mutta nyt oli väljää.




Ihmiset eivät pysty pitämään näppejään erossa hipasupuhelimistaan edes auton ratissa. Surullista. 


"Liikennevalot! Ei mitään tekemistä! Äkkiä luuri esille!"


 Jokunen jatkoi ajaessaankin.


Kun kerta käytin ilmaista Ikea-bussia, pitihän mun käydä jättämässä vähän rahaa sinne kauppaan. Kävin ostamassa puolen euron hodarin, ja jatkoin matkaani. 


Ikean takana olevassa Vantaanportin Kierrätyskeskuksessa oon käynyt vain kerran aiemmin.


Kolmella eurolla lähti mukaan vanhoja lehtiä luettavaksi ja leikeltäväksi sekä tuhnun näköinen Kaalisota-DVD (ei voi tietää, voi olla uus lempielokuva). 


Pysähdyin lueskelemaan lehtiä yhen kukkapenkin reunalle. Vanhat lehdet on vaan niin ihania!


Juttu vuoden 1986 Kodin Kuvalehdessä rovaniemeläinen videovuokraamon pitäjä puhui ajankohtaisesta asiasta. 


 (Rest in peace, Makuuni!)


Hakunilan kirppis on parin bussipysäkin päässä sieltä Kierrätyskeskuksesta.


En ostanut, mutta nää vaneriset muumihahmot kiinnittivät huomioni.




Kävin ostamassa ruokakaupasta vähän lounaantapaista: lihapiirakkaa ja jogurttia. 


Mulla on usein matkalusikka mukana jogurttia varten, mutta nyt oli jäänyt kotiin. Apu löytyi jätskialtaasta. 


 Aivan hyvät retkieväät.


Ei ollut mahiksia käsipesuun, mutta mukanani on aina käsidesiä. Tulee ainakin vaikutelma puhtaista käsistä.


 Sit piipahdin vielä viereisellä Pelastusarmeijan kirpparilla.


Hakunilasta jatkoin bussilla ystäväni luo kylään. Pysäkillä luin taas lehtiäni. Vuoden 1985 Kotiliedessä kerrottiin, että pian ei enää tarvitse ottaa miehen sukunimeä naimisiinmentäessä. 






 Vastaanottokomitea :)


Niin siis menin ponikerhoon (kato tästä esittelyvideo kolmen vuoden takaa). Kunnostin yhtä vuosien kaltoin kohtelemaa meriponia.


 Ja etsin kuvia romanivaatteista meneillään olevaa projektiani varten. (Ei oo mun puhelin. Mulla ei älypuhelinta ole eikä tule.)


 Enemmän kuvia tästä laitan sit kun työ on valmis. :)




Kotimatkalla junassa kuuntelin John Steinbeckin, Esko Salmisen lukemaa äänikirjaa Hiiriä ja ihmisiä. Syksyn pimeät illat on äänikirjojen kulta-aikaa!


Steissi


Näkymä ratikan takaikkunasta


 Kotikatu




 Laitoin uuniin karjalanpiirakoita iltapalaksi ja bataattia huomenna töihin otettavaksi.


Ruoan valmistumista odotellessani leikkelin päivällä ostamani 10 lehteä. Peräti kaksi kuvaa otin säästöön. 


Eilen tekemäni munavoi. Noh, sitä olikin liian paljon tarpeisiini. 


Jos oisin vakavasti otettava bloggaaja, olisin siivonnut seinän eessä olevan pöydän siistiksi romuista ja laittanut tilalle maljakon ja siihen tuoreita, itsepoimittuja kukkia. Sen sijaan laitoin karjalanpiirakoille persiljatupsut omalta kasvimaaltani.


Vapaapäiväni päätin vaakatasoon hyvän kirjan pariin. Tällä hetkellä on menossa Viimeisten päivien vaellus -sarjan 4. osa: Sinetillä merkityt. Must on kivempaa lukea fillarin irtolampun valossa kuin pöytälampun kanssa. Silmät kiittää!



Tykkää Huokunista Facebookissa.
Saat tiedot uusista postauksista seinällesi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...