keskiviikko 1. joulukuuta 2010

1. luukku ("Näinhän siis EI ole lupa tehdä")



ENSIMMÄINEN LUUKKU!

Joulukalenteri alkaa postauksella "Näinhän siis EI ole lupa tehdä".

Viime viikolla, yhtenä ihan tavallisena aamuna lähdin töihin. Oli hirveen kylmä, mutta mua ei paleltanu ku mul oli mun Michelin-mies -takkini. Nousin bussiin, joka ihan normaalisti tuolloin seiskan pintaan oli täpösen täynnä. Mähän oon entinen paniikkihäiriöläinen, ja vielä jokunen vuosi sitten en olisi pahimmissa painajaisissanikaan mennyt ruuhkabussiin. Mut mun oireet on nykyään kurissa, joten en ajattele asiaa juurikaan enää.

Mut tää bussi eteni niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hitaasti. Tyyliin 1 km/h, koska Kehä I oli IHAN ruuhkainen ja jumissa. Vaikka avasin mun Michelin-mies -takin, ni bussin lämmityksestä ja ihmisten paljoudesta johtuen mul oli vähä tukala olla. Enkä ollu aamupalaakaan ehtiny syömään, ni nälkä nakkeli. Ehkä vaan ylireagoin, mut mulle alko tulee semmonen olo, ett ulos ois kiva päästä. Eikä oltu viel ees puolimatkassakaan...

No, mä sit jäin pois bussista hyiseen pakkaseen ja aattelin oottaa seuraavaa bussia. Tajusin kyl sit heti ulos astuttuani, ett se seuraava bussi tulee saapuun siihen pysäkille vast joskus ens vuoden puolella, ku ei se liikenne liikkunu! No mut onneks mul oli lämmin.

Odottelua.

Odottelua.

Varpaita alkaa jo vähän palella.

Laukun pohjalta löytyi Daim-suklaa"patukan" jämät, joten natustin sen.

Odottelua. Kintutkin alkaa olee jäässä.

Kuuntelin mp3-soittimesta radiota ja kävi mielessä, että jos mul ois siinä joku kaveri seuranani, ni voitais tanssii biisien tahdissa kylmyys pois. Yksin en kehannu, ku siihen pysäkille oli kertyny jo liuta ihmisii. ;)

Odottelua.

Sit kohta huomaan pysäkille kipittävän yhen mun kaverin (jota kutsun jutussani vaikka Barbatipuksi)! Out of nowhere! :D Eikä tää bussipysäkki tosiaankaan kuulu sen normaalille duunireitille! :D Oli tosi hauska sattuma, ku ei toi pysäkki munkaa mikää normaali hengauspaikka oo! Oltiin molemmat ihan ett häh! :D

Kerroin odottaneeni bussia jo varmaa ainaki puol tuntia (siihen aikaan bussien pitäis tulla kymmenen minuutin välein) ja Barbatipu katseli matelevaa liikennettä huolestuneena. Meil oli sama matka ja ootettiin samaa bussia.

Ei me tanssimaan ruvettu, mut jotain erikoista silti... Ja nyt päästään siihen "Näinhän siis EI ole lupa tehdä" -osioon. Meil oli jo hirveen kylmä, ja töihinki pitäis päästä... Katottiin pysäkillä olleesta kartasta, ett kuinka pitkä matka meil olis jos lähettäis kävelee. Kinttupolkui pitkin me kuitenkaan ei oltais osattu lähtee suunnistaa, joten... lähettiin kävelee pitkin Kehä I:stä.

"Mennäänkö?" "Uskalletaanko?" "Mennään vaan!" "Ei kehtaa." Mut ku todettiin, ettei poliisiauto meitä kuitenkaan sais kiinni ruuhkan takii, ni lähettiin juoksee tien vierustaa. Me liikuttiin niinku HUOMATTAVASTI nopeammin kuin ne autot!





Liittymän kohdalla jouduttiin kävellä autojen edestä, mutta muutoin oltiin ihan hyvän välin päässä autoista. Vähä toivottiin, ett joku poimis meiät kyytiin ett päästäis pois sielt pakkasesta, mut nääää. Ei kukaan ottanu. Peukun näyttäminen ois saattanu kyl jouduttaa asiaa. Mut tuli siinä kipittäessäki jo aika lämmin.


Joo joo, Kehätiellä EI saa kävellä! Mut oltii epätoivosii! :p



Se matka mitä edettiin siellä Kehällä oli jotain about kilsa. Sit ku seuraava bussipysäkki alko jo häämöttää kaukaisuudessa, ni eiköhän vaan takaata näkyny meiän bussin ajovalot. Tuli muute kiire! Barbatipu juoksi mun edellä ja huusi pysäkillä oleville ihmisille, että pidättelisivät bussia, ja mä juoksin kuoleman kielissä perässä. Hetkeks oli pakko jäädä kävelee, ku loppu kunto, ja vähänkö oli epätoivoinen fiilis ku Barbatipu oli jo melkein pysäkillä. Mut kyl se bussi sit mua ootti, ku BT piti ovee auki. Hitsi, pitäis rupee kuntoilee enemmän! :D

Jäätiin bussis siihen ihan kuskin viereen, ku käytävät oli täynnä ihmisii. Kuski oli ensin vähä vihanen meille ja kysy, ett "Mistä syystä teiän autotiellä piti juosta?" Mut sit se leppy ku sanottii, ett meil oli iha sikakylmä, pitää päästä töihin asap jne. Se kuski tiesi kertoa, että ruuhka johtu siitä ku joku kolausauto oli ajanu ojaan tms.

Vähänkö ne meiän ekalle pysäkille jääneet ihmiset nyt tässä yhteisessä bussissamme varmaa pyöritteli päätään meiän touhuille. ;)

Normaalisti mun työmatka kestää about 20 min. Nyt meni 1,5h. Ja olin IHAN jäässä ku pääsin töihin! Onneks en kuitenkaan vilustunut. Barbatipun kävi huonommin... :/

Työpäivän jälkeen kotimatkalle lähdettyäni, arvatkaa vaan oliko sama bussikuski ku aamulla? :D Mut ei se mua tunnistanu, todenäköisesti siksi, että sillo aamulla bussiin juostuani puuskutin siellä bussin lattialla kaksinkerroin. ;)

14 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Ihanaa, kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Järkky ! Pitääkö tuollaisesta matkasta vielä kertoa julkisesti . Lisäksi vielä omalla kuvalla . Miettisit pari kertaa ennenkuin lähdet postaamaan .
Ei taida olla väliä koska olet työpaikallakaan ?
Kuva oli kiva .

E kirjoitti...

Dude sä olet mun sankari!! <3

-E

Issu kirjoitti...

Loistokasta!

Tuo kultasi kyseisen tiistain muistoa uskomattomasti. Vaikkakin mulla oli vaan lähinnä loppumatkasta takamus puuduksissa ja lukeminen loppui kesken..

Anonyymi kirjoitti...

Mä rakastan noiden anonyymien kommentteja mahtavine kirjoitusvirheineen!<3
Tyhmää sinänsä on juosta tien varressa, varsinkin autoilijoiden näkökulmasta. Siinä ei kissaa kerkeä sanomaan, kun kuolee komiasti auton alle. Mutta onneksi oli ruuhka, selvisitt hengissä. Oliko toi barbatipu joku jonka tunnen?

JuRa kirjoitti...

Hanna, aivan paras postaus<3 Seikkailua kerrakseen!

Btw... Ei, ei tipu juttuvinkkejä! :D Sä ITE oot ittes ajanut ojasta allikkoon lupaamalla päivittäisen postauksen;) 9. päivä mulla on synttärit, siinä vaikka jutun vinkkiä sitten :D

Ja tulen fanittamaan huokunia fb:ssä kunhan pääsen täältä Nurmeksesta takasin kotiin=)

Sanna kirjoitti...

En saanu laitettua nimeäni tohon aikaisempaan viestiin..
Arvon iPhone ei sitä sallinut.

Anonyymi kirjoitti...

Hui kauheeta. Kiva juttu muuten, mut vaarallinen. Olisitte voinut saada sakotkin. Kuinkahan moni kuski ehti soittaa poliiseille.
t. äitiliini

Liena kirjoitti...

No huh, huh!
Kaikkea sitä nuoruuden innossa tulee tehtyä, mut ymmärrän, ettei ollut oikein muutakaan vaihtoehtoa;)
Hyvä kuitenkin, et selvisit(te)naarmuitta seikkailusta!

Paula kirjoitti...

Olipa seikkailukas aloitus - mut sä ootkin Hanna, jolle sattuu ja tapahtuu!

Anonyymi kirjoitti...

";) ;) ;) ;) ;)"

Hanna Huokuniemi kirjoitti...

Heli: :D

Anonyymi: Tossa oli esimerkki oikeaoppisesta palautteesta: ensin kritiikki, mut sit loppuun vielä jotain positiivista tunnelmaa keventämään. Hyvä! ;)

E: Dyyydeli, en oo mikää paras esikuva! ;) <3

Issu: :D Muaki ois kyl harmittanu sikana toi aamu ellei toi mun kamu ois ilmestyny paikalle.

Sanna: Ette te tunne. :) Onni ett mul on yhteydet yläkertaan kunnossa, jos kuolo ois kohdannu. Mut siis ei oo tarkotus mennä jatkossa juoksentelee.

JuRa: Hahaa, kiitos! ;D Laitan korvan taa ton yhdeksännen päivän! Ai kaikki nämä vuodet oot vastustanut fb:tä, mut nyt oisit suostuvainen liittymään sinne? Oon aika taitava jos näin on. :D

Äiti: Ei me niitä soittoja poliisille peljätty. Ootettiin ett joku ottaa meistä kännykällä kuvan ja lähettää Metro-lehten. ;) Petyin seuraavana päivänä ku ei meiän kuvaa ollu lehes.

Liena: :) Barbatipu kyllä sai flunssan ja on kuulemma ollut ainakin viikon poissa töistä. Hups! :D

Paula: :D

Anonyymi: ;) ;) ;) ;) ;) itsellesi ;)

Tyttö Pohjoisesta kirjoitti...

Sä oot loisto ! Luin nyt nää kaikki kahdeksan ekaa joulukalenteri-postausta! Tää oli aivan paras! :DD

Hanna Huokuniemi kirjoitti...

Tyttö Pohjoisesta: Awwww! <3 Kiitooos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...