sunnuntai 5. joulukuuta 2010

5. luukku ("Miksun haudalla")


VIIDES LUUKKU!

Tää joulukalenteri on sinänsä hyvä, ett voin kirjottaa kaikki roikkumaan jääneet jutut. :) TOSIN TÄÄ SYÖ MUN KAIKEN VAPAA-AJAN, mut itepähä alotin. Ja oon saanu teiltä niin ihania viestejä, että kyllä mä vielä aion selvitä loppuun asti. :)

Kävin tos ennen talvee kotikonnuillani Suutarilassa ja samalla Miksun tuhkapaikalla. Tässä kuvii.


Fillarit meiän pihalla. Miten toi on mahdollista? :D


Must on ihanaa poimia maasta kaunis lehti ja kanniskella sitä mukanani. Vähän niinku pikkulapset tekee kaiken maailman roskille. ;)

Nousin bussiin ja lähin köröttelee kohti Suutarilaa. Matkalla oli tietöitä ja ajotiellä seisoskeli keltaliivisiä liikenteenohjaajia, joilla osalla oli kädessään radiopuhelin ja osalla liikennemerkkei. Mut sit näin siitä bussin ikkunasta yhden keltaliivisen miehen keskellä risteystä ja sil oli kädessään pieni lautanen, jolla oli kaks palaa kääretorttua! Whoooot?! :D Rakastan tämmösii hassui pienii yksityiskohtii!


Mun lapsuuden bestiksen naapurissa oli jokseenkin kantaaottava auto. :D


Joenranta. Love it!


Miksun puu.


Vein Miksun tuhkapaikalle "tuliaisiksi" voikukan lehden (Miksun lempiruokaa), keltaisen koivunlehden (Miksun aiempi omistaja väitti Miksun olevan hulluna keltaiseen; en kyl allekirjoita), syksyisen punaisen lehden, kehnosti sydäntä muistuttavan kiven ja sit pienii käpyi, ku ne ilahduttaa mun silmää. Tuhkasta oli vielä muutama muru jäljellä.


Siinä likeellä oli ilmeisesti ollut joku eväsretkellä, ku maassa oli leivänpaloja. Heitin ne jokeen ja seurasin pienten kalanpoikasten ateriointia. Tuli mielikuva yhest ihmisbiologiaan liittyvästä tapahtumasta. :p


Joku idiootti luullut, että toi on ostoskärryjen parkkipaikka.


Koskella. En oo pitkään aikaan käynyt, mut pienenä useasti.




Naakat Pyhän Laurin kirkon tuuliviirillä.



Nostalgiamatkani viimeinen nähtävyys: Patsas Siltamäessä, joka houkuttelee istumaan syliinsä. Mut mun muistikuvan mukaan en pienenä koskaan uskaltanut istua tohon.


Tommonen viikatemiehen näköinen reikänaama. Vieläkin pelottaa vähän.

7 kommenttia:

Doll De Vil kirjoitti...

todella kaunis paikka ♥

Anne kirjoitti...

Mun pitikin aikaisemmin kysyä tosta sun michelin mies takista, että miten sä pidät sen puhtaana? Sain valkoisen untuvatakin ja se on kuukauden käytön jälkeen ihan likainen :( Vaunujen renkaista tarttuu kaikkea saastaa hihoihin kun laitan ruokakassia tavaratilaan.

äitiliini kirjoitti...

Hassua katsella hienoja kesäkuvia......Tuu kesä pian....

Hanna Huokuniemi kirjoitti...

Nukke: Suutarila on mun yks mun lempipaikoista maailmassa. <3

Anne: Mullei oo autoo. ;) Siinä yks syy. Emmä oikeen tiiä miten se pysyy puhtaana. Se vain pysyy. :)

Äitiliini: Niin tai edes kevät! Paitsi kyl talvikin mulle kelpaa. Mut valosammat päivät kelpais tulla jo.

Paula kirjoitti...

Onkohan tuo En osta -auton teksti tahallaan väärin kirjoitettu? Tarkoittanee kuitenkin Clas Ohlsonia?

Anonyymi kirjoitti...

Sinäkin kanniskelet syyslehtiä. :) Minä myös, joskus haluisin laminoidakin joitain kun ovat niin kauniita. Niistä vois tehä vaikka kaulakorun!

Siellähän se mun ostoskärry olikin, jorpakossa!

On kyl aika kammo toi naamaton kaveri. Hrr.

Ihania nää joulukalenteri postaukset!

-Laru

Hanna Huokuniemi kirjoitti...

Laru: Ai säkin! :D Mä luulen, ett vaik semmosen syyslehden laminois, ni silti se rusehtuu. :/ Ei se väriloisto säily varmaan mitenkään. :(

Kiva ku tykkäät! ^__^

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...