20. luukku ("Ei sitä voi kaikkea muistaa")

20. LUUKKU!

Perjantai-iltana klo 21 meillä oli seurakunnalla laulutreenit. Sieltä lähdettyäni menin äitin luo viikonloppua viettämään. Äitin tykö päästyäni katoin itseäni peilistä: Missä mun toinen korvis on?!?!?? Eieieieiei en oo voinu hävittää sitä, mun ihanaa toista Coca Cola -korvistani!!!! :'(

Tutkin hädissäni eteisen lattian, takin ja kaulaliinani, mutta ei sitä löytynyt mistään. Sit tuli mieleeni, että olin aika varmasti kuullut jonkun pienen kilahduksen aiemmin sinä päivänä. Jospa se oli pudonnut silloin! Mutta missä mä sen kilahduksen olin kuullut? Ei mitään muistikuvaa paikasta. :(

Lähdin kävelemään takaisin seurakunnalle (n. kilsan matka) katse luotuna visusti maahan. Kävelin tismalleen samaa polkua, mitä olin tullut toiseen suuntaan kymmentä minuuttia aiemmin. Ei löytynyt! :'(

Ku olin melkein ruksalla (=seurakunnalla), vastaani käveli kaksi kaveriani, jotka olivat olleet myös siellä laulutreeneissä. Olin lähtenyt kotiin heitä aiemmin. Ilmaisin harmitukseni kadonneesta korvakorusta, nii toinen tytöistä sanoi, että oli luullut treeneissä, että mulla oli tarkoituksella vain yksi korvis. Yhyy eli se oli siis pudonnut jo ennen treenejä!!! Ruksan ovet oli jo suljettu, joten en päässyt sinne etsimään. Jouduin palaamaan äitin luo tyhjin käsin. Hyvä ettei menny koko viikonloppu pilalle, ku harmitti niin. :'(

No, sunnuntai-iltana ku tulin takas kämpille, huomasin "kadonneen" Coca Cola -korviksen roikkuvan omalla paikallaan muiden mun korvisten joukossa eteisessä. :DDD En ollut ennen niitä laulutreenejä muistanut laittaa kuin toisen korviksen korvaan. ;D HAHA! No, onhan se nyt liikaa vaadittu, että pitäisi muistaa laittaa korvis KAHTEEN korvaan. ;) Yhen vielä pystyy, mutta että kahteen...

Toinen juttu: Mulla oli kaverini Sanna yks päivä kylässä. Olin ostanut vierailua varten pakaste-karjalanpiirakoita, jotka aattelin paistaa uunissa. Oon syönyt niitä kylässä ja ne on hyviiii! Nam!

No kun Sanna tuli, laitoin piirakat pellille, mutta en laittanut niitä vielä uuniin, koska ne kuuluu käsittääkseni laittaa vasta kun uuni on lämmin. No, napsautin uunin päälle ja ruvettiin kattoo mun Pikkusälää-DVD:itä. Sit jossain vaiheessa katoin, että uunissa palaa vain yksi merkkivalo, joten laitoin piirakat uuniin ja munakellon soimaan 20 minuutin päästä. Oli jo kova nälkä.

Kun kello soi, menin patakintaat kädessä ottamaan piirakoita uunista. Ei ne olleet ruskettuneet juuri ollenkaan, mutta eipähän ainakaan olleet palaneet.

Kun avasin uunin, säikähdin että UUNI ON RIKKI! Se on ihan kylmä! Voi ei, miten mä oon sen onnistunut hajottamaan!?!? Vai onko töpseli poissa seinästä? Ei, en mä ole ees nähnyt mitään uunin johtoa, saati voinut ottaa sitä irti seinästä!

Sit tajusin, että olin laittanut uuniin ainoastaan valon päälle, enkä sitä virtaa ollenkaan. ;D HAHAHA!!! Ja olin mä sen lämmönkin säätänyt 250'C, mut eihän se ollu menny päälle, ku en ollu LAITTANU sitä päälle. :D Hyvä minä!!!!!

T: Hanna, joka käyttää palasokeria täytekakun leipomiseen

Tämä luukku oli omistettu Annille, Otsolle, Marille ja Emmalle, joiden luona kävin tänään! :) Moimoi!