Pian meiät tuli hakemaan autolla Tatjana-mummon lapsenlapsi, Sergei (nimi muutettu), joka kuskas meiät majapaikkaamme eli Tatjanan tykö. Oli ihanaa päästä vaihteeks normiautoon! Mua kyl ihan hitusen ahisti, ku kaikki oli jotenkin niin suurta verrattuna Helsinkiin. Tai siis jo se ajatus, että tää on suurkaupunki, teki hengittämisestä vähä tukalaa, mut onneks se meni pian ohi.
"Borsch-keittoa en sit ainakaan syö", olin päättänyt ennen matkaa. Muistan joskus pienenä maistaneeni semmoista jossain viipurilaisessa kuppilassa, jossa oli tummanruskeat hirsiseinät ja parvi. Lämmintä punajuurikeittoa, yäkensyä!!!
Noh... ;) Kun tulimme Tatjana-mummon kotiin ja asetuimme taloksi, meitä oli lämmin ruoka odottamassa: borsch-keittoa! Mitä mun muka ois pitäny tehä?! Enhän mä VOINU sanoo yäkensyä - varsinkin ku olimme äitin kaa just kohteliaasti kieltäytyneet tervetuliaiskuohuviinistä. Ja mul oli ihan KAAMEE nälkä, ku olin matkalla syöny lähinnä vain mynthoneita.
Luojalle kiitos keitto maistui kuitenki hyvältä! Siinä oli punajuuren lisäksi tutumpiakin ainesosia, ja sain ruoan vaivatta alas, huh! :)
Tatjana-mummo oli nähnyt paljon vaivaa meitä varten ja oli tosi lämmin vastaanottoa! :) Oli tosi ihanaa!
Keiton jälkeen vuorossa oli pastaa, kanaa ja herneitä, nam! Kaks eri ruokalajia!
Ja sit vielä teetä. Että mää sanon! :)
Tatjana-mummo halusi antaa mulle rannekorun ja tällaisen koriste-esineen. ^__^ En tiiä, kuuluuko moinen vieraanvaraisuus kulttuuriin, vai onko se vain hänen piirteensä.
Siel Tatjanalla oli kaks söpöä kissaa. ^__^ Mauri (!) tykkäs juua vettä suoraan hanasta.
Ja tää on Glopa. ^__^ Ihana kisunen! Sanoin sitä riikinruotsalaisittain Glåpaksi.
Sergei oli semmonen komea nuormies. Vähä nihkeetä oli kyl, ettei meil ollu yhteistä kieltä, ku hän ei puhunu englantia, enkä mä venäjää. Mut onneks Svetlana oli meidän matkassa; hän toimi tulkkina meidän ja Tatjanan ja Sergein välillä. Noita huvitti ku opin sanoo "Jesh, jesh" (=Alahan syödä), "paka" (=näkemiin) ja sit noi harashoot ja spasiibat. ;)
(kuva: Tatjana-mummo)
Eipä aikaakaan ku Svetlana ja Tatjana-mummo alkoivat parittaa mua sille Sergeille. ;D Ku otin eka yhteiskuvan Tatjanasta, Svetlanasta ja Sergeistä, ni sit Tatjana halus ottaa kuvan MUSTA ja Sergeistä. Pilailin, että tätä kuvaa voi sit käyttää meiän kihlajaiskortissa. ;)
9 kommenttia:
Nää on ihan liian lyhyitä!!! Oletan, että aamulla on jo julkaistu seuraava, enhän viikko muuten lähde käyntiin :).
Mutta kiitos tästä!
*Like* "Helin kommentti"
Samaa mieltä edellisten kanssa. Menee vuosi tällä vauhdilla, ennenkuin kaikki matkakuvat on käsitelty.
hahah MAURI! :D Oliks se iha oikeesti sen niminen? Näyttää viel vähä meijä maurilta, vähä pitempi karva kyl :p
voi vitsi toi mummo kuulostaa tosi herttaselta! <3
Ja nää kirjotukset on ihan sopivan pitusia!! Ei jaksa aina lukee liian pitkiä :p Ja riittääpähän sulleki kirjotettavaa tänne blogiin moneks päiväks!
Viimeöinen pitkä teksti meni bittitaivaaseen sivun kaaduttua.. nyt kirjoitan lyhyemmin.
Tosiaan, nimenomaan lämmin vieraanvaraisuus - sekä ruoassa että muussa kohtelussa - on venäläiselle kulttuurille ominaista. Monet suomalaiset suorastaan pelkäävät joutua venäläiseen ruokapöytään, jossa jo alkupalojen jälkeen alkaa olla masu täynnä, ja illan emäntä loukkaantuu jos ei jaksa syödä kaikkia kymmentä ruokalajia ;) No ehkä ne monet votkaryypyt auttavat ruokaa sulamaan!
Sopivan pituisia kirjoituksia munkin mielestäni; helpompi kommentoidakin lyhyttä, kun ei ole niin montaa aihetta yhtaikaa.
Heli, Issu ja äiti: Hiljaa hyvä tulloo! :) Mut kiitos mielenkiinnosta!
Lenore: JOOO!!!! :DDDD Vähä olin iteki yllättyny! Sanoinki sille mummulle, ett mun kaveril on samanniminen ja melkein samannäkönen kissa! :D <3 ^__^
Paula: Joo, tuntu ett ne oikein kilpailivat vieraanvaraisuudessa! Se oli välil vähän häiritsevää kyl, ku tuntu, ett ollaan rasitteeksi, ku ei saada ite esim. kantaa painavaa laukkua. Mut oli kyl tosi mukavii kaikki ketä tavattiin! :)
No oliko se, jolle sua yritettiin "parittaa", sitten kiinnostunut susta? Jos saa udella? ;)
Anonyymi: Toki saa udella. :D Utelu on aina sallittua. Mä vähän luulen, että Svetlana ja Tatjana olivat ainoat, jotka oli innoissaan siitä meiän parittamisesta. :D
Lähetä kommentti