lauantai 6. marraskuuta 2010

Simotar

Heti viimeisimmän blogipostaukseni tehtyäni rupesin etsiskelemään netistä tietoa siilin talvehtimisesta, siilinpöntöistä ja ehin jo äitiltäkin kysästä, että voisiko tämä siili tulla talvehtimaan hänen pihalleen. Kyselin kans neuvoja parilta mun tutulta biologilta. Oisin halunnu viiä siilin talvehtimaan meiän kellariin, kanaverkkoseinäiseen varastokoppiin, mut eivät näyttäneet vihreää valoa. Ei kuulemma selviäisi hengissä. :(

Sitten hyvin pian huomasin facebookissa kaverini, Larun, viestin: "Mennään pelastamaan se ja tuuaan mun luo! Hoidetaan se kuntoon." Must se oli hirveen hyvä idea! Kävi niin sääliksi, ku se siili oli yksin siellä pimeässä uinumassa ilman mitään kunnollista suojaa.

Larulle ei oo kovin pitkä matka. Kuljetin siilin dyykkaamassani pienessä pahvilaatikossa, minkä pohjalle olin laittanut lämmikkeeksi hesareita ja metikön maasta keräämiäni lehtiä tuttuja tuoksuja tuomaan. Tosin... ku menin hakemaan siilii sieltä metsästä, se oli ihan liikkumaton... :'( En kuitenkaan voinu jättää sitä sinne, ku jos jotain oli vielä tehtävissä!


Kun tulin Larun luo, keksittiin ihan aluksi siilille nimi: Simo. :) Mutku mun aiempien havaintojen perusteella se oli tyttö, ni sit siit tuli Simotar.

Larulla oli homma hanskassa! Hän lämmitti siilille kuumavesipullon, laittoi vesikupin ja liotti kissanruokaa. Meil oli käytössä semmonen siilinhoito-opas, missä neuvottiin kuinka luonnonvaraista siiliä hoidetaan. Mä oisin halunnu tökkii Simotarta testatakseni sen refleksejä, mut Laru kielsi. Se on parempi hoitsu ku mä. ;)

Tarkkailimme siilin hengitystä. Aluks en nähny mitään elonmerkkejä, mut Laru sanoi sen hengittävän. Sit myöhemmin mäkin näin. :') Se hengitti kyl toosi harvakseltaan. :/ Hengitysten välillä saattoi mennä 15 sekuntia tai yli minuutti.

Mä tosi paljon toivoin, ett Simotar parantuis, ett jos se oli vaa vaik alilämpöinen tms. Mut tein tietoisen valinnan olla kiintymättä siihen liikaa, koska en halunnu kokee samoja fiiliksiä kuin Miksun kanssa...

Olin pari tuntia siellä Larun luona ja sit lähin pois. Siili jäi Larun ja hänen vuokranantajan hoitoon. He jäivät sinne kylppärin lattialle Simottaren luo lukemaan hoito-opasta.



Tarkkailimme siilin hengitystä katsomalla nouseeko piikit.

Seuraavana päivänä sain Larulta tekstarin, että Simotar oli menehtynyt. :( Oli kuulemma todennäköisesti kuollut jo ennen kuin mä olin lähtenyt Larulta edellisenä iltana. Iha tylsää! :(

Lähellä Larun kotia on suuri kasa haravoituja lehtiä. Siitä, suojaisasta lehtikasasta tuli siilin viimeinen leposija. Sieltä ei sitä koirat tai varikset nappaa.

7 kommenttia:

Paula kirjoitti...

Voi pikku Simotar Siileröistä... Onneksi sillä oli kuitenkin lyhyen taipaleensa lopussa hyviä ystäviä!

Anonyymi kirjoitti...

siilit on kivoja=)

Tyttö Pohjoisesta kirjoitti...

Voi ei. Sää oot niin ihana ja hyväsydäminen ihminen!! <3

Anonyymi kirjoitti...

Voi.. olisipa se otettu lämpimään jo samantien. :'(

Hanna Huokuniemi kirjoitti...

Paula: Nii. :/ Ei tarvinnu yksin kuolla kylmässä maailmassa.

Anonyymi: Nii on :)

Tyttö Pohjoisesta: Aww, kiitos! Nätisti sanottu! <3

Anonyymi: Niinpä! :( Ois pitäny! Mut en kyl tiiä oisko sil ollu ratkaisevaa eroa. Todennäköisesti ei, mut ois silti pitäny tajuta heti. :/

norpatti kirjoitti...

No ompa Suomi taas pieni. Lueskelin aikani kuluksi Mummoblogin linkkilistalla olevia blogeja ja löysin tän ja juutuin lueskelemaan, kun muistin sut hämärästi EVTEK:stä.

En tiedä näitkö jo tän, mutta tässä siis mun versioni aiheesta:
http://norpatti.sarjakuvablogit.com/2010/11/04/hieman-erilainen-siilisarjakuva/

Hanna Huokuniemi kirjoitti...

norpatti: Oon ihan samaa mieltä, pieni on! :D Mä itseasiassa kävin pian Simottaren kuoleman jälkeen katsomassa sun sarjisblogia, ku uumoilin sun muistaneen pientä yhteistä ystäväämme siellä. Printtasin piirtämäsi itkevän pienen siilin mun kalenteriin sen päivän kohdalle, ku Simotar kuoli. Oli ihana sarjis.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...