sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Rosiksessa

Olipa kerran ihan tavallinen kesäkuun päivä vuonna 2009. Aurinko paistoi, linnut lauloivat jne.

Mä olin kaupungilla kävelyllä ja valokuvailin kaunista, kesäistä kotikaupunkiani. Paraskin turisti. :)

Rautsikan kellotornilla oli huppu.


Ratsupoliisit kopottelivat Mikonkadulla. (Huomasinpa just, ett taas vaihteeks kakkimiskuva...)


Kuvasta näkyy huonosti, mut joku on kirjoittanut Aleksis Kivi -nimen alle Aleksi Kiva. Hihi!

Enpä olisi patsaskuvaa ottaessani arvannut, että tätä samaista kuvaa tullaan käyttämään puolentoista vuoden päästä käräjäoikeudessa...

Ku kävelin tosta patsaan ohitse, huomasin maassa makaamassa keski-ikäisen naisen. Laitapuolenkulkija, kuten muutkin seurassaolijat. Se nainen oli kyl tajuissaan. Pari kuvassa olevaa miestä tuli ja nappas maassa makaavalta naiselta kengät jalasta ja heittivät ne puskaan. :o Sit tän kuvan keskellä istuva nainen käveli maassa makaavan luo ja potkaisi pari kertaa oikeen tuntuvasti. Siinä vaiheessa mä soitin 112...

Mut kutsuttiin myöhemmin poliisiasemalle antamaan silminnäkijälausunto. Tässä blogipostaus edeltävältä päivältä. :D

Vaikka must olikin tosi kiehtovaa päästä kuulusteluihin ym. ni kyl mua hitusen pelottikin tää silminnäkijänä oleminen. Pidin varmaan kuukauden ajan ovea turvalukossa öisinkin, ku hirvitti ett joku kostaja tulee mun ovelle. :S Ku mun sukunimi on sen verran harvinainen, ett ei varmaan oo vaikeeta jäljittää mua.

Olipa kerran yks toinen päivä ku olin kaupungilla. Törmäsin tähän pahoinpitelijänaiseen ratikassa! Ei se mua tietenkään tunnistanu, ku se oli ollu sillon kesällä Aleksis Kivellä ihan päissään. Ja oli taas... Se huuteli jotain hävyttömyyksiä puhelimeen puhuvalle somalimiehelle. Mä katoin sitä naista ja totesin, ettei hänessä ollu mitään pelkäämisen aihetta.

Sit taas aikaa kului. Sain postissa kirjeen raastuvasta. En aluks tajunnu, ett mikä kirje se oli ja sydän hyppäsi kurkkuun, ku luin kirjeestä kohdan PAHOINPITELY. "Tän täytyy olla joku väärinkäsitys!!! Emmä oo ketään pahoinpidelly!!!" Sit hokasin, ett asia koskee sitä Aleksis Kiven tapausta. ;D Haha!

Mut vaadittiin saapumaan paikalle 200 euron sakon uhalla! Ja ellen sittenkään tulis, nii poliisit tulis hakee mut. :D Cool! Äksönii!!!

Menin sinne Oikeustalolle sit... öö... en nyt muista ett oliks se toukokuussa vai millon. No mut kuitenki aikaa sitten. Venasin siel pari tuntii ja sit mulle tultiin sanoo, ett käsittely siirtyy, koska tää pahoinpitelijänainen ei suvainnu saapua paikalle. HÖH! Ois ollu kiva päästä oikeuteen todistaa! :( Ja se käsittely siirty MARRASkuulle... Tuol ei tosiaankaan pidetä yhden keissin kanssa pahempaa kiirettä!

Mutta marraskuu koitti! ;)



Ei mua jännittäny sinne oikeuteen meneminen. Mut kaiken varalta olin valinnu aamulla semmosen käännettävän takin, joka on toiselta puolelta ruskea ja toiselta puolelta oranssikukkainen. Kato siks, ett jos oikeuteen mennessäni joku gangsterilauma kattoo ett "Haa, toi ruskeatakkinen on se silminnäkijä. Nitistetään se ku se lähtee." ni sit lähtiessäni mul onkin päällä oranssi takki, ja sit ne gangsterit on ihan "Mihin se ruskeatakkinen katosi?" ;DDDD Haha, tiiän oon vähä reppana!

Oikeustalon aulassa oli turvatarkastus. Mua harmitti ku en piipannut portin läpi kävellessäni! Ois ollu kiva jos ne ois alkanu ettii mun taskuista jotai teräaseita tms. ;D Laukku piti kans laittaa semmoseen läpivalaisukoneeseen. Tää nuori mies veti mun laukun siitä kerran läpi, mut laitto sit viel uudestaan. :o "Onko sulla sakset?" se kysyi. Mietin hetken, ja olihan mulla penaalissa! "Vaikuttaisivat kyllä olevan tylppäkärkiset." H: "Joo niin on, mut kyl mä voin ne antaa sulle talteen jos haluut." "Joo mä voisin ottaa ne." Hahaa, Hanna on epäilyttävä henkilö!!!


Rakkaat Fiskarsin sakseni, jotka on ollu mulla vuodesta nakki.


Sain tämmösen kuitin haltuun otetusta esineestä.

Turvatarkastuksen jälkeen menin hissillä yläkertaan. Arvatkaa mitä? Se pahoinpitelijänainen miesystävänsä kanssa tuli siihen samaan hissiin! Molemmat kännissä ku käet! Ne siel hississä nuoleskeli toisiaan ja hais pahalle. Mahtavaa. -__-

Oikeudessa todistajalla on kuulemma mahdollisuus antaa silminnäkijälausunto semmosen sermin takaa, ettei syytetty nää. Sillo toukokuussa mä olin "tilannut" itselleni sen sermin, mut nyt päätin antaa asian olla. Ja ku kysyin neuvonnasta yhelt toiselt nuorelt kundilta käytännön asioista, ni se katto humalaispariskuntaa ja sanoi, ettei ne varmaan tuu ees muistaa huomenna mitään koko raastuvasta.

Tällä kertaa ei tarvinnut venata kahta tuntia, mut ei silti päästy alottaa ihan sillon ku piti. Tää pahoinpidelTY nainen ei nääs ollut tullut paikalle. Huoh! Mut puolen tunnin päästä hän saapui kahden poliisin saattamana. ;) Nainen (myös kännissä) heilautti kättä tervehdykseksi humalaispariskunnalle. Jaahas, vai että kaverusten välienselvittelyyn tässä on otettu osaa! Vähemmän viinaa, kiitos, jatkossa ni osaatte selvittää välinne ilman potkimisia ja oikeudenistuntoja!!!

Sain valita, vannonko puhuvani totta Jumalan vai kunnian ja omantunnon kautta. :D Valitsin Jumalan, ku aattelin, ett sitä ehkä kuulee siel oikeudessa harvemmin. Ei ollu Raamattua, jonka päällä pitää kättä. Mun piti toistaa vala sen tuomarin (vai mikskä sitä kutsutaan) perässä ja sit mult alettiin kyselee kysymyksiä. Mulle näytettiin ottamaani kuvaa Aleksis Kiven patsaalta (jonka olin siis toimittanut poliisille) ja mun piti tunnistaa siitä tää pahoinpitelijä. Kaikki mun puheet nauhoitettiin, joten mua jännitti vähän ja takeltelin sanoissani. :D Ja kivat ku siitä pahoinpitelystä on kulunu aikaa jotain 1,5 vuotta, nii vähänks hyvin oli asiat enää muistissa!!! :S

Oikeudessahan on aina se syyttäjä, mut sit on kans se tyyppi, joka puolustaa syytettyä. Telkkariohjelmissa puolustaja on aina semmonen tosi hyökkäävä, joka saa silminnäkijän hikoilemaan ja myöntämään itse olevansa syyllinen. Mä jossain vaiheessa käsittelyä hokasin, ett apua mähä joudun vastaamaan myös sen kysymyksiin! Mut onneks se ei ollu ollenkaan hyökkäävä. No se kysyi, että miten oon voinut nähdä sen potkimisen, ku siinä patsaan ympärillä menee pensasaita. Sit mä jotai sönkötin, ett siin oli semmonen kulkuaukko, ja olin sen verran lähellä ett näin sen pensasaidan ylikin.

Tän pahoinpitelijänaisen miesystävä istui takapenkissä ja nukkui kädet puuskassa.

Ihan lopuksi syytetty halusi vielä esittää mulle kysymyksen: "Miten sä voit tietää, ett se olin just mä?" Sen silmät seiso ja puhe sammalsi. Must kysymys oli vähän erikoinen sinänsä, ett ku kuulemma nainen oli jo aiemmin tunnustanut syyllisyytensä... :p Mä sit sanoin, ett muistan hänet kyl ku hän näkyy tos valokuvassakin ja tunnistin hänet kerran ratikassakin. "No kas kun et metrossa", oli hänen loppukaneettinsa.

Oli kivaa! :D Olin anonut vapaapäivän töistä, ni mulle jäi loppupäivä aikaa hurvitella kaupungilla. Kävin kirjastos, kirpparil ja ajelin ratikalla. Ihanaa ku voi tehä juttui valosalla!


Ja viel päivän bongaukset:

- Näyttelijä Liisa Kuoppamäki Kaivarin Kanuuna -kirpparilla. Viimeks ku kävin siel, siel oli Hissu Hietalahti ja Janus Hanski.

- Uutisankkuri Maija Lehmusvirta tuli vastaan lähel Rikhardinkadun kirjastoo.

- Putouksesta tuttu Riku "Kete Rahkonen" Nieminen bussin ikkunasta Hakaniemen/Sörkän liepeil.

5 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Hyvä keksintö se kääntötakki! Jälkikäteen ajateltuna vähän liioiteltua, mutta kun ei todellakaan voinut tietää, että nää oli vaan kännisiä kaveruksia...

Olisit sanonut sille naiselle, että tunnistin sut hajusta!

Paula kirjoitti...

Yleensä kun mä luen juttuja ja samalla teen jotain muuta (nyt kirjoitan kiireessä pöytäkirjan liitettä) niin mun täytyy lukea kohdittain uudelleen, että pysyn juonessa mukana.
Sun juttusi ovat niin hyvin jäsenneltyjä, että yhdellä heitolla meni läpi ;)

Takkijuttu oli hauska keksintö. Kyl sulla leikkaa hyvin - saksilla ja ilman..!

Mulla kävi muuten samanlainen juttu Lontoossa lentokentällä. Mulla oli n. viisisenttiä pitkä pikkuinen leikkipuukko kaulassa roikkumassa (tai saattoi olla vyössäkin), pidin sitä hedelmien kuorimiseksi ja ihan vain kun se oli nätti. Turvatarkastuksessa se otettiin pois ja suljettiin ruumaan menevään matkalaukkuuni. Luulin ensin huuleks, mut ihan tosissaan ne oli. - Mitäs me potentiaaliset massamurhurit ja konekaapparit..!

Anne kirjoitti...

Käänsitkö sen takin lähtiessä?

Anonyymi kirjoitti...

Tosi fiksua toi kääntötakki. Jos voisi tuollaisessa tapauksessa todistaa ilman että nimi tulee julki, kun on niin harvinainen nimi.

t. Äitiliini

Hanna kirjoitti...

Heli: :DDD Mä luulen, ett mut ois poistettu salista oikeuden halventamisesta. ;)

Paula: Oi, kiitos! <3 :D Haha "massamurhurit"!

Anne: Käänsin! :D

Äiti: Joo mä tota kysyin sitä, ett voisko nimen pitää salassa, mut ei sitä käsittääkseni voi. :/ Mut kuulemma jos koen mitään uhkailua noiden tyyppien osalta, ni ne joutuu heti linnaan! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...