keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Uninen siileröinen



Kerronpa syyn, miksi aamulla melkein unohdin, että pitää kiiruhtaa töihin. Meiän pihalla yhen talon seinää vasten makas siili. Mä ensin luulin sitä raadoksi, mut sit kyykistyin kattomaan lähempää hengittääkö se. Se oli vain kovin uninen. Mut tosi huonon majapaikan valinnut itselleen: puolet meiän taloyhtiön ihmisistä kävelee IHAN siitä vierestä ja osa koiran kanssa... Ja varikset raakkuivat lähistöllä...

Ei ois voinu paljon näkyvämmällä paikalla koisii tuo siileröinen.

Se ei ollut vahingoittunut, vaan ainoastaan tosi väsynyt. Varmistin asian tökkimällä sitä mahaan. Se suunnilleen vain käänsi kylkeä: "Äiti, vielä viis minuuttia." Ja venytteli koipiaan ja maiskutteli. Reppana.

Emmä tietenkään voinut jättää sitä siihen makoilee! Kannoin sen sormikkaat kädessäni viereiseen metsikköön vähän syrjemmälle, ettei kukaan koira pissireissullaan heti löydä sitä. Luulin, että ois herännyt viimeistään siinä vaiheessa, ku nostin sen ilmaan, mut ei ruvennu piikitteleen. Tyhmä siili! Uhkarohkeaa!




Laskin sen puun juurelle nukkumaan. Lehdet maassa oli märkiä sateen takia, mut ei ollu aikaa alkaa etsimään parempaakaan paikkaa ku muistin, ett mul oli jo aika sikakiire töihin.

Menin työpäivän jälkeen katsomaan, oliko siili vielä samassa paikassa. Toivoin, ettei olisi. Toivoin, että se olisi tajunnut köpötellä johonkin suojaisampaan mestaan. Mut siellä se vielä oli. Asento vain oli vaihtunut, ja läpäisi edelleen tökkimistestin.



Mullon nyt kauhee huoli tosta siilistä. :( Haluun auttaa sitä selviämään talvesta yli! Se oli sen verran pieni siili, että oletan tän olevan sen ensimmäinen talvi...

En haluu, ett siit tulee tämmönen:

7 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Voi eii! Se on varmaan menossa horrokseen, koska on jo niin kylmä öisin. Mutta onkohan sen ravinnonkeruu jääny jotenkin vaillinaiseks, kun se on jääny melkeen keskelle tietä makoileen? Sen pitäis kyllä osata mennä johonkin suojaseen paikkaan horrosteleen. Sitä voi myös olla vaikee auttaa, koska se ei pysty nopeesti kerään sitä ravintovarastoo :( Voi nyyh, siilit on niin söpöjä ja toi oli vielä niin reppanan ja laiheliinin näkönen. Melkeen pitäis lähettää luontoiltaan kysymys, ne on niin viisaita siellä!

Anonyymi kirjoitti...

Kysy eläinsuojeluyhdistykseltä, miten sitä voi auttaa. Ehkä voit tehdä sille jonkun kopin ulos suojaisaan paikkaan ja\tai antaa ruokaa.

Lenore kirjoitti...

hmm, ei toi oo kyl ihan normaaliakaan et siili jää tolleen makoilee johki rapun eteen :o kyl sil on pakko olla joku huonosti kun ei oo osannu mennä nukkumaan talviunta johki lehtikasan alle... :(

Anonyymi kirjoitti...

Kauheeta! Kiva lopetus tolla hellyyttävällä postauksella!!! Hanna oot kamala! ;D

t. annanen

Paula kirjoitti...

Minäpä kysyn neuvoa Siili-Papalta ja -mammalta. He ovat tuttu Tapanilassa asuva pariskunta, luonnonystäviä, joitten pihalla perheenjäsenenä asustelee mm. kesyjä siilejä.

Toivottavasti pikku siileröinen ehtii saada vielä talven varalle ravintoa ja voimaa selvitäkseen talven yli.

Paula kirjoitti...

Siili-Pappa sanoi, että eläinsuojeluyhdistys ja myös Korkeasaari ottavat hoitoon vahingoittuneita ja heikkoja eläimiä.

Hän totesi myös, että eläimet taitavat olla nykyään ymmällään, kun ne eivät vain usko että talvi tulee; heidän piti ottaa lintujen kylpylautanen pois kun ne aina vaan kylpivät kuin kesähelteellä.

Hanna kirjoitti...

Suvi: Nii. :( Onks Luontoiltaa vielä olemassa?! Mä pienenä tykkäsin kattoo sitä ohjelmaa TV:stä!

Anonyymi: Joo on olemassa jotain "siilinpönttöjä", vähän niinku linnunpönttöjä. Jos mul ois ollu semmonen saatavilla, ni oisin vieny siilin sen suojaan.

Lenore: Nii :'(

Annanen: >;DDD

Paula: Jatkossa muistan ton Korkeasaaren ja eläinsuojeluyhdistyksen! Haha reppanat linnut! :D

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...