Pietari vol. 17 - The end

Kaksi yötä Pietarissa! Paljon jäi näkemättä, mutta paljon tuli nähtyä ja koettua! Lokakuu ei ehkä oo se paras aika vuodesta reissulle, koska aina välillä tuli vettä ja tuuli kylmästi. Mutta päivässä oli aika hyvin valoisaa aikaa, ja koska ei ollu mikään paras turistikeli, niin kaikki muut turistit eivät olleet pyrimässä jaloissa. :) Haluun ehdottomasti vielä joskus uudestaan Pietariin! Miksei jo ensi kesänä...




Vielä ennen lähtöä söimme Tatjana-mummon kokkaamia herkkuja. Eikä ruokalajit tokikaan jääneet vain yhteen sorttiin.




Toi lihajuttu oli ihan törKEEN maukasta, vaikkakin siinä oli jotain läskinpalasia joukossa. Jami!

Svetlana aikoi jäädä vielä Tatjanalle kylään, niin lähdettiin kohti Suomea äitin kaa kahdestaan. He kyl tulivat saattamaan meidät bussille. BUSSILLE!!!! Ei tarvinnu enää mennä semmosessa pienessä sillipurkissa kiitos Herralle! Svetlana pyys miesoppaalta meille paikat aika edestä, ku mulle jäi vähä trauma siitä tulomatkasta. Se miesopas oli tosi mukavan olonen, mut puhu pelkästään venäjää ja vähä saksaa. Mut se sano pitävänsä meistä hyvää huolta ja kuulemma sanoi rakastavansa meitä. ;D

Ku oltiin ajettu jo jonkin matkaa, tunsin että mun kenkä osui johonkin pehmeään. Aattelin, ett olin vahingossa pudottanut jalkotilaan jotain, eväsleivän tms. Mä sit vääntelehdin ja kurottauduin koskemaan siihen ja ARVATKAA MITÄ SIELLÄ OLI!!?!?!!!!! JOTAIN SISÄELIMIÄ PIENESSÄ PAKASTEPUSSISSA!!!!! YÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKK!!!!! Joku oli tietty ostanu kissalle tms. herkkuruokaa, mut nyt se oli MEIÄN jalkotilassa pitkinpoikin! Onneks oltiin just pysähtymässä tauolle ni pääsin pesee kädet. Pistin äitin siivoomaan sotkun, ku se on tottunu kaikkiin ällöjuttuihin töissään. Mä en ois pystyny. Hyihyihyihyi!!!! Ei tullu kukaan meille sanomaan, ett taitaa olla hänen ostoksensa joutunut hukkateille. Heitettiin herkut roskiin ja vietiin roskasäkki bussista kauas pois yäk.

Siel bussissa ei ollu taaskaan muita suomalaisia. Yks mies osas vähän englantia, mut se selvis vasta tyyliin vikan tunnin aikana. Harmitti ku ei tajuttu mitään oppaan puheista, ku se puhu mikkiin tosi paljon. Ois ollu kiinnostavaa tietää mitä se kertoi. :( Pissataukojen pituudet opas näytti meille sormin (5 sormea = 5 minuuttia), mut muuten oltiin aika ummikkoina. Mut se oli jotenki liikuttavaa, miten ne kuitenkin piti meitä omina jengiläisinään, ku kerranki joutuivat hakemaan meiät pois yhestä väärästä passintarkastusjonosta. :D

Ennen rajanylitystä pysähyttiin yhteen Tax free -myymälään. Oppaamme pyys äitii ostamaan hänelle röökii. O____o Wooot! Sitä sai ilmeisesti ostaa vain yhen paketin per nenä, ni hän toivoi äitin ostavan hänelle. Mä olin vähä hämmentyny moisesta, mut kyl me sit ostettiin. Kaikki piti tehä tosi salamyhkäisesti... Myöhemmin ku annettiin röökit sille oppaalle, se antoi meille vähän enempi rahaa palkaks, ku mitä se paketti oli maksanu. Ja anto meille viel jonku viinapullon kiitokseks, mut pyöritettiin vaa päätä sille ja sanottiin "njet alkohol". Se oli eka vähä hölmistynyt, mut sit rupes hymyilee ja tais olla ihan tyytyväinen ett sai pitää pullon ite. ;p

Meiän passit tarkistettiin VIIS kertaa siel Venäjän puolella! VIISI!!! Ihme psykoi!

Oli jännä miten heti ku tultiin Suomen puolelle, tuli semmonen olo ett vaikka hetkee aiemmin äiti ja mä oltiin oltu ainoot ulkomaalaiset, nii nyt kaikki muut oli ulkomaalaisia paitsi me. ^___^ Tuli vähä turvallisempi olo, tiet ja liikennemerkit alko näyttää tutuille ja sai avata kännykän taas.

Tähän sit loppu Huokuni goes Russia -matkakertomus. Kiitos kun jaksoitte kaikki 17 pietaripostausta! :)