Kävimme yks päivä Noomin kanssa ihailemassa vanhaa junaa Porvoon perukoilla. Siksi vain Noomin kanssa, kun Rebe oli koulussa (se on jo ekalla, awww). Vähänkö ois kivaa asua tommosessa junassa, jos se ois laitettu asumiskelpoiseksi! ^__^
Vähän niinku noi nykyajan nuoretkin tuppaa tuunaamaan kaikki julkiset pinnat, Noomikin halusi koristella junan. Mutta kukkasin. ^___^ Tässä taiteilija työssään:
6 kommenttia:
Lättähattu tuli tutuksi, kun oppikoulua käydessäni se oli pääasiallinen kulkuväline Tampereelta Lempäälään. Isä oli VR:llä töissä, ja koko perhe sai ilmaiset matkat.
Kokeiltiin sama reissu kavereiden kaa kesällä, oli juna täynnä ja kuuma, oppi arvostamaan ilmastointia taas kerran, ajateltiin et ens kerralla vesireittiä.
kaikki on söpöjä lapsena.. se rumuus kasvaa sisälle teiniiässä.....
Kuurilassa(iittalasta n. 1-2km) oli jooooskus kauan sitten junaonnettomuus ja nyt on sinne juna radan viereen tuotu veturi muistoksi.. en ole veilä käynyt mutta menen kun ennätän..
k.i
Paula: Ai toi on Lättähattu? Miks sillä on semmonen nimi? Onks se nimenomaan toi juna, vai onks se joku yleisnimitys? Oliks noi niin matalia, ett meni hattu lyttyyn matkustaessa? :D Saatko vieläki matkustaa ilmatteeks?
Anonyymi: :) Mustki ois kiva matkustaa joskus tommosella. Mut ilmastoinnin kera!
Anonyymi: Nii, sun puheissa on perää.
Anonyymi: Aijaa. :/ Aika iso muistomerkki onnettomuuspaikalle... Kuinkahan paha onnettomuus oli kyseessä?
Lättähattu-nimi tulee siitä, että nuo ovat niin matalia verrattuna muihin juniin, mitä oli 50-luvulla.
Lättähatuiksi kutsutaan kaikkia tämän tyyppisiä sinisiä 50-luvun dieselpaikallisjunia (tyypit Dm7 ja Dm6), ei vain tätä Porvoon junaa.
Ensimmäiset tämän tyypin junat valmistuivat 1954 ja viimeiset poistuivat VR:n käytöstä 1988. Yhteensä näitä (siis yksittäisiä vaunuja) on valmistettu reilut 400 kpl, joista jäljellä on vajaa 30.
Lähetä kommentti