lauantai 11. kesäkuuta 2011

Niilo



VAROITUS! Tämä(kin) postaus sisältää materiaalia, joka saattaa järkyttää heikoimpia lukijoita.



Pari viikkoa sitten työkaverini leikkas mulle talteen postimerkin (bosniahertzegovinalaisen!), jonka kuva-aiheena oli siili. Hän sanoi, että "Kun sinä tykkäät niin kovin noista siilistä". ^__^ Hetken mietin, että mistä hän niin on päätellyt, mutta sitten muistin, että olin kertonut Simottaresta, joka oli mun hoitosiili marraskuussa. (Lue Simottaresta lisää tästä ja tästä.)

Vaikka postimerkin saatuani ajattelinkin, ettei siilit nyt erityisemmin elämääni liity, niin taitavat ne sittenkin liittyä. Nimittäin viime viikonloppuna mulle tuli taas hoitosiili!


Kun Heli tuli lauantaina töistä, hänellä oli kyydissään iso siileröinen. Heli oli vahingossa tönäissyt sitä autolla.


Mutta kun siilille ei ollut näyttänyt tulevan pahempia vammoja, Heli otti sen hoidettavaksi. Verta siltä tuli nenästä, muttei muita havaittavia ruhjeita.


Tytöt eivät kuulemma olleet aiemmin nähnyt siiliä livenä!


Reppana oli aika karun näköinen! :( Mutta se tuhahteli varoitukseksi ja pysytteli kerällä, mistä oletimme sen olevan kaikesta huolimatta suht kunnossa. Mutta kun seurasimme sen meininkiä kylppärin lattialla, se ei näyttänyt kykenevän kävelemään. (Tää on toinen postauksen kahdesta heikoimpia hirvittävästä kuvasta. Toisen kohdalla varoitan aiemmin.)


Noomi ehdotti, että siili nimettäisiin Niiloksi. :) Heli keksi, että se voisi olla Niilo Yli-Vainio (= kuuluisa helluntailainen saarnaaja). Mä vein vielä vähän pidemmälle: Niilo Yli-Ajettu


Kun Niilo Yli-Ajetun tila ei ruvennut tunnin mittaan kohenemaan, lähdimme Helin kanssa näyttämään sitä Porvoon päivystävälle eläinlääkärille. Rebe ja Noomi olisivat halunneet myös mukaan, mutta heillä oli nukkumaanmenoaika. Vähäks rulaa olla jo aikuinen! ;D


Kuljetimme Niiloa pienessä puulaatikossa.


Matkalla eläinlääkäriin mietiskelimme, että onkohan reissusta tulossa isokin lasku, mutta lääkäri sanoi, että valtio maksaa valtion eläimet. Mutta vaikkei olisikaan maksanut, niin oltais me silti se viety tarkastettavaksi. Mä niiiiiiiiiiiiiiin toivoin, ettei sitä pitäis lopettaa...


Ei lähtenyt vieläkään kipittämään. :(


Se eläinlääkäri sanoi, että Niilo on vähintäänkin saanut aivotärähdyksen. Ja hän antoi Niilolle kipulääkettä ruiskulla korvan taakse. Siili pääsi meidän mukaamme takas kotiin, mutta kuulemma jos maanantaina olisi vielä huonossa kunnossa, silloin Niilo pitäisi tuoda lopetettavaksi. :(


Lähikuva siilin tassusta.


On siilillä häntä, mikäli olet joskus asiaa pohtinut. (Ja vaikket olisikaan, niin on niillä silti.)


Törmäys auton kanssa oli katkaissut parit piikit...


Aattelin, että jos Niilo pääsisi luonnonmukaiselle kävelyalustalle, niin se piristyisi ja lähtis liikkeelle. Ajatuksen tasolle jäi.


Illalla kun käytiin nukkumaan, Niilo makasi liikkumatta kylppärin lattialla. Huolestuin, ettei se vain ole kuollut, mutta kyllä se rupesi taas varottelemaan, kun hipaisin sitä vähän.




Seuraavana aamuna heräsin seitsemän aikoihin siihen, että Noomi itki alakerrassa. Toivoin kovasti, että se johtuisi jostain... no, jostain muusta kuin siilistä. Jatkoin vielä uniani, mutta parin tunnin päästä Rebekka tuli herättelemään mua ja ilmoitti Niilon kuolleen.

Olimme niiiin kovasti toivoneet, että saisimme vielä katsella Niilon kipittävän terveenä jatkamaan elämäänsä. :'(

Noomikin tuli kohta yläkertaan herättelemään mua. Kysyin Rebeltä, että miltä hänestä tuntuu, kun Niilo on nyt kuollut. Hän sanoi, ettei oikein tiennyt. Noomi vastasi, että hänestä tuntuu pahalta. Kerroin Niilon menneen taivaaseen leikkimään Miksun kanssa.

Noomi: "Ei Niilo oo mennyt taivaaseen! Se on tuolla kylppärissä!"
Rebekka: "Nii, sen RUUMIS on siellä. Mut Niilon SIELU meni taivaaseen, ja Jeesus antaa Niilolle taivaassa uuden ruumiin."

;'DDDD Voi kullat! Rebe ollu tarkkaavainen pyhäkoulussa. ;)





Tottakai Niilo Yli-Ajetulle piti pitää hautajaiset. Ehdotin, että Niilon voisi laskea haudan lepoon tyhjässä muropaketissa, mutta kun sellaista ei löytynyt, piti tyytyä paperipussiin.

Olihan se pussi vähän korni tilanteen huomioon ottaen:


;DDD



Rebekka ehdotti, että kirjoitetaan siihen Enkelin siilipussi. :')



Tytöt saivat vuorotellen kantaa Niilo Yli-Ajettua hautapaikkaa etsiessämme.



Katsokaa ihmeessä tää video!!! Mul melkein tulee itku aina ku katon tän videon... Toi Noomi on vaan niin liikkis!




Kukkia haudalle.


Rest in peace, Niilo! :(




Hautajaisten jälkeen piirtelimme tyttöjen kaa kuvia Niilosta...

Ainiin, viisi kuvaa vielä ja sitten tulee aika inha kuva!












Rebekka piirsi kuvan hautajaisista.



Ja Niilosta. Kiinnitä huomiota hymyilevään suuhun!


Ja nyt...









Seuraava on se hirvee kuva!













Käytiin siinä onnettomuuspaikalla, missä Niilo törmäsi autoon.











Mentiin tsekkaamaan, ett mitä Niilo oli siinä keskellä autotietä oikein ihmetellyt...

















Sammakkoa! ("Ei oo enää pomppufiilis")

11 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Pari tarkennusta, jos ei dramaturgia haittaa: En mä ehdottanut nimeks Yli-Vainiota, vaan sanoin, että pitää rukoilla kuin Y-V... Ja kävelihän Niilo siellä kylppärissä, kun oli saanut juotua vettä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei mitään kivoja ajatuksia tämä herättänyt ketään kohtaan...

Paula kirjoitti...

Ihana juttu, Hanna! Surullisesta lopusta huolimatta osasit kertoa niin elämänmyönteisesti.

Ehkä tällaiset pienten lemmikki- ja muiden eläinten kuolemat harjoittavat lasta pettymiseen ja luopumiseen, että jaksaa kestää elämässä vääjäämättä vastaan tulevat isommat luopumiset.

Anonyymi kirjoitti...

höh mulla tuli tippa linssiin :(

Ansku kirjoitti...

Liikutuin - syystä että tällasia ihmisiä löytyy vielä, jotka viitsii, juurikin viitsii huolehtia, jos on ajettu yli, tai muuta vastaavaa. Ei tunnu nykypäivänä enää paljon ketään liikauttavan, jos tiellä kituu joku pikkueläin..

Heli kirjoitti...

Ainiin, unohdin kehua tota sun ensimmäistä piirustusta, missä Niilo on kerällä. Se on niin hieno, Hanna!

@Paula: Hyvin kirjoitettu!

@Ansku: Mä luulen, että monikin olisi hoitanut siiliparkaa, kun se näytti aluksi niin hyväkuntoiselta. Lisäksi, kun se on rauhoitettu ja valtio tosiaan hoitaa ne ilmaiseksi, mun mielestä on suorastaan velvollisuus tehdä parhaansa tuollaisessa tapauksessa. Mua tää tapaus jaksaa aina vaan harmittaa, olisin niin halunnut nähdä Niilon selviävän!

Tom Turkanen kirjoitti...

Musta toi KiroilevaSsiili on jotenki tosi hyvä kuvaus Niilosta.

Paula kirjoitti...

Otitko talteen ne irronneet piikit? Niistähän saisi hienon punk-korviksen!

Anonyymi kirjoitti...

Minä en pystyisi antamaan itelleni anteeks jos tappaisin (vahingossakin) siilin. :'(

Nora kirjoitti...

Niilo Yli-Ajettu :''DDDD

Hanna Huokuniemi kirjoitti...

Heli: Toden totta :)

Anonyymi: Voih. :/

Paula: Kiitos! <3 Niinpä, totta puhut.

Anonyymi: :) Älä itke.

Ansku: <3 Kiitos! Mut kyl ois kamala paikka, jos pitäis joskus lopettaa joku kituva eläin. En usko, ett pystyisin. :( Mut toki pitäisin huolta, ett joku muu pystyisi.

Heli: Ootko nyt päässyt jo pahimmasta harmituksesta? Kun aikaa on kulunut. :/

Tomtom: :D thänks bro!

Paula: :D en ottanu!!! Ois ollu vähän liian villii. :D

Anonyymi: Pakkohan se on antaa. :/

Nora: ^__^

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...