Historiallinen kevätpäivä

Lähdin tänään käymään Alppilassa eräässä kirjapainossa tsekkaamassa, miltä näyttää yks taittamani kirja. Tää on se ikuisuusprojekti, josta oon maininnut monille. En oo ollu mitenkään liian tyytyväinen siihen taittojälkeen, mut nyt kun näin sen tulostettuna kirjan muotoon (vedos se vasta oli), niin kivalta se näyttää! :) Jeeij!

Ihana kevätpäivä! Kuulin aamulla ensimmäistä kertaa tänä vuonna lokin rääkynää ("laulua" nyt ei vaan oo oikea sana kuvaamaan lokkien ääntelyä) ja kevätfiilis iski! Mut älkää, ihmiset, vielä pukeutuko kesätakkeihinne ja balleriinatossuihinne! Saatte vain flunssan sillä lailla.

Kaupungilla on ihanaa kävellä musiikkia kuunnellen! Tänään koko päivän pyöritin Helsinki Cooler. vol 3:a. Jazzii! Suosittelen! Usein kuuntelen myös satukasetteja tai -CD:itä, mut tänään oli vuorossa musiikkia, ku sain eilen Ronja ryövärintyttären kuunneltua loppuun. :)

Kun tulin sieltä kirjapainosta, en oikein tiennyt mihin suuntaan lähteä, jotta pääsisi stadiin. Lähin sit junarataa kohti kävelemään, ku sen vierustaa ainakin pääsisi rautikselle. Mutta sitten... näin raitiovaunun. "Täällä päin tuskin on vielä kovin paljoa matkustajia", ajattelin. Sit mä juoksin siihen ratikkaan! Ja kaikki, jotka tuntevat mua YHTÄÄN lähemmin, tajuaa tän olevan jotain PALJON enemmän, kuin miltä tää kuulostaa! Antakaas kun siteeraan vähän kalenteriani (joka toimii myös päiväkirjanani):

19.3.2002: "Menin Siirin kanssa käymään Sibiksessä. Kun tultiin sieltä, mulle iski oksettava olo ratikassa. Jäätiin Hakaniemessä pois. Äiti haki mut autolla kotiin. Paha olo jatkuu, jatkuu, jatkuu..."

Ja tuon jälkeen en ole jalallani astunut raitiovaunuun! SEITSEMÄN VUOTTA! Lähes tasan seitsemään vuoteen en ole ratikalla matkustanut yhtään pysäkinväliä, mutta nyt mä juoksin sisälle. 10 sekuntia meni, että tartuin tuumasta toimeen. Ajattelin ajaa yhden pysäkkivälin, mutta kun olo tuntui ihan normaalilta sporan lähdettyä liikkeelle, päätin pysyä kyydissä. :) Ei sitä pysty tajuumaan, ellei itse ole kärsinyt jostain fobioista. Tuntui MAHTAVALTA! Mahtavalta siksi, ettei se tuntunut miltään! :D Ei oksettanut, ei ahdistanut! IHANAA!!!!

Jäin neljän pysäkin päässä vekka, ku näin niin kivan näyteikkunan! :) Sievää vanhanaikaista, värikästä tavaraa asetettuna varasystävällisesti liikkeen ulkopuolelle. Kävin putiikissä sisälläkin, mut en kehdannut edes kysellä hintoja, ku tuskin mä kitupiikki sieltä mitään olisin raaskinut mukaani ostaa. Mut tuolta voitte jatkossa ostaa mulle synttäri- ym. lahjat. ;)

Menin sit käymään Kallion kirjastossa. Oi, oon käynyt siellä viimeksi varmaan lukioaikoina! Kävin lukiota siinä kivenheiton päässä, Torkkelissa (elämäni ihaninta aikaa), ja tuossa kirjastossa käyminen toi muistoja mieleen. Lainasin kasan CD:itä, jotka sit heti lainattuani unohdin lainausautomaatin ääreen. Vasta ulko-ovella kummastelin, miten laukkuni on niin kevyt, vaikka se on täynnä CD:itä. No, eipä ollut! :P Ja takas raput ylös kolmanteen kerrokseen ja CD:t mukaan.

Voi miten Helsinki on taas niin kaunis, kun kadut ovat sulat ja aurinko paistaa! <3

Kun kävelin Hakaniemeen, näin yhden söötin mummun yrittävän mahtua rollaattorinsa kanssa kukkakaupan ahtaasta ovesta sisään. Pyysin lupaa saada auttaa, ja ilokseni se oli semmonen kiva mummu, eikä äkänen sateenvarjolla-nuoria-jalkaan-hakkaava-myrtsimummo. Kävin sit hänen puolestaan tiedustelemassa kukkakaupan tädiltä, onko heillä pajunkissoja myynnissä. Kun kerta oli, niin menin takas ulos mummun luo ja otin ovella tien tukkeena olleen pahvilaatikollisen kukkia ja heitin sisälle. Sit mummu mahtu kulkemaan. :)

Yritin peittää hyväntuulisuuttani, ku mua itseäni häiritsee suunnattomasti, jos joku vastaantulija hymyilee mulle. Rupeen silloin aina miettii, ett onks mul vetskari auki tai vessapaperia housunlahkeessa tms. Mut ihmisten näkeminen saa mut hyvälle mielelle! Nyt ku vaan olis ollu Agnetha tai joku, jonka kanssa kehtais jäädä valokuvaamaan kaikkia noita mielenkiintoisen näköisiä ohikulkijoita! Ihmiset on kiinnostavia! Tänäänki näin yhen miehen, jolla oli varmaan 1/3 etusormestansa nenässään. ;D Mitähän se sieltä etsi?

Kävin Kaisaniemessä (en oo varma noista raja-alueista) semmosessa Euro-kaupassa, missä kaikki tavarat oli joko euron, kaks tai viis. Mä en oo miesmuistiin ostanut vaatteita kaupasta (oon vannoutunut kirppishemmo), mut nyt otin ja ostin itelleni sukat eurolla. :) Semmoset lyhytvartiset, nätit raidalliset.

Mun oli tarkoitus mennä valokuvaamaan ihmisiä Kamppiin, mut sit ku koko matkan Hakaniemestä Rautatientorille paistoi aurinko päin näköä, nii lannistuin ja kaivauduin maan alle. Aattelin jo lähteä takas kotiin, mut sit aattelin mennä vähän nuuhkimaan metroasemalle. Rakastan metron tuoksua ja sitä ääntä, kun metro saapuu ja lähtee asemalaiturilta!

En ole metrossakaan käynyt mohohohooneen vuoteen. Siispä pälkähti päähäni ajatus: ku kerta ownaan ratikankin taas, niin mitäs jos ownaisin metronki? JOOOO!!! Yrittää täytyy ainakin! En ole paniikkihäiriöön sairastuttuani yrittänyt kuin kerran. Tässä taas päiväkirjamerkintä:

20.8.2002: "Myöhemmin lähettiin Tommi, äiti ja mä KAUPUNKIIN! Mentiin myös metrolla Kamppiin! Se oli VIRHE! Ampasin ulos metrosta ja oli kaamea olo. Hirvee reissu!"

Eli tuon jälkeen en oo metroon astunut. Mut arvaapa astuinko nyt? NO ASTUIN! :D Eikä taaskaan tuntunut miltään!!! Ajoin Rautikselta Ruoholahteen ja Ruoholahdesta Rautikselle. IHANAA!!!! Mä pystyin siihen! Ei ahdistanut pätkääkään! <3

Tää kuva on jotenkin niin osuva! :D Vähän tämmönen fiilis mulla oli silloin, kun mä en vielä pystynyt edes käymään metron asemalaiturilla ahdistumatta.

Kävin ostamassa kaupasta vettä ja banaania, ja jäin kyylää ihmisiä kävelemässä kompassitasolla. Yks laitapuolenkulkija-mies käytti kämmentään roskiksissa etsien tyhjiä pulloja ja tölkkejä, jotka sitten sulloi muovipussiinsa. Kun yhdestä roskakorista löytyi pullo, joka oli vielä puolillaan nestettä, nii se mies tyhjensi sen pullon sinne roskikseen! :o Kiva sille, joka joutuu ne roskapussit vaihtamaan, jos pussissa sattuiski olee reikä. Ällöttävää soosia joka tapauksessa. Mut ihmiset on kiinnostavia! ^__^

Kompassitaso ja pulun kakkaa.

Kun taas olin Malmilla, niin olin niin iloinen saavutuksistani, että päätin mennä moikkaamaan entisen työharjoittelupaikkani, Vartti-lehden, jengiä. Vein heille satsumia tuliaisiksi, että saavat vähän vitamiineja, kun joutuvat lehteänsä tekemään sisätiloissa päivästä toiseen. ;) Hehkutin heille, miten reipas olin ollut tänään, ja he olivat ihanan iloisia puolestani. <3

Pyysin varttilaisilta jotain valokuvauskeikkaa, ku must on niin kiva nähdä oma nimeni lehdessä. ;) Se riittää korvaukseksi (tää ei päde sit kaikkiin työkeikkoihini)! :D Sain sit toimeksiannon valokuvata Malmin juna-aseman katoksen, ja sen kuvasin. Todennäköisesti bongaatte (te, jotka asutte Pohjois-Helsingin suunnalla) tän ens viikon Vartista. :)

Nyt on päivä pulkassa, ja oli kyllä kiva päivä! Kaiken kruunas, ku äsken voitin huuto.netistä itselleni viidellä eurolla Ruokala lokki -elokuvan, jota oon havitellut jo pitkään.