Pietari vol. 5 - Katukuvaa

Must on niin kivaa jos ulkomailla on eri valuutta! Venäjällä käytetään ruplia.


Sightseeingilla äidin, Svetlanan ja Tatjana-mummon kanssa.

Pietarissa on komeita rakennuksia! On Helsingissäkin, mut Pietarissa enempi.

Katariina Suuri.

Tos keskellä näkyy joku ostoskeskus.

Ja joku patsas siitä edustalta. Joo sori mus ei oo matkaoppaan vikaa. :D

Siel oli ladoja, oih! Meiän eka auto oli ihana valkonen lada, jossa oli vauhtiraita.

Kuskia hymyilytti, ku räpsäsin kuvan.

Täst oli ilmat pihalla.

Tosta Megafon-liikkeestä käytiin ostaa mun luuriin sim-kortti, ett pystyin soittaa Svetlanalle ja Tatjana-mummolle, mikäli jouduttais äitin kaa eksyksiin. Ne myyjät siel ei puhunu enkkuu! En voi käsittää! Jotain mun ikäsii likkoja! Mut siis onnistu se asioiminen siel S:n tulkkauksella, mut ois ollu kivempaa et oisin voinu hoitaa asiani ite. :/ Ja löyty sielt sit lopulta yks mies (en tiiä oliko ees myyjänä siel), joka osas hintsusti englantii.

Siel Megafonissa oli kassalla tämmösii söpöjä kännykkäkoruja.

Voi, ihan ku Miksu! :(

Tän ympyrän sisällä oli kuulemma lupa valokuvata. Muuallako se on kiellettyä? ;)

Tässä mää seisoin ja odottelin, mutta ei tullu kukaan...

Paikallinen raakku.

Narvan riemukaari. Tää oli tosi hienoo nähdä, ku kaverini Sanna, joka kävi vastikään Pariisissa, näytti mulle kuvia sikäläisestä riemukaaresta ja aattelin, ett oispa hienoo nähä itekin. Oli komea kaari! Livenä tietty moninverroin komeampi kuin kuvassa.

Patsaat riemukaaren päällä.

Hauen näköinen paatti.

Rakkauslukko sillalla.

Paljon rakkauslukkoja sillalla.

Onks Suomes viel käytössä olevia puhelinkoppeja?!

Venäjällä ei juomapulloissa taida olla panttia. Nää roskat oli tungettu tolppaan.

Yliopiston Apteekki! :o

Must on kiva kuvata eri maiden suojatie-liikennemerkkejä, ku joka maassa se ukko ylittää kadun ihan eri tyylillä. ^__^ Lämpesin tolle banaanienkelille.

Pietarin pääkatu, Nevski Prospekt, hiljaisena hetkenä.

Oh no, Ikea...!

Vooooi miten symppis! ^__^

Rakennustyömaan muurahaiskarhut tms. tuotti mulle iloa.

TÄÄ KOIRA!!! Oltiin menossa metroon (siitä myöhemmässä postauksessa) ku näin kadulla tämmösen hurjan näkösen koiran. Siin oli kyl ihmisii lähel, mut en tienny kuka on omistaja, eikä koira ollu millään lailla kytkettynä. Pakkohan mun oli pysähtyä ottamaan siitä kuva. Kun kyykistyin maahan, koira rupes tuijottaa mua! Oli ehk viiden metrin päässä. Teki mieli sännätä karkuun, mut päätin sit esittää coolia ja tuijotin vaa takas. :D No sit se lähti tulee mua päin, mut onneks ei käyny päälle vaan nuolaisi vain kämmentä. Kiva piski se oli, mut JÄRETTÖMÄN karun näkönen ja viel tommonen piikkipanta kaulassa! :D

"Simply asbest!"

Yhes katumainoksessa oli kuvia joistain venäläisistä julkkiksista.

PAIKALLINEN VAPPU PIMIÄ!!!

Eikö totta että muistuttaa tosi paljon! Hiustenväri vaan on eri! :D (kuva: netistä)

Ja paikallinen Joonas Hytönen.

Sit yhtenä iltana käytiin kävelyllä Neva-joella.

Tää rakennus on varmaan joku kuuluisa pietarilainen nähtävyys, mut ei mitään hajuu ett mikä. Me ei käyty kolmen päivän (kahden yön) reissullamme yhessäkään taidenäyttelyssä, museossa tai muussakaan kulttuuritapahtumassa. Ei vaan kiinnostanu. :) Näkemistä ja kokemista oli silti yllin kyllin!

:D

Pietari vol. 4 - "Borsch-keittoa en sit ainakaan syö!"

Ilta oli jo pitkällä kun pääsimme ulos sielt pikkubussista. Oli aikamoista tupsahtaa kaupunkiin, jossa on populaa yhtä paljon ku Suomessa yhteensä! Oli PALJON vastaantulijoita.

Pian meiät tuli hakemaan autolla Tatjana-mummon lapsenlapsi, Sergei (nimi muutettu), joka kuskas meiät majapaikkaamme eli Tatjanan tykö. Oli ihanaa päästä vaihteeks normiautoon! Mua kyl ihan hitusen ahisti, ku kaikki oli jotenkin niin suurta verrattuna Helsinkiin. Tai siis jo se ajatus, että tää on suurkaupunki, teki hengittämisestä vähä tukalaa, mut onneks se meni pian ohi.

"Borsch-keittoa en sit ainakaan syö", olin päättänyt ennen matkaa. Muistan joskus pienenä maistaneeni semmoista jossain viipurilaisessa kuppilassa, jossa oli tummanruskeat hirsiseinät ja parvi. Lämmintä punajuurikeittoa, yäkensyä!!!

Noh... ;) Kun tulimme Tatjana-mummon kotiin ja asetuimme taloksi, meitä oli lämmin ruoka odottamassa: borsch-keittoa! Mitä mun muka ois pitäny tehä?! Enhän mä VOINU sanoo yäkensyä - varsinkin ku olimme äitin kaa just kohteliaasti kieltäytyneet tervetuliaiskuohuviinistä. Ja mul oli ihan KAAMEE nälkä, ku olin matkalla syöny lähinnä vain mynthoneita.



Luojalle kiitos keitto maistui kuitenki hyvältä! Siinä oli punajuuren lisäksi tutumpiakin ainesosia, ja sain ruoan vaivatta alas, huh! :)

Tatjana-mummo oli nähnyt paljon vaivaa meitä varten ja oli tosi lämmin vastaanottoa! :) Oli tosi ihanaa!

Keiton jälkeen vuorossa oli pastaa, kanaa ja herneitä, nam! Kaks eri ruokalajia!



Ja sit vielä teetä. Että mää sanon! :)

Tatjana-mummo halusi antaa mulle rannekorun ja tällaisen koriste-esineen. ^__^ En tiiä, kuuluuko moinen vieraanvaraisuus kulttuuriin, vai onko se vain hänen piirteensä.

Siel Tatjanalla oli kaks söpöä kissaa. ^__^ Mauri (!) tykkäs juua vettä suoraan hanasta.


Ja tää on Glopa. ^__^ Ihana kisunen! Sanoin sitä riikinruotsalaisittain Glåpaksi.

Sergei oli semmonen komea nuormies. Vähä nihkeetä oli kyl, ettei meil ollu yhteistä kieltä, ku hän ei puhunu englantia, enkä mä venäjää. Mut onneks Svetlana oli meidän matkassa; hän toimi tulkkina meidän ja Tatjanan ja Sergein välillä. Noita huvitti ku opin sanoo "Jesh, jesh" (=Alahan syödä), "paka" (=näkemiin) ja sit noi harashoot ja spasiibat. ;)

(kuva: Tatjana-mummo)

Eipä aikaakaan ku Svetlana ja Tatjana-mummo alkoivat parittaa mua sille Sergeille. ;D Ku otin eka yhteiskuvan Tatjanasta, Svetlanasta ja Sergeistä, ni sit Tatjana halus ottaa kuvan MUSTA ja Sergeistä. Pilailin, että tätä kuvaa voi sit käyttää meiän kihlajaiskortissa. ;)

Pietari vol. 3 - Nokka kohti Pietaria

Jos ei itse halua ajaa, niin Pietariin pääsee mm. laivalla ja Allegro-junalla. Mutta halvimmalla se käy pikkubussilla (20 euroa/hlö)! Niitä lähtee Kampista Makuunin takaa (läheltä Tennispalatsia) käsittääkseni joka aamu. (Mut siis ei Venäjälle vielä kahel kympil pääse, ku se viisumiki maksaa.)

Pelkkää venäjää puhuvat värvääjät (ts. oppaat tms.) seisoskelevat kadulla pidellen kylttejä, joissa käsittääkseni lukee auton määränpään nimi, mut ei voi tietää ku en tajuu niit aakkosia... Jokainen auto (taas käsittääkseni) edustaa omaa firmaa ja siks niitä värvääjiäkin on useita.

Noi isotkin bussit oli vissiin Pietariin meneviä. Voi kumpa oltais otettu siitä selvää ennen ku valittiin kärrymme...!

Matkaseurueeseemme kuului siis minä, äitini + ystävämme (ja TULKKIMME) Svetlana (nimi muutettu), joka asuu Suomessa, mutta puhuu myös sujuvaa venäjää.

Me siis vaan tultiin matkatavaroinemme tonne parkkikselle. :) Ei oltu varattu paikkoja tms, vaan autot täytetään tulojärjestyksessä ja kyyti lähtee sitten kun autot on täynnä. Tai kai niitä paikkoja voi myös varata, jos osaa. :p Svetlana jutteli meille paikat. Yritin jututtaa sitä meiän värvääjää englanniksi, mut ei hän osannut kieltä.



Näitä pikkubusseja käyttää oikeastaan vain venäläiset. Varmaan jos suomalaiset käyttäisivät näit enemmän ni henkilökunta osais puhua suomeakin. Oli vähä outo fiilis, ku jo Kampissa tuns ittensä ulkomaalaseks.

Se meiän auto oli A-H-D-A-S! Toi käytävä oli niin kapea, ettei sitä oikein mahtunu etenemään edes sivuttain (tai sit oon vaan liian bootylicious). Ja meiän paikat oli takapenkillä. Ja mun edessä istuvan miehen tukka oli melkein mun suussa, ku se oli laskenut selkänojaansa taaksepäin vaik mul oli jo valmiiks liian vähän istumatilaa.

Vaik mul ei oo enää paniikkioireita, eikä matkapahoinvointiakaan oo ollu, ni puolessa tunnissa mulle tuli tosi huono olo. Asiaa ei auttanut TÄYSILLÄ OLEVA LÄMMITYS eikä se, ettei niit pahuksen ikkunoit saanu auki. Onneks siel kuskin vieressä oli tyhjä paikka, ni pääsin sinne istuu. Kuskikaan ei puhunu suomee tai englantii, mut viuhdoin naamaani ja sanoin kärsivästi "KUUMA", nii hän ymmärsi vääntää tuuletuksen viileälle ja suuntasi sen mun kasvoille. Sit helpotti! :) Ja loppumatka meni tosi mukavasti siinä etupenkillä. Äiti ja Svetlana pärjäsivät hyvin takapenkillä.

Se meiän kuski oli semmonen kaappi, tatuoitu... vähä niinku kalju Jone Nikula mut viel jörömpi. Ei juteltu kielimuurin takii mitään, enkä kauheesti ois uskaltanutkaan, mut se oli jollain jurolla tavalla ihan kohtelias ja kysy mult kerran "You OK?" ^__^

Pysähyttiin pissalle kolmisen kertaa. Kerran pysähyttiin semmoses mestassa keskellä ei-mitään, missä myytiin kalaa, viinaa, tupakkaa ja kaikkee vissiin jotain Tax Free -kamaa. Siellä jengi shoppaili ihan onnessaan. :o Sil pysäkillä tulin tutustuneeks yhteen toiseen matkustajaan, venäläiseen naiseen, joka osas englantia praise the Lord. Hänen kanssaan pystyin sit kommunikoimaan ja hän tulkkas mulle, jos se kuski sattu joskus pukahtaa meille jotain.

Saavumme Suomen rajalle.

Matkalla Pietariin pitää pysähtyä sekä Suomen että Venäjän tullissa. Suomen tulli läpäistiin joutuisasti, mut Venäjän tullissa äitin ja mun piti ruveta vielä täyttämään jotain ihmeen kaavakkeita kaksin kappalein, missä kysyttiin mm. meiän Visa-korttien numeroit, kenen luo ollaan menossa ja mitä kaikkee läppää. Svetlanan tai muiden ei tarvinnu, ku heillä oli Venäjän passit. Ja kiva ku ei osattu kirjottaa sitä Tatjanan (= Svetlanan pietarilainen kaverimummu, jonka kotiin oltiin majottumassa) (nimi muutettu) nimeä venäjäks, ni Svetlana joutu kirjottaa sen meiän puolesta niihin lomakkeisiin. :p Venäläiset on kyl vähä outoi ku noin tarkkaan syynäävät, ketä maahansa tulee...

Istuin siis koko matkan siel etupenkillä kuskin vieressä. Suomen puolella kaikki sujui ihan ookoo, mut ku päästiin Venäjän teille, mua alko vähä pelottaa. Rupesin epäilemään, ett onks Venäjäl niinku MITÄÄN liikennesääntöjä! Turvaväleistä ei ainakaan ollut tietoakaan. Matka oli ollut pitkä ja mua väsytti (matka kestää yhteensä n. 8 h), mut en uskaltanut ruveta nukkumaan, ku pelkäsin ett ajetaan kolari. :S Ihan ku se jotenki ois auttanu ett oon hereillä, mut you know. Neljänä kertana oli pakko siristää silmät liki umpeen ku olin varma ett nyt rysähtää. :(

Eikä mun pelkoa lievittänyt se, että vähän väliä siel metsän laidalla oli kukkasin koristeltuja irtonaisia autonovia...


Tälle videolle ei taltioitunut ees kaikist pahimmat tilanteet.

Mut selvittiin me siitä matkasta hengissä, vaikka välillä epäilin. Oikeesti epäilin.

Tää ei oo varmaan vielä Pietaria. Oltiin perillä vasta pimeällä. Korkein talo minkä näin oli 25-kerroksinen.

Kuljettajan istuimen niskatukeen oli ripustettu tommonen naamari. Älä kysy miksi.

Pietari vol. 2 - Viisumit vetämään

Ennen kuin Venäjälle pääsee, pitää hankkia viisumi. Makso jotain 70 e/hlö. Ja mun piti hankkii kans matkavakuutus, ku ei ollu entuudestaan. Ja eip ollu passiikaan... Eli piti pistää rahaa palaa aika paljon. Ja matkaliput oli sit viel asia erikseen.

Mut ETTÄ mä sanon se viisumi on kyl yks vitsi! Tai ehken vaan ymmärrä sen neroutta. Lähinnä mulle tulee vain ajatus, ett Venäjällä ollaan tosi vainoharhasia! "Pitää varoa kaikkia ketkä tulevat ja poistuvat maasta." :S

Niihin viisumihakemuksiin piti kirjottaa mm. matkan tarkoitus, aikaisempien Venäjällä käyntien lukumäärä, milloin on viimeksi käynyt Venäjällä (mistä päivästä alkaen ja mihin asti vierailu kesti!), matkakohteet ja Venäjällä asuvien mahdollisten sukulaisten nimi, sukulaisuus, syntymäaika ja kotiosoite. Plus mun ammatti ja työpaikka ja työpaikan osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Lisäksi mun muut aiemmin käytetyt nimet (ennen vihkimistä, arvonimi, salanimi jne). Kas kun eivät halunneet netissä käyttämiäni nimimerkkejä ja kavereiden antamia lempinimiä! Mitä läppää oikeesti!?

Meiän piti jättää passimme sinne viisumimestaan, mut he ottivat meille valokopiot passeistamme, ett jos tarvitaan niitä sillä aikaa, ku viisumihakemus on vetämässä. Vähänkö naurettiin ku saimme ne valokopiot! Oltiin niissä jopa melkein tunnistettavissa:


Säädöt ehkä PIKKASEN pielessä! :D Mitä ne meille tämmösii kopsuja ees viittii tarjota?! :D


Äiti varsinki ihan näkösensä! ;D


Saatiin me kyl sit ihan hyvätki kopiot, ku vähä purnasin. :D


Seuraavas postauksessa alkaa varsinainen matka! Postaus on jo valmis, pysykää kuulolla! :)

Pietari vol. 1

Moi taas! Oon kyl palannut jo reissusta, mut mua vähän mietityttää... Olis tulossa 268 kuvan ja 9 videon postaus, mut en tiiä selviittekö siitä...

Trololo vaan kaikille!

Dasvidanja, lähen aamulla sinne Pietariin! ^__^

Matkapostausta odotellessanne voitte kuunnella tätä sydämeni vienyttä musavideota! (Löysin viikonloppuna siskoni kanssa YouTubesta tän kymmenen tunnin version, aaah!)

  Mä pystyin kuuntelee tätä tänään 30 min putkeen! Sit alko vähä tökkii. ;D

Jos must ei pariin viikkoon kuulu mitään, ni oon lusimassa jossain venäläisessä vankilassa luvattomasta valokuvaamisesta... Mä oikeesti tuun niin joutuu vaikeuksiin niien miliisien kanssa. :S