Kaverini, Larun, poikaystävä on metsästäjä, ja ne syö aina kaikkee Jukan ampumaa safkaa. :) Muaki periaatteessa kiinnostais metsästäminen tosi paljon, mut siihen sisältyvä eläinten tappaminen ei nappaa yhtään. :/ Mut luonnossa väijyminen ja eläimen saaminen tähtäimeen kuulostaa hauskalta!
Jukka ja Laru kertoivat joskus syöneensä Jukan kaatamaa majavaa. MAJAVAA!!! :DD Mä halusin ehottomasti päästä osingolle! En ollu ikinä tullut ajatelleeksikaan, että majavia voi syödä! (Välihuomautus: En vieläkään voi käsittää, että Suomessa elää villisikoja luonnonvaraisena!!!)
Jukka ja kovaonninen majava
Muistutin joka kerta Larun nähdessäni, ett haluun tulla joskus syömään majavaa! No sit täs yks päivä Laru ja Jukka kutsuivat mut majavakesteihin jipiiii! =^___^=
Siellä se majava polskuttelee.
Veera-koira sai herkutella koipipalalla.
"Rousk, rousk."
Oli muuten tosi hyvää majavaa!!! Maistui vähän... en vieläkään oikein osaa sanoa miltä... ehkä vähän porolta? Onko muut maistaneet, onko parempia määritelmiä? No siis majavalta se maistui. NAM!
Mä olin hankkinut meidän majavakesteihin sopivaa musiikkia, eli tuon nimenomaisen biisin, joka sulla nyt soi. ;D
5 kommenttia:
Kuules, nyt sulla ei ole enää mitään syytä kieltäytyä MISTÄÄN, mitä mä lataan sun lautaselle :P.
Vähänkö toi Veera on pelottavan näköinen tuossa toisessa kuvassa!!?! Onneksi oli ensin tavallinen kuva siitä, niin en näe painajaisia :).
Enpäs tuotakaan tiennyt, että majavaa syödään. Oliko sitkeää vai mureaa lihaa? Tai no sekin varmaan on reseptistä kiinni, oletan. Ainakin tuo annos näyttää herkulliselta.
Majavan turkis on muuten aika kaunista, punaisenruskeaa ja kiiltävää. Silloin kun tehtiin Rauta-aika -elokuvaa, mä sain ostaa ne turkeista jääneet jämäpalat. Sormet verillä käsin ompelin paloja yhteen. Melko painava turkki siitä tuli.
Mua kiinnostaa metsästys myös, mutta samoin kuin sä, mä varmaan pyssyllä eläintä tähdätessäni näkisin sieluni silmillä suuret pelosta kauhistuneet bambinsilmät ja huikkaisin sille varmaan jotain että "hus hus.. mee kotio emos tykö". Noin siis tunteella ajateltuna.
Mut jos ajattelee järjellä, niin se lieventää tunnonvaivoja. Harva luonnonvarainen eläin kuolee vanhuuteen vaan sen saalistaa joko metsästäjä tai sitä vahvempi eläin. Metsästäjän saaliiksi joutuminen on eläimelle nopea loppu. Jos eläin joutuu toisen eläimen saaliiksi, se saattaa joutua kärsimään kauemmin.
Enemmän mua säälittää ne eläimet, joita tehokasvattamoissa tuotetaan ihmisravinnoksi ahtaissa tiloissa ilman, että ne pääsevät koskaan elämänsä aikana muutamaa kymmentä senttiä kauemmaksi liikkumaan tai mahtuvat edes makuulle yhtaikaa.
Koiralla on mainiot ilmeet, eka kuvassa sen silmät kysyvät, että annatko ihan varmasti tuon herkkuluun mulle. Toka kuvassa se on niin innoissaan ja luun lumoissa. Varmaan mulla on ihan sama ilme suklaalevyä mussuttaessani ;-)
Veera-koira barffaa!
Ennenvanhaan maaseudulla luut ja muut teurasjämät olivat koirien tavallista ruokaa, nykyään säilykemuonien ja puristenappuloitten kauden jälkeen siitä alkaa taas tulla muotia:
http://www.iltalehti.fi/koti/2012021215193820_kt.shtml
Nonni, hurtalla ollu selkeesti hyvät oltavat emännän (ja isännän) yrittäessä samaan aikaan selvitä kasvissyöjänä Ranskammaalla :D Linkkaan tän Veeran fb-sivulle (http://www.facebook.com/VEERAkoira), toiv ei haittaa! Mäkin jossain vaiheessa suunnittelin metsästyksen opettelua, niin vois elättää ton lemmikin ihan pelkästään riistaravinnolla. Nyt kuiteskin tää naapuri-riistajämä-suhde on osoittautunu aika hyväksi systeemiksi.. :P Veera sai just eilen taas läjän mateenpäitä ja sisälmyksiä. Yammy...
Heli: No mut emmä haluu syyä mitään LIMAISTA (etanat, simpukat jne). Ja söinhän mä sitä sun harmaata sienikastikettakin! ;)
Paula: Must on ihanaa lukee sun kommentteja, ku oikeen panostat niihin! <3
Norpatti: Juu saa linkittää mielin määrin! Oksettavaa oikeesti mitä noi koirat suuhunsa sysää! x_____x Mateenpäitä... Örgh. Sä voisit ampuu puluja!
Lähetä kommentti