lauantai 12. maaliskuuta 2011

Sisäistä heppatyttöä etsimässä



Olin keskiviikkona kavereiden kanssa Messilässä, ja olin elämäni ensimmäistä kertaa hevosen selässä!



Messilähässä voi hiihtää ja lasketella, mut siellä on myös hevostalli. Mä en oo koskaan ollu kovin urheilullinen (pitäis petrata siinä asiassa), ja ku en oo koskaan ratsastanu, ni valkkasin sit ne hepat. :) En myöskään oo koskaan ollu hurahtanut hevosiin, ni päätin antaa niille nyt mahdollisuuden hurmata mut.


Tää oli mun hevonen. :)




Asiasta enemmän tietävät saattavat väittää, että toi oli poni, mut mulle se oli hevonen! Vähäks leimii jos mä olin ainoa, joka sai ponin, ku muut sai hevosen. :p Mut mulle kävi kyl mainiosti, että sain kaikista pienimmän HEVOSEN, ku isomman kanssa olisin varmasti heittäny henkeni.

Oltii ratsastamassa tämmösessä maneesissa (ratsastuskenttä, jota suojaa rakennus), ku ulkona ei ollu kentät niin hyväs kondiksessa lumen ja jään takia. Ihan hyvä! :)


Pääsin sen hevosen selkään! Jeeee! Oon ylpee itestäni! ;)

Mun hepan nimi oli Pink Panther, mut meinasin koko ajan kutsuu sitä Eetuks... (Minä mittään Salkkareita oo kattonu!)

Suurimman osan ajasta semmonen heppatyttö talutti Pinkkii, mut pääsin ratsastaa ihan yksinänikin. Ja oli hetkiä, jolloin sain sen konin liikkumaan mun tahdon mukaan! :) Ne oli hienoja hetkiä! Mut se ohjaaminen oli jotenkin tosi epäloogista, ku siis jos halusin hevosen kääntyvän oikealle, piti vetää ohjaksista oikealla kädellä, mut kopauttaa hevosta kylkeen vasemmalla jalalla. Pari kertaa sen aputytön piti juosta mun vierelle, ku Pinkki lähti köpöttää "vastaantulevien kaistalle". :D

Meille oli varattu ratsastukseen tunti, mut mä sain tarpeekseni jo 40 minuutin jälkeen. Must alko tuntuu, ett Pinkki oli jo kyllästyny muhun, vaikka omasta mielestäni olin ollu tosi jämpti sen kaa. :D








Oli se ratsastaminen tosi kiva kokemus, mutta ei must heppahullua kyllä tullut. :/ Olin btw porukastamme ainoa, joka ei uskaltanut laukata. :p Mut pääsin tavotteeseeni: ratsastin, ja jäin henkiin kertomaan siitä!

8 kommenttia:

Nukke kirjoitti...

huiiiii munki pitäis joskus uskaltautua hepan selkään, pelkään niitä kyllä sen verta paljon etten tiedä onnistuuko ikinä : ' D

Anne kirjoitti...

Mä voitin kerran töissä ratsastustunnin. Sain hevosen kulkemaan ympyrää, mut kahdeksikkoa en sit enää. Ihan jees, mut enpä hurahtanut siihen.

MirQ kirjoitti...

Oon hylpeä susta! (hylpeä=hyvällä tavalla ylpeä)Pärjäsit hienosti.

Tuo ohjaaminen on kyl tosi loogista, kun ajattelet niin, että vedät hepan päätä oikealle ja samalla työnnät sitä jalalla toivottuun suuntaan.

Hieeeeeenoja fotoja!

Sanna kirjoitti...

Hyvä Hanna!
Mä ratsastin kans sillon Linskun polttareissa Hangossa, mut en halunnut että se hepan taluttaja päästi irti. Enkä tykännyt laukkaamisesta yhtään:/ Sä sentään ohjastit sitä heppaa yksin ^^ Kauniita eläimiä, mutta ratsastaminen ei oo munkaan juttu.

Paula kirjoitti...

Hienoja kuvia, varsinkin kahdessa viimeisessä hevosen pään profiili tulee esiin vastavalossa, yksittäiset turpakarvatkin näkyvät.

Vaikket kovin ihastunutkaan poniin, niin oli se hyvä, ettei se saanut samaa kohtaloa kuin edellisen postauksen My Little Pony :)

Mä olen aikuisena ratsastanut kerran isoäidin veljen hevosella. Hevonen oli eläkkeelle päässyt ratsu, ja se oli ostettu ihan vain kaveriksi, kun maatyöt tehtiin naapurin traktorilla.

Tallin edustalla mut nostettiin hevosen selkään, ja se lähti kävelemään, mut sit multa irtosi suitset.
Edessä oli talo, jonka keskellä iso kuisti, ja sinne johti korkeat portaat. No kun hevonen ei saanut käskyä kääntyä, niin se tietenkin tepasteli suoraan menosuuntaan. Isoäidin veli huusi, että anna sille merkki kääntyä, muuten se kävelee ne portaat ylös kuistille! No mä kurotin ottamaan suitsia ja hätäpäissäni vedin suitsesta liian nopeasti. No hevonen totteli ja kääntyi yhtä nopeasti: mä mätkähdin maahan.
Siinä pudotessa suurinpiirtein "elämä vilahti filminä silmieni ohi", siis mä olin varma että se polle runnoo mut kavioillaan jauhelihaksi.
Mutta polle olikin kokenut ratsu ja osasi suhtautua aloittelijatumpeloihin; se pysähtyi niille jaloilleen, hieman vain käänsi päätään ja hörähti.

Raakki kirjoitti...

No nyt on tähänkin blogiin tullut jonkinlainen tauko.

Minä sain tänään mukavan tunnustuksen blogiini ja kun siinä saatteena toivottiin, että "vahinko" pistettäisiin kiertämään viidelle mieluisalle blogille, niin tämä on yksi minun kohteistani.

Tunnustusplakaatin voit halutessasi noutaa täältä:

http://www.raakkila.com/2011/03/yllattava-tunnustus.html

Anonyymi kirjoitti...

HYvä Hanna!! oon ylpeee suuper ylpeee!! Ens kerral mennää yhessä ni opetan sulle pari juttuu ni varmaan tykkäät ;D T. sofiaa

Hanna kirjoitti...

Nukke: Kokeile ihmeessä! Mullaki oli hienoinen hevosjännitys, joten se tunne hevosen selkään päästessäni oli aika mainio! :)

Anne: :D Oli kyl vähä hönö olo ku koko ajan käveltiin vaan ympyrää! Jossain luonnossa ois varmaan kivaa ratsastaa, tosin ei riitä uskallus meikäläisellä.

MirQ: Jee, kiitos! ^___^ Seuraavalla kerralla vois sujua jo paremmin se ohjaaminen!

Sanna: Must ois kiva olla niinku joku Legolas! Ett ratsastus ois yhtä luontevaa ku fillaroiminen!

Paula: :DDD Rupes naurattaa tossa jauheliha-kohdassa! ;D Onneks selvisit hengissä! Mahto olla jännät paikat! :D Kelaa ku ois menny sisälle taloon!

Raakki: Kiitos paljon!!!!! :)

Sofia: :D Hihi, kiitti! Mennään vaan!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...