Postauksen aihe ei ole tuore. Tää tapahtui jo kesäkuussa, mut nyt vasta sain kirjoitettua.
Rakas Miksu-kilpikonnani kuoli tammikuussa. Päätin säilyttää sen tuhkat ja sirotella ne mulle rakkaaseen paikkaan, lapsuuteni asuinalueelle Suutarilaan. Mut päätin tehdä sen Miksun syntymäpäivänä (= meilletulon vuosipäivänä), joka oli 21. päivä kesäkuuta.
Bussimatkalla Suutarilaan pidin laatikkoa koko ajan sylissäni, en missään laukussa piilossa.
Suutarilan ja Vantaan erottaa toisistaan joki. Sen joen vartta olen pienenä kävellyt lukuisia kertoja. Rakkain paikka joen varrella on tämä:
Päätin sirotella Miksun tuhkat maahan ihan veden rajassa kasvavan puun juurelle.
Tiedätkö mitä kukkia noi on? Ne on lemmikkejä.
Voikukan kukat olivat Miksun herkkua. Keräsin kolme kukkaa ja laskin ne rantaveteen. Mut sit pinnan alta tuli joku piisami/majava/mikä-lie mölli ja söi yhden niistä kukkasista! Alla olevassa kuvassa näkyy sen aiheuttama aalto. Ei mitää kunnioitusta...
Ainiin, ennen kuin olin ehtinyt kävellä sinne joenrantaan asti, kävelin yksien talojen ohitse. Siellä leikkipaikalla oli pari n. 8-vuotiasta tyttöä keinumassa. Olin aika lähellä heitä, kun havaitsin maassa ne lemmikki-kukat. Kun kumarruin poimimaan niitä, tytöt sieltä vähän matkan päästä huusivat ja kysyivät mitä teen. Vastasin kerääväni kukkia.
- "Miksi?" he kysyivät.
- "En kerro", vastasin.
- "Mitä tossa pahvilaatikossa on?"
- "En kerro sitäkään."
- "Voidaanko me saada se laatikko?"
Taisivat olla tosi tylsistyneitä...
- "No ette vielä, mut sitten kun se on tyhjä, niin voitte saadakin", vastasin.
- "Mitä sä sillä teet?"
- "En kerro."
Lupasin kävellä samaa reittiä takaisin n. puolen tunnin päästä. Lupasivat odottaa sen aikaa.
En tienny, ett tulisin viipymään kauemmin kuin puol tuntia, mutta Miksun viimeiseltä leposijalta lähdettyäni päätin kuitenkin kävellä samaa reittiä takaisin. Vaikkakin se teki ison mutkan mun matkaani, koska lähempänäkin olisi ollut bussipysäkki.
Tytöt eivät kuitenkaan enää olleet keinuilla.
Päätin kuitenkin pitää lupaukseni ja jätin tyhjän pahvilaatikon keinun päälle nököttämään. Hyvin paljon mahdollista, että he tulivat kohta sinne takaisin.
Vasta nyt pari päivää sitten, kun katselin näitä valokuvia blogipostausta varten, huomasin keinukuvassa aidan takaa mua tuijottavan naisen. :DDDD Ihme rivitalokyttääjä!
10 kommenttia:
tää ei ehkä liity tähän mut mä näin myllypuron alepassa mämmiä myynnissä pakaste-altaassa.
on kyllä NIIN kyttääjän näkönen kun olla voi! :D
kaunis paikka kilpparille.
Voi Miksu :/
Mun mielestä ei voisi paremmin kunnioittaa edesmennyttä lemmikkiään, kuin ripotella tuhkat johonkin kauniiseen paikkaan.
Kaunis muistotilaisuus.
Apua, ei kai toi lappu jäänyt pahvilaatikon päälle? Vähänkö ne tytöt ovat säikähtäneet, jos se on ollut vielä siinä. Mä kyllä luulen, että kyttääjä pölli boxin :/.
Oli tosi kaunis tilaisuus.
Ja kuten Heli edellä sanoo, niin mäkin uskon, että kyylä kävi vähintään kurkkaamassa mikä se laatikko oli miehiään.
Tai jospa se rivitalokyttääjä luuli, että laatikossa on pommi ja se hälytti karhukoplan..!
No, pääasia että sulla on nyt joen rannassa Miksupuu, jonne voit tehdä muisteluretkiä.
Anonyymi: Hihi, joo no ei kyl liittynyt tähän aiheeseen, mut ei se mitään. :D Arvostan hei ku ilmotit!!! <3
Anonyymi: Eikö vain! :D Ja on ihan kyttääjän näkönen vaikka blurrasin sen naamanki tohon kuvaan! :D
Sanna: Nii. :'(
Heli: Otin mä sen lapun pois siitä. :) Ja ne Miksun tuhkat oli muovipussissa, nii ei se mitenkään likanenkaan ollu se laatikko. No voi rähkä, toivottavasti se laatikko pääty niille tytöille, ett niille tuli kiva mieli.
Jura: Se saatto manaillen napata sen laatikon ja viiä roskiin. :/ Höh!
Paula: Miksupuu <3
Hhahahaha! Rivitalokyttääjä! ;)
Voi miksu parka:/:/ mä ymmärrän et miltä kuolema tuntuu:P ni et olisin HALUNNU NÄHÄ MIKSUN VIEL KERRAN SE OLI NIIN IHANA:D siihen liittyen keksin tohon sopivan runon: KAUNIS ON KUKKA mutta lämpimämpi on sukka:D :P (Se kyttääjä oli pikkasen pulska) ei pahal muttei myöskään hyväl VUOHAHAA,P
Ja kiva et julkaisit mun kortin tosi kohteliasta<3
Lähetä kommentti