Sirkus Finlandia

Olin perjantai-iltana isäni ja hänen kahden ystävän kanssa sirkuksessa! Oon ollut vaan yhen kerran aiemmin, joskus yläasteikäisenä. Tosi mielelläni olin sinne lähdössä, mut kyl mä ehkä vähän aattelin, että sirkus on vain lapsille suunnattua hömppäviihdettä. Mut siel oli ihan mielettömän siistii!!! Olin ihan yllättynyt!

Vuoden -59 Seurassa oli juttu jumppatyttö Maaretista, jonka vanhemmat ovat sirkustaiteilijoita. "Parisen vuotta sitten Seura kertoi sirkusvaunujen pikku Maaretista, veikeästä tytöntylleröstä, joka tuskin 3-vuotiaana jo ansaitsi Lapin jätkiltä ensimmäisen satalappusensa esittämällä omin päin ja äidin kauhuksi käsilläseisontaa tivolin aitaa vasten Rovaniemellä."

"Tytön totesivat lääkärit äskettäin - tyllerön viidentenä syntymäpäivänä - vastaavan voimiltaan peräti 12-vuotiasta isoa poikaa. Mikään amatsooninalku hän ei silti ole, vaan todellinen pikku päivänsäde veikeine silmineen, kultakutreineen ja aina helisevine nauruineen."

Ja koska Maaret kuuluu sirkusperheeseen, hän pääsee koko loppuikänsä kattomaan sirkusesityksiä ilmatteeksi... ja nyt parit hännystelijät siinä sivussa. ;) Jipiiii!

Maaret-tyllerö nykyään :)

Oli kyl tosi coolii päästä vippinä katsomaan Sirkus Finlandiaa! :) Päästiin viel aitiopaikalle.

"Heheehee!" :D

Mukana myös Maaren Jouni. :)

Muutoin teltassa oli suht lämmin, mut mun varpaat oli iha kohmeessa.

Tirehtööri Carl Jernström Jr. aka Kalle Jr.

Toi Kalle Jr. on Sirkus Finlandian omistajan poika ja Maaret on tuntenu hänet ihan vauvasta lähtien. Kalle jr. on kuulemma vauvana kastettukin sirkuksessa. :) Ja hän on kuulemma tosi etevä jonglööri.

Niin kuin edellä mainitsin, ei tää sirkus ollut pelkästään lapsille suunnattu, vaan oli kaikille jotakin!

Oli söpöjä eläimiä.

Lapset saivat osallistua.

Ja oli tyttöjä lyhyissä hameissa...

Ja miehiä vähissä vaatteissa...

Niin siis tällähän OLI paita aluksi päällä, mutta heitti sen kohta pois. On selkeesti pyritty ajatteleen myös äitien viihtyvyyttä...

Ja oli rokkarii. Must jotenki tosi väärä ympäristö nähä moinen. ;D

Tosi taitava se kyl oli.

Maailman pienin yksipyöräinen. :)

Areenan vastakkaisella puolella istu söpö korvasuojaimin vuorattu laps.

Väliajalla Matti kävi ostaa pari tommosta.. mikä toi nyt on? Tommonen sirkusesite. Opas mikä-lie. Missä kerrottiin Sirkus Finlandian historiasta jne. Maare bongasi sieltä kuvan vanhemmistaan. :)

Mielenkiintoinen esite, mut kyl graafikon silmiäni kirveli... Ei siitä sen enempää.

Maaren äiti ja isä.

Siel esitteessä oli kans kuva tälläsest. :/ Sääliks käy, mut toisaalta vähänkö ois ollu hurjaa nähdä hänet tuolla...! Siis jos omasta tahdostaan olis ollut esiintymässä, you know.

Saimi Nousiaisen isä! Mahdollisesti tytärtään tunnettumpi, mutta mulle "Saimi Nousiaisen isä" sanoo enemmän.

Tää oli niiiiiiiiiiiiiin mahtava!!!!!! Viisi pelleä kävelemässä ja tanssahtelemassa samaan tahtiin kädet ja jalat sidottuina pitkiin keppeihin. Mutta kun tarkemmin katsoi, niin tos oli vain yksi ihminen ja loput oli nukkeja. BRAVO!

Ja mulle kun tulee niskat kipeäksi jo pelkän olkalaukun kantamisesta...

Sirkukseen kuuluu olennaisesti myös eläimet. Aiempien ponien lisäksi areenalla nähtiin koiria ja laamoja. Yleisö huokasi ihastuksesta, kun noi koirat tuli esiripun takaa. ;p Mä olin enempi laamaihmisiä.

Ainii! Just nyt vasta tajusin, että ne laamatha ois voinu sylkästä mua naamaan, ku olin siin iha eturivissä! Kääks! :S

Luonto kutsui yhtä koiraa. Ja koira vastasi.

Tää Dustin Nicolodi (italialainen) oli ääretttttömän hyvä!!! Sai kaikki nauramaan! Mua niin korpee, ku videoklippien ottaminen oli kiellettyä, koska oisin halunnu videokuvata tän koko esityksen! Sen vaan sanon, että jäitte paljosta paitsi, jos ette ite oo käyny tuol sirkukses! Tää mm. jongleeras omenilla ja siinä samalla - heittelyä hetkeksikään keskeyttämättä - haukkas aina välillä omenista palasia! Kelatkaa! Jos mä kokeilisin samaa (olettaen ett osaan jongleerata), ne omput lentäis naamani iskusta välittömästi lattialle. Mut hedelmäliha vain roiskui ku tää haukkaili niitä! Käsittämätöntä! Ja sit tää kans nieli pitkulaisen ilmapallon vähän niinku miekan ja se tuli sen peffasta ulos. ;D Ei näyttänyt niin härskiltä, miltä kuulostaa...!

Trapetsitaiteilijat oli jees, mut kirkkaat spottivalot välkky suoraan mun silmään ni tuli vähä hutera olo. :(

Siel katon rajassa roikku yks äijä. Ei sentään koko kakstuntista.

Seurueemme arveli, että mahtaako tirehtööri jr. esittää jongleerausta illan aikana...

...ja esittihän se! Ihan ältsin taitava! Ei ne sen skilssit pääse täs kuvas yhtään oikeuksiinsa! Se jongleeras juosten ja lentäen ja vaiks mitä! Hatunnosto!

Esitys loppui yhdeksän aikoihin. Isä ja toverit lähtivät taksilla ja mä hyppäsin junaan.

Mä nautin aivan suunnattomasti käynnistä Sirkus Finlandiassa! Suosittelen ihan kaikille!!! Esitykset Kaisaniemessä jatkuvat aina 31.10. asti. :) www.sirkusfinlandia.fi

Kiitos Maaret ja Jouni kun sain tulla mukaan!

Viimeinen matka

Postauksen aihe ei ole tuore. Tää tapahtui jo kesäkuussa, mut nyt vasta sain kirjoitettua.

Rakas Miksu-kilpikonnani kuoli tammikuussa. Päätin säilyttää sen tuhkat ja sirotella ne mulle rakkaaseen paikkaan, lapsuuteni asuinalueelle Suutarilaan. Mut päätin tehdä sen Miksun syntymäpäivänä (= meilletulon vuosipäivänä), joka oli 21. päivä kesäkuuta.

Bussimatkalla Suutarilaan pidin laatikkoa koko ajan sylissäni, en missään laukussa piilossa.

Suutarilan ja Vantaan erottaa toisistaan joki. Sen joen vartta olen pienenä kävellyt lukuisia kertoja. Rakkain paikka joen varrella on tämä:

Päätin sirotella Miksun tuhkat maahan ihan veden rajassa kasvavan puun juurelle.

Tiedätkö mitä kukkia noi on? Ne on lemmikkejä.

Voikukan kukat olivat Miksun herkkua. Keräsin kolme kukkaa ja laskin ne rantaveteen. Mut sit pinnan alta tuli joku piisami/majava/mikä-lie mölli ja söi yhden niistä kukkasista! Alla olevassa kuvassa näkyy sen aiheuttama aalto. Ei mitää kunnioitusta...

Ainiin, ennen kuin olin ehtinyt kävellä sinne joenrantaan asti, kävelin yksien talojen ohitse. Siellä leikkipaikalla oli pari n. 8-vuotiasta tyttöä keinumassa. Olin aika lähellä heitä, kun havaitsin maassa ne lemmikki-kukat. Kun kumarruin poimimaan niitä, tytöt sieltä vähän matkan päästä huusivat ja kysyivät mitä teen. Vastasin kerääväni kukkia.

- "Miksi?" he kysyivät.

- "En kerro", vastasin.

- "Mitä tossa pahvilaatikossa on?"

- "En kerro sitäkään."

- "Voidaanko me saada se laatikko?"

Taisivat olla tosi tylsistyneitä...

- "No ette vielä, mut sitten kun se on tyhjä, niin voitte saadakin", vastasin.

- "Mitä sä sillä teet?"

- "En kerro."

Lupasin kävellä samaa reittiä takaisin n. puolen tunnin päästä. Lupasivat odottaa sen aikaa.

En tienny, ett tulisin viipymään kauemmin kuin puol tuntia, mutta Miksun viimeiseltä leposijalta lähdettyäni päätin kuitenkin kävellä samaa reittiä takaisin. Vaikkakin se teki ison mutkan mun matkaani, koska lähempänäkin olisi ollut bussipysäkki.

Tytöt eivät kuitenkaan enää olleet keinuilla.

Päätin kuitenkin pitää lupaukseni ja jätin tyhjän pahvilaatikon keinun päälle nököttämään. Hyvin paljon mahdollista, että he tulivat kohta sinne takaisin.

Vasta nyt pari päivää sitten, kun katselin näitä valokuvia blogipostausta varten, huomasin keinukuvassa aidan takaa mua tuijottavan naisen. :DDDD Ihme rivitalokyttääjä!

Suxet

Kuka haluu julisteita?

Kuulkaas tähä iha alkuun mun on pakko purkaa vähä mielipahaani, vaikkei asianomaiset sitä täältä blogistani luekaan. Mut ei tarviikaan lukee, ku pääasia on ett saan avautuu.

Siis mua harmittaa iiiihan sikana parit parikymppiset kundit meiän seurakunnan nuortsis (tulin sielt äske)! Menin tänää iltasel häiritsemään heidän hengailuaan, ku mul oli niille asiaa. Seisoin ihan niien nenien eessä varmaan puol minuuttia, mut kukaan näistä kolmesta ei ees NANOSEKUNNIKS voinu katsoo mua silmiin! Ja ku ne ei ees touhunnu mitään, mitä olisin häirinnyt, vaan ne istu ku kanat orrella kasvot muhun päin. Se oli mun mielestä ihan ÄÄRETTÖMÄN epäkohteliasta!!! Tulipa mieleeni neljä vaihtoehtoa miks ne ei voinu kattoo mua silmiin, vaik puhuin heille: a) joko ne on epäkohteliaita b) järjettömän ujoja c) pelkäävät, että mä silmittömästi rakastun niihin jos ne kattoo mua silmiin, tai d) oon heidän mielestään vaan niin uskomattoman etovan näkönen, etteivät kyenneet kattomaan silmiin.

Ja samassa seurakunnassa ollaan käyty samoissa tilaisuuksissa varmaa viis vuotta. AI ETTÄ MÄ SANON!!!!

Paljo kiinnostaa enää ees yrittää jutella tommosille...

Mut nyt varsinaiseen postaukseen! :) Aiheena julisteet. En tiiä, minkä ikäistä jengii täällä blogissani vierailee, mut eipä julisteiden seinälleripustaminen vissiin sillai ikää katso. Mul itelläni on yks dinojuliste vessas ja Marie Antoinette -juliste vessan ovessa (sisäpuolel). Ainii ja yks dinojulkka myös makkarissa. Mut mul on muovikassillinen käyttämättömiä julisteita (Suosikist, Mix-lehest jne), joista haluaisin päästä eroon, mut sillain ett niist ois iloo jollekulle.

Mistä julisteista sä olisit kiinnostunut?

Niit julisteita on jostai 90-luvun lopulta lähtien. Ihan uusimpii ei oo eli ei mitää Zastin Biibereitä! Kävin julkat tos pari päivää sit läpi ja suuriten oli edustettuna Robbie Williams, Apulanta, Bomfunk MC's, Darude, Christina Aguilera, Roswell...

Kysy ihmeessä, jos mult sattuis löytyy jotain sua kiinnostavaa! :)

Laitoin joitain julkkii myyntiin tonne huuto.nettiin, mut emmä millään jaksa kaikkii... Laitoin lähtöhinnaks 50 centtii. Mut hinnasta voidaan sopia, jos otat useamman. Kysy rohkeesti! Kysyminen ei maksa mitään!

Sivun kokonen fanikuva Björkist.

Kaikkiha on tietty Tanssii tähtien kanssa -ohjelman myötä pihkas Joona Puhakkaan?

Lukkarijuliste sulle, jolla Madonna-buumi ei oo laantunut Suomen keikan jäljiltä.

Robynhan on nyt taas in.

Kyllä, tämäkin on Robyn! Tämmöstä ei oo kaikilla!

Sulle, joka et suostu vieläkään sanomaan Rasmuksen eteen "The".

Täähä oli Rasmuksen se kaikista paras levy.

Jättijuliste! Kelaa, James Dean!

Jacko sillon kun näytti viel ihan ihmiseltä.

And after that.

Salatut elämäthä on nykyää iha lol, mut toista se oli ennen.

Myönnä pois! Mieles tekis saada FarOutin Tatu ja Eeka tuijottaan sua seinältä.

Heath (tai oikeestaan monta Heathia) on jälleen kanssasi tämän julisteen myötä!

Heath nyyyyyyh!!!

Tässon jotain sekä pojille että tytöille.

Hah, jos hakisin töihin mainostoimistoon, en kyl rupeis haastattelussa ylpeillee näillä mainoslauseillani. ;p