perjantai 17. syyskuuta 2010

Päiväni ker(j)ääjänä



En oo pariin viikkoon kirjotellu mitään tänne blogiini, ku on ollu flunssa, seurakuntalehden tekoo ja kaikkee, mikä on vieny huomioni muualle. Mut moi taas! :)

Olin eilen SPR:n nälkäpäiväkerääjänä! Olin ekaa kertaa ja oli kyl aika kivaa!

Mentii äitin kaa puol kahelttoista Itikseen SPR:n toimistoon hakemaan liivit ja keräyslippaat. Siel oli tosi mukavaa henkilökuntaa. Ja oli kaffetta, mehuu, leipää ja omppui, mikä toisaalt oli hitusen nälkäpäivän vastaista. ;) Ois ollu iha asiaankuuluvaa, ku kerääjilläki ois maha kurninu äänekkäästi. :D




Seisoskeltiin kolme tuntii kauppakeskukses. Oltii äitin kaa kahestaan, ku yksinään ois ollu ihan sikatylsää. Aika aktiivisesti ihmiset kävivät sujauttamassa lippaisiin rahaa. Ihan alussa joku nainen tuli meille rähisee, ett "Niille mutiaisille keräätte rahaa, vaik Suomessakaan asiat ei oo hyvin", mut muutoin jengi oli tosi myönteisiä. Ykski aasialaisnainen tuli sanoo meille "Mä rakastan teitä". ^__^

Siel ulkona, pienen matkan päässä meiän seisoskelupaikasta, oli tämmönen kai romanialainen mies polvillaan maassa kerjäämässä. Ei uskallettu mennä siihe ihan hollille omien keräyslippaiden kanssa. ;) Must ois ollu hauskaa mennä siihe sen viereen maahan polvilleen ja kilpailla ohikulkijoiden kolikoista!

Päivän mittaan päätin lähtee yksin löntystelee kauppakeskusen käytävää. Kato ett jos kerääminen ois tehokkaampaa, ku ei kerätä äitin kaa vieretysten. Emmä kyl kauaa ollut, ku oli niin pitkäveteistä. Mut siihe mun luo pysähty komia tumma mies käsikynkässä vanhemman paapan kanssa, joka oli sokea. He puhuivat ranskaa ja tunnistin avustajan sanovan paapalle "Croix-Rouge" (= punainen risti). Sit paappa alkoi ettimään taskuistaan rahaa. :) Kysyin varmistaakseni, ett puhuivatko he ranskaa, ja ku he vähän hoonol soomel sanoivat kyllä, ni rahojen kilahdettua kirstuun sanoin heille "merci" (= kiitos). Lähtivät iloisena jatkamaan matkaa. ^__^


Jaettiin äitin kaa rahan keräämisen ohessa ihmisille taskukokoisia ensiapuoppaita ja sit lahjoittajille myös pienet kiitos-tarrat. Ehdotin aina, ett kiinnittäisivät tarran otsaan, mikä aiheutti ihmisissä hilpeyttä. Mut yks mummu oikeesti kiinnittikin tarran otsaansa! :D Sanoi, että "Mitähän mun mies tästä mahtaa tykätä". ;D Jes, mummu mun makuuni!

Sinne äitin seuraan jo palattuani yhes vaihees äiti käski mua kääntymään, ku selkäni takana oli ilmeisesti taas joku lahjoittaja. Siel oli se sama sokea paappa avustajansa kanssa! ^__^ Laittoi vielä muutaman kolikon lisää lippaaseen ja jatkoivat taas matkaa. Hihii!

Ni kolme tuntii oltiin keräämässä rahaa. Käytiin me kyl toimistossa kerran vähän lepuuttamassa jalkoja ja tankkaamassa. Ja tyhjennettiin kans lippaat, jotka jo puolilleen täyttyneinä painoi rasittavan paljon. Mun tavote oli saada lipas päivän aikana täyteen, mutku kolikot painaa! Ei pystyny. Kyl oikeel kädel ois jaksanuki, mutku sillä piti ojennella niit ensiapuoppaita ja tarroja...



Tämmösellä masiinalla laskettiin kolikot.

Mul oli henkilökohtanen skaba äitii vastaan, mut äiti sai kerättyy jotai 40 euroo enemmän ku mä. No hei äiti sai lippaaseensa 50 euron setelin!!! Se seteli sinetöi mun kohtalon!!!

Mä sain kerättyä 192,42 euroa (ja äiti 228,55 euroa).

Oli kivaa olla SPR:n ker(j)ääjänä!!! Keräys jatkuu vielä tänään ja huomenna! Jos haluut kans kerääjäks, klikkaa tästä. Emmäkää mihinkää jatkuvaan keräämiseen sitoutunut, vaan kävin vaa tsekkaa mikä meininki. :) Suosittelen!

7 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Mistäs hei tiedät, mitä siellä konttorilla on muina päivinä tarjolla? Ehkä toi oli nälkäpäiväevästä...

Vähänkö olisit Iltalehdessä, jos olisit menny polvillesi. Rohkeesti vaan, any publicity is good publicity!

Hanna kirjoitti...

Heli: Jos ois ollu joku toimittaja tai kameramies näköpiirissä, ni oisin varmaan mennytkin. ;)

JuRa kirjoitti...

Hei jei!

Sinäkin olit keräilijänä! Täällä toinen o/

Tosin mä jouduin kököttämään ulkona, ja Vaasan tuuli osaa olla kylmä :D Mä olin melkein sininen kun pääsin taukotupaan... Mutta kivaa oli, enimmäkseen. Jotkut juopot tuli kyllä vaatimaan lipasta itselleen, nälkää kun muka näkevät.

Parhaita hetkiä oli kun vanhemmat tulivat lastensa kanssa ja lapset ihmettelivät että "miks tolla sedällä on vain yksi käsi?" =) Mulla siis olkapää on leikattu ja oli takin alla vartalositeessä =)

Mutta Hannaan yhtyen, suosittelen!

Hanna kirjoitti...

JuRa: Ulkona viimassa ei varmaan oo mikään kivoin fiilis olla vapaaehtoistyöläisenä, oli kuinka hyvä tarkoitus tahansa. :S Miks sun olkapää on leikattu?

JuRa kirjoitti...

Joo, mutta onneks se sitten meni kuitenki ja pääsi sisälle lämmitteleen=)

Niin mulla leikattiin olkapää ku murtui lapaluu olkanivelestä kahdesta kohtaa heinäkuussa amerikkalaista jalkapalloa pelatessa... Sain kolme!!! kuukautta sairaslomaa leikkauksen jälkeen... Onneks enää pari viikkoa sitä jäljellä! Kypsää olla kotona ja tehdä sieltä käsin töitä!

Hanna kirjoitti...

JuRa: Aaaauts! No mut kato pitää antaa kunnolla aikaa parantua. Vieläkö on kipee? Mä tälleen kolme viikkoa töissäkäyneenä vähän kyl ikävöin jo niitä kotonalojumispäiviäni. ;)

JuRa kirjoitti...

Mä tiedän, että pitää=) Ja tolkutin koko ajan itelleni et ei saa liian aikaisin ruveta riuhtoon tai muuta. Lääkärin ja fysioterapeutin määräysten mukasesti pitää edetä, ja mä tottelinkin jopa! :D

Ei oo enää ollut hetkeen kipee, nyt käyn kerran viikossa fysioterapias hierottavana ja venyteltävänä... Se tekee välillä kipeetä kun naiset vääntää käsivartta :D Nyt jo silleen et pystyy nostaa käden melkein täysin ylös edestä ja sivulta.

Ootko sä tykännyt olla Fidalla töissä? Arvaa, mä mietin sairasloman alus et "tuleepa oleen kivaa kun saa vain makailla ja mennä oman aikataulun mukaan" jne... Olihan se kivaa viikon, ehkä kaks mutta sit tulin seinähulluks :D Kun mä en pystynyt muuttaan unirytmiä, heräsin edelleen samaan aikaan kuin töihi mennes ja kun olen kovin iltauninen niin eipä tullut valvottuakaan... Ja ei kotona kovin paljon tekemistä oo, en voinut liikkua luonnos niinkuin yleensä ku en uskaltanu kompastumisen ja olkapään loukkaamisen takia...

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...