Oon jo aika hyvin tottunu siihen, ettei Miksuu enää ole, mut tänää oli kyl taas vähä vaikee olla...
Saanko esitellä...
Tähä loppuun vielä laitan kuvan ihanasta kortista, jonka sain mun hoitolapselta, Saralta.
Kuvassa oon minä, ja Miksu menee taivaaseen. Miksulla on siellä oma pehmoinen pesä ja hyvä olla.
Mä lupaan kirjottaa jatkossa vähä ilosempia juttuja.
4 kommenttia:
Älä jätä liian esille sitä tuhkaa, ettei aina tule surulliset asiat mieleen. Tuo piirros oli tosi piristävä. Tee joku muu juttu sun valokuvista. Elämä jatkuu ja aurinko paistaa...
t. äitiliini
Jos multa kuolis lemmikki, niin mä en välttämättä tykkäisi että sen tuhkia lähetettäisi postitse..
Jotenkin vaan tuntuu väärältä.
Jaksamista..
Voimia Hanna =)
Muistan kun Remu-koira kuoli pari vuotta sitten ja oltiin ehditty jo päästä kaikista pahimman yli, kunnes tuli postiylläri joka nosti tunteet takas pintaan. Mutta kun siroteltiin Remun tuhkat Sipoon metsään ja lammen pohjalle, niin tuntui, että oli taas vähän parempi olo. Uskomatonta kuinka kauniisti se tuhka kimalteli lammen mustassa pohjassa.
Lähetä kommentti