Tunteikas torstai

Tänään tapahtu kolme mulle isoa asiaa. Eka on se, ett tänään oli rakkaan perhetuttuni, Vienon, hautajaiset. :(

Photoshoppaamaton kuva Malmin hautausmaalta

Toinen asia oli se, ett kävin ekaa kertaa viiteen vuoteen leffassa!!!!

"Voi että... elämäni KAMALIN leffakokemus: mulla oli tosi paha olo. Toivoin koko ajan, että leffa loppuis pian pian pian. :( Meluisimmat kohtaukset oli kaikkein pahimpia." (22.4.2002)

"Ekaa kertaa kahteen vuoteen leffassa!!! Oli ilmaislippu. En kyl meinannu uskaltaa... Pelotti ja jännitti ihan SIKANA! Oikeesti! Ei ollu kaukana, ett oisin antanu lipun pois. Selviydyin kuin ihmeen kaupalla...! Kertaakaan ei tarvinnu poistuu salista! Mut mä seisoin / istuin lattialla..." (15.2.2004)

Ton 2004 jälkeen en oo uskaltautunu uudestaan leffateatteriin. Ennen paniikkihäiriöö (joka siis alko vuonna 2002) kävin leffassa varmaa kerran kuukaudessa. RAKASTIN käyä leffassa! Mut sit mä rupesin ahdistumaan siellä leffateatterissa. Jo pelkkä ajatuskin sinne menosta ahisti... Tuntu siltä, että en millään pysty istua siellä penkissä, ja ett jos mun tarvii poistuu salista, ni emmä sinne pääsis enää takas sisää. Ei siin ois mitään järjee lähtee kesken pois. Oksentamisen pelko oli niin paha, ett toi elokuvissa käynti jäi kokonaan. :/

Mut tänään menin! Mä nääs joskus tos alkysyksystä päätin, ett sit ku Hesassa maa on valkeana lumesta, ni sit mä varaan leffalipun itelleni! :D Ja niin tein! Olin henkisesti valmis! :) Viis vuotta siihen meni, mut nyt oon urhee!

Kyl mua jännitti vähän... Ei oikeen ruoka maistunut ennen leffaan lähtöö. ;) Mut mä oon NIIIIIIN ilonen siitä, ett mun aivot ei lähetä mulle enää varotussignaaleja turhista asioista, niin kuin ne on tehneet vuosien ajan. Ei tullu signaaleja Tennispalatsiin tullessa, ei saliin astuessa, ei penkkiäni ettiessä, eikä paikalle istahtaessa. IHANAA!!!! Mä silleen hitusen tunnustelin fiiliksiäni, ett "Iskeekö paniikki, alkaako ahdistaa?" mut ei! Mul meni NIIIIIIIN mukavasti siel että! Mut olin jo ehtinut unohtaa, miten epämukavat penkit siel on (vaikkakin kuvaukselliset). Tai sit mun takaraivo on vaan isontunu... Ja sitäkää en muistanu, ett leffas on tekstit sekä suomeks että ruotsiks. Meni tovi totutellessa.

Kävin kattoo Twilightin ekan osan, ku halusin tietää, mistä jengi oikeen vauhkoo. Oli kiva leffa! Iso plussa siitä, ettei niil vampyyreil ollu kliseisiä teräviä kulmahampaita! (Äiti, ei ollu mikää kauhuleffa!)

Sit kolmas juttu. Mä päätin tänään lopettaa Dynamite-lehden taittajana. Kyl mä sen tekoon edelleen mielellään osallistun valokuvaajana, kuvittajana tai haastattelijana, ku siit kuitenkin on tän vuoden aikana tullu mulle rakas lehti. Kuin oma lapsi, you know. Mut tää kuudes lehti, joka ilmestyy joulukuussa, jää mun viimeiseksi Dynamiteksi.