Berliini vol. 4 - Katukuvaa

Kaupunkimatkailu on ehdottomasti enempi mun juttu ku jossain palmun alla lojuminen. Berliini tarjos vaiks mitä nähtävää: 

Tähä ei oltu jaksettu tehä ikkunoita joka sivulle... :D

... ja täs oli vähän liikaakin.

Tos seinässä niinku kasvo jotain havupuita! O__o

Johanna oli kuullut tutustumisen arvoisesta kahvilasta, mikä sit etittiin käsiimme. Double Eye.

Ite en juo, joten en osaa sanoo paikan kahvista mitään, mut paikka veti ihmisii ku liukumiina kärpäsiä. Ni kaipa se sit on maineensa veroinen! :)

Ihanaa, tyypit pelaamassa! Ihan ku jostain leffasta!

Sinsku aww. :D

Turistikuva

Vähä samanlainen kirkko ku meillä, mut kellastuneempi.

Johanna PAKOTTI mut tulee kanssaan kattoo tämmöst muistomerkkiä! :D En ees tiiä mikä toi patsas on, ku mua ei oikeestaan kiinnosta semmoset "pakolliset" nähtävyydet (paitsi jotkut isoimmat ja tärkeimmät). Mua kiinnostaa enemmän tämmöset:

(Kalja-ajelijoita.)

Johanna, Sinsku ja Susse kävivät juutalais- ja DDR-museoissa, mut mä halusin käyttää sen ajan käveleskemällä siellä sun täällä. Tykkään pienistä, arkisista asioista! :)

Sussen ruokahetki kadun kulmassa.

Susse oli oikein hyvää matkaseuraa! Kiukutteli vain silloin, kun oli kamala nälkä (kukapa meistä ei), mut muuten joko nukkui tai oli hyvillä mielin. :)

Tää on se U-Bahnin ikkunoista tuttu pylväshässäkkä elikkä Brandenburin portti (niin kuin Anne ja Paula hienosti tunnistivatkin).

Pääkatu vissiin.

Valtiopäivätalo.

Sieltä se Hitler jutteli aikoinaan kansalaisilleen.

Sit käytiin pissalla Dalí-museossa.

Vessojen ovissa oli ehkä hienoimmat mies-nais-kyltit ikinä!

Sulonen Susse!!

Oltais haluttu Johannan kanssa käydä tuol Televisiotornissa, mut ei me sit ehditty. :( Sielt ois ollu huippuhienot näkymät.

(Jatkuu ensi numerossa)

Berliini vol. 3 - Liikenteessä

Berliinissä on 173 metroasemaa! Minä, joka sekoilen jo Helsingin 17 aseman kanssa, en lainkaan pistänyt pahitteeksi, että Johanna ja Sinsku hoitivat kaikki navigoinnit. Mun ei tarvinnut kuin seurata.

Melkein miltään U-Bahn-asemalta ei löydetty hissiä tai rullaportaita, ni jouduttiin kanniskelemaan Sussen vaunuja rapuissa.

Ne asemat oli ihanan värisiä!

Paljon kivemman värisiä ku Suomessa. Ja yllättävän siistissä kunnossa.

Täst mä kyl vähä tykkäsin! :D

U-Bahn. Neki oli ihanan värisiä!

Susse on niin söpö lapsi, ett kanssamatkustajat herkästi hymyili meille ja rupes jutteleekin. Kerran yks vanhempi mies rupes jututtaa meitä ja tiedusteli, ollaanko portugalilaisia, ku kuulemma kuulostetaan ihan. :DDD

Välillä oli tungosta, mut onneks harvemmin.

U-Bahnien ikkunoissa toistui aina sama kuvio. Joku tommonen pylväshässäkkä. En tiiä mitä ituu tossakin on...

Täst tykkäsin kans! Ihan samanlainen varotusmerkki mitä Suomeski junissa!

Vähänkö ois ollu kivaa mennä tommoselle U-Bahn-tunnelimatkalle! Jotkut turistit (ei me) valokuvautti itsejään noiden puuha-peten näköisten kypäräpäiden edessä.

Pääosin matkustettiin niil U-Bahnilla, mut käytiin me junassakin. Mut voi hyvät hyssykät ku ton junan jarrutusääni oli ku sirkkelillä ois ois raavittu liitutaulua korvakäytävässä x 1 000. En oo IKINÄ kuullu mitään niin raastavaa; meinas maksa poksahtaa! (Mut Susse se laski lampaita kaikessa rauhassa vaunuissaan.)

Jotenkin epäloogista oli toi "Psst"-kuva junan ikkunassa. :D Ku ei kyseessä ollu ees mikään makuuvaunu.

(Jatkuu ensi numerossa)

Berliini vol. 2 - Hyvä ruoka

Tää oli ensimmäisestä ruokapaikastamme pian Berliiniin saapumisemme jälkeen. Sini pelotteli mua, ett salaatista saa vatsataudin (kammoan vatsatautia), nii tilattiin sit annoksemme ilman salaattia. Mut oli tosi hyvää!

Sinsku tilas jotain perinneruokaa.

Ensimmäisen yön jälkeen menimme hotellin seisovaan pöytään. (Paras syömäni hotelliaamiainen on kyl edelleen sijoittunut Suomen Keuruulle.)

Pikku Susse

Toisena aamuna mentiin aamiaiselle kadun toiselle puolelle. Ei ollu seisova pöytä, mut saatiin silti mahat täyteen. (Ja nyt uskalsin jo vetää salaattiakin.) Tos kuppilas lenteli ampiaisia, joita mä urhoollisena ritarina mestailin rullatun sanomalehden ja ikkunan väliin.

Tän paikan nimi oli Das Restaurant. Johanna vaihto Sussen vaipat siinä penkillä, kun vessassa ei ollut mitään vauvanhoitopöytää, eikä ollu muita asiakkaita häiriintymässä (vaik oli lounasaika). :D

Se Das Restaurant oli kyl vähä erikoinen paikka... Ruokalistasta sai valkata annokseensa kastikkeen, lihan ja lisukkeen. Ni mä sit valitsin jotain wursteja (ku se just on joku saksalainen perinneruoka), sipulirenkaita ja jtn kermakastiketta. Ja siihen annokseen ei todellakaan tullu mitään muuta ku ne! Vähänks jäi nälkä! :D

Ihanii jäätelöitä yhel U-Bahn-asemalla, mut ei uskallettu ostaa. :(

Käytiin yks ilta Starbucksissa. Pitihän sekin kokea.

Tää mun ruoka oli yheltä päivältä, ku oltiin niin nälkäsiä, ett jo vähä nahisteltiin. ;) Piti saada äkkii safkaa, ni mä tilasin sit jonku "pizza kauden vihanneksilla". Tuli pizza, mis on parsaa ja pinaattia. Glunks! :D

Olihan sen vähän eksoottista, mut ei niin hirveetä mitä pelkäsin. :D

Tämmöses paikas käytiin yks ilta iltapalalla. Mullei ollu yhtään nälkä, mut piti tilata jotain, ku ei oltu syöty pitkään aikaan.

Tilasin sit lasten annoksen, mihin sisälty tosi kuivia pakasteallaskananugetteja, kippo ketsuppia ja ranskalaisia. Tähän oisin kaivannu jotain kasviksia, edes koristeeks.

Ton paikan tuun muistaa kuivamuonan lisäksi myös tarjoilijasta, joka ruokailumme päätteeksi kysyi, että "En tiedä tiesittekö, mutta täällä Saksassa on tapana jättää tarjoilijalle tippiä?" Ei meille oltu muualla mitään tommost sanottu, ja kuuluuks tarjoilijan ees mainita asiasta?! O___o Vastattiin, ettei oltu tiedetty, ja kysyttiin, paljonko tippiä kuuluu antaa. Tarjoilija vastasi, ettei hän voi sanoa kun se on asiakkaan oma asia. Sit kysyttiin silt, ett onks se 20% ruoan hinnasta, mihin se vastas myöntävästi. 

Oltiin tosi harmistuneita Sinskun kaa tosta, ett tarjoilija "kerjäs" meiltä tippiä. :S Mä en oo matkustellu paljoo aikuisiällä, ni kertokaa mulle oliks toi ihan korrektii käytöstä silt tarjoilijalta?

Mut sen ravintolan pihan pöydissä oli kivoja paperipussikynttelikköjä. :)

(Jatkuu ensi numerossa)

Berliini vol. 1 - BERLIINIIINNNN!!!!

Käväisin elokuussa ihanien ystävieni Sinskun ja Johannan (ja Sussen) kanssa BERLIINISSÄ!!!

Vaikka loma oli lyhyt, tää matkakertomus on pitkä! Kiinnittäkää turvavyöt, kone lähtee! ;)

Mä oon itsestäni ihan hirvittävän ylpeä! Meinaan siks, että uskalsin lähteä matkalle, vaikken oo ollu lentokoneessa paniikkihäiriöni (enkä siitä paranemisen) jälkeen eli noin kahteentoista vuoteen. Viikkoa ennen matkaa mua jännitti ihan sikana ja olin ehkä hituc pakokauhuinenkin, mut psyykkasin itseni rauhalliseksi ajatuksella, ett "Mun ei oo pakko lähteä. Voi ne kaverit lähtee ilman muakin. Lentolippu vaan menee hukkaan, mutta mun ei oo pakko lähteä".

Lähtöpäivänä mua ei oikeastaan enää edes jännittänyt. Yks hirveen hyvä tapa lieventää omaa lentopelkoa on lähteä matkalle toisen vielä lentopelkoisemman kanssa; En ehtiny jännittää, ku keskityin tsemppaamaan Sinskua!!! :D

 LENTOKONERUOKAAOMNOMNOM!

 Oli luksusta, kun sai itse valita juusto- ja kinkkuvoileivän välillä. :D Ja sai ns. ilmaseks valita kärrystä juoman! Olin kirjaimellisesti taivaassa! Lentokoneruoka on ehdottomasti mun lempiruoka!

(Berliinin lipussa on karhu)

Lento meni mun osalta tosi hyvin. Muistelinkin, ett oon aiemmin nauttinut lentämisestä.

Sinsku oli koneessa aika paiseissa, mut sitä helpotti tosi paljon, kun meni kesken matkan juttelemaan lentoemäntien kanssa tuosta lentopelostaan. Ja arvatkaa!!! Sinsku pääs sinne ohjaamoon!!!! EPPIIIIII!!!!! Ne lentoemot vei Sinskun kattomaan ja toteamaan itse, miten kaikki langat on kapteenin käsissä, ja Sinsku tuli sielt ohjaamosta hymyillen ku Naantalin aurinko. Mä oisin kans halunnu sinne ohjaamoon (en oo koskaan käyny), mut kaikki harmitus hälveni, ku näin, miten hyvää se oli tehny Sinskulle. Ei sitä jännittäny loppumatkasta enää yhtään! ^___^

Se lento kesti jotain kaks tuntia. Ei ollu paha, eikä ilmakuoppiakaan ollu juuri lainkaan.

 Berliinin lentokentän vessas oli tämmönen hammasharja-automaatti! :D

Sielt tuli pieniä pureskeltavia hammasharjapalleroita! ;D

Harmi ku en tajunnu ostaa tommosta! Ois ollu hyvä tuliaisidea!

Toi oli meiän hotelli, Hotel City B Novum. Näppärä majapaikka lähellä U-Bahn-asemaa (U-Bahn on niinku metro).

Hieno juttu oli, että saatiin huoneeseen matkasänky Susselle. Muuten Johanna ois joutunu nukkuu kapealla sohvalla Sussen kanssa kylki kyljessä.

Hetken hotellilla levähdettyämme lähdimme ruoanhakumatkalle...

(Jatkuu ensi numerossa)