maanantai 9. joulukuuta 2013

joulukuun 9. - Uunituore matto

Asia on näin: 

Mulla on aika pieni kämppä. Niin pieni, ettei sinne oikeen mahu pyykkikonetta. No, mä sit aina välillä vien mun pyykkei äitille, ett joko pesen ite tai sit jätän äitin pyykättäväksi.


Mun äiti on hurahtanu mattojen kutomiseen. Ostelee kirppareilta lakanoita ja pistää ne suikaleiksi (=matonkuteiksi). 


No, mä sit yks viikonloppu menin hakee äitilt pyykkejäni, ni arvatkaas mitä mun lakanoille oli käyny...!!!!!





 !!!!!!!!!!!!! 

Äääääää! Noil lakanoil oli mulle tunnearvoo!!!!!!!!!!





Olin toisaalt niin järkyttyny ett melkein itketti, mut sit toisaalta samalla nauratti, ku tajusin miten hyvän jutun tost saa facebookiin (ja tänne blogiin). ;D (Äiti oli siis epähuomiossa luullut, että noi oli sen omia lakanoita. Sil oli niin syyllinen ilme, ettei sille voinu vihanen olla. :D)

Mä sit päätin, ett kun noi mun lakanat nyt kuitenkin on matonkuteina, niin niistä tulee matto MULLE. Ett jäävät mun elämään sentään maton muodossa. :D 

Ja halusin kutoo maton ite.


 Täs on mun maton ainekset. Äitin varastoista sain vähän vahvistusta.


 Äitin hoitolapsi autto mua tekemään noist suikalekeristä lyhempiä pätkiä.


 Juu aluks heitettiin suikaleet vaa yheks kasaks.


 Mut fiksumpaa ois ollu laittaa ne heti alusta alkaen pinoon väreittäin.


Hetki ennen ompelukoneeseen joutumista.


 Ompelin erivärisiä suikaleita toisiinsa.






 Tosta sit vaa noi ompelulankaosat saksilla katki.


 Ja näiden kanssa lähettiin kutomoon.


 Oulunkylässä on tämmönen iso keltanen talo, missä on ala-aste + kutomo, missä käy eläkeläisiä kutomassa mattoja, poppanoita jne.


 Saa siellä siis muutkin käydä, esim. mä.




 Ihana vanha rakennus!!!! Kutomon tiloissa on kaksi huoneellista kangaspuita, mistä mun neljän päivän vierailun aikana oli käytössä ehkä viisi. Eli hyvin mahduin mukaan. Ja ne mummot oli tosi kivoja ja avuliaita!


Nimi vaan kudontavuorolistaan...


 ...ja tommoseen vihkoon. :) Maksu kutomastaan matosta hoidetaan lopuksi, sen mukaan kuinka pitkän maton on kutonu.

Mä rupesin tekee 138 cm leveetä mattoo. Hinta oli 4,80 €/metri. Ei todellakaan paha!


Maton alkuun ja loppuun pitää kutoo tämmöst randomii kudetta, mikä ei siis jää mattoon. Se puretaan lopuks pois.


Ja kutominen tapahtuu tommosel kapulalla (=sukkula) ja kuteella.


 Kude kieputetaan ton sukkulan "ympärille". Semmonen mukava määrä.


 Sit poljetaan jalalla toista pedaalia, että joka toinen loimi (=kalastajalangat) nousee ylös ja joka toinen jää alas. Sit sukkula kuljetetaan loimien välistä.


Reuna pitää varmistaa, ettei se jää lerpsottamaan. Eli ei näin, vaan...


...näin. Sit vapautetaan jalalla se äsken poljettu pedaali ja poljetaan toista. Sit vedetään kaikel voimal sitä puukehikkoo WUTUM! Niin yksi raita mattoon on tehty!



 Tommost kiristäjäkapistusta täytyy pitää, että matto pysyy toivotun levyisenä.


 Toi vaaleenpunanen leveä raita etualalla on mun rakas pussilakana, minkä sain pari vuotta sitten yhelt mun sukulaiselta, niisk!


 Ja sit ku matto on valmis, loimet katkotaan. (Toi vaaleensininen raita on mun rakas pussilakana, joka kuului mun lapsuudessa mun siskolle, niisk!)


 Ja loimet sidotaan kevyesti.


 Ku en ollu tienny viel mattoo aloittaessani, ett maton alkuun ja loppuun pitää kutoo pari kerrosta tota kalastajalankaa, jouduin ompelee ne neulal ja langal sinne alkupäähän. Se lanka siis tekee maton päistä tiiviimmän.


 Tämmönen mun matosta tuli! ^___^


 Pikkasen yli 3-metrinen, hintaa n. 16 €! :)


 Sit ihan lopuks otetaan noi random-kuteet pois.


Ja tehään solmut.


 Se on siinä!



Tykkää Huokunista Facebookissa.
Saat tiedon uusista postauksista seinällesi.

4 kommenttia:

äitiliini kirjoitti...

Se rautakapistus oli pingotin. Sen mitta täytyy muistaa ottaa pirrasta, missä ne langat on, että saa saman leveyden pysymään..

Hyvän jutun teit. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tää oli namikertomus ja sai aikaan melko korkean mattokuumeen. Tehtäiskö joskus trehvit kutomoon ja sitten matto suorax ;) Ja otan osaa tunnelakanoiden tähden. Se on niin surullista, se. Munkin lapsuudenkodin matoissa oli tunneraitoja, äiti kertoi niin. Ja mä hyppelin ruutua niissä.

Elina Kattainen kirjoitti...

Vähänkö ihana matto!! Ja mä suren sun kanssa sun lakanoita, niisk! Mut ei kyllä ollenkaan pahan hintanen!

Paula kirjoitti...

No mut hei, tuossahan kävi paremmin kuin hyvin: nyt sä voit ihailla joka päivä yhdellä silmäyksellä sun lempparilakanoitasi. Kun heittäydyt matolle pitkäksesi, voit nukkua kaikilla muistojen lakanoilla yhtaikaa!

Mä tykkään kans tehdä kaikenlaista mieluummin itse kuin ostaa, vaikka ostamalla saisi halvemmallakin. Itse tehty on aina itse tehty, arvo sinänsä.

Tosi hyvin onnistuneen maton sait tehdyksi ensikertalaiseksi, noin suorat reunatkin. Ja tiiviskin näkyy olevan.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...