sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Rooma vol. 8 - Ruokailu

Rooman keskustassa oli mielestäni tosi vähän ruokakauppoja! Siis semmosii, mimmosii meilläkin on (elintarvikekojuja oli kyl paljon). Näissä Despareissa käytiin ruokaostoksilla, jos haluttiin syyä vaik iltapalaa hotellilla.


Käytiin ekana iltana paikallisessa Mäkkärissä, ku teki mieli jäätelöö. (Tiiän tiiän, Italiassa ei mennä McDonald'siin, jos haluaa syödä jäätelöä. Syötiin ihan OIKEAAKIN jätskiä ja siitä on tulossa oma postaus myöhemmin.) 


Äiti otti turvallisen Sundayn marjahillolla, mut mä otin pistaasipähkinä-McFlurryn! :D Se oli ihan lokinkakan väristä sotkua, mut ei se ny varsinaisesti pahaa ollut. Mut en ihmettele, ettei oo rantautunut Suomeen. :D


Otin sen McFlurryn mukana saamani lusikan hotellille, ni pystyin syömään Desparista otamiamme muroja. :) Ei ollu nääs huoneessa aterimia, ja murokuppinakin jouduin käyttämään vessasta löytynyttä hammasmukia. Toi Alpro Soya -maito oli kaupan maitohyllyllä ainoa tuttu leibeli, ni uskaltauduttiin ostaa sitä.


Mutta sitten ne pizzat... Tämmönen oli ensimmäinen Italiassa syömäni pizza. Näyttää vaatimattomalta, mut oli se vaan hy-vää!!!! Paljon parmesaania, mmmm! Voi kyl olla sekin herkullisuuden syynä, etten ollu syöny ku viimeks Suomessa ja olin niin nälkänen että kiukutti.


Tämmönen oli äitin pizza. Ei vieläkään tiietä, mitä noi ruskeet möykyt oli. Ehkä herkkusieniä.


Yks päivä osuttiin tämmöseen Yum yum style -nimiseen pizzeriaan, mut teille neuvoisin, ettette välttämättä pysähy tän ravintolan kohdalla.



Oikein viihtyisä pikku ravintola, ei siinä mitään.


Kadulle päin olevassa ikkunassa oli esillä maukkaan näköisiä pizzapaloja. Ne ne meiät houkutteli ravintolaan sisälle. Ulkona oli kylmä ja oli kova nälkä.

Mut noi ikkunan runsastäytteiset pizzat myytiin ainoastaan kylminä ja mukaan otettavaksi. Jos halusi syödä ravintolassa, sai valita tämmösistä:


Tommosta hikistä metripizzaa ei kyl YHTÄÄN tehny mieli, Italiassa kun oltiin. :( Mut mä onnistuin neuvottelemaan diilin, että saan hyvännäkösen pizzan pöydässä syötäväksi ja vieläpä lämmitettynä! ^___^ Suunnilleen tälleen mä anelin:


"Pliiiiiiiiiiiiiiiissss?"


Voilà! Siina olla hyyva pizza! ^__^ Laitettiin äitin kaa puokkiin.

Mut se niien käsitys pizzan lämmittämisestä tais olla se, että näytetään pizzalle valokuvaa mikrosta, ja sit tarjoillaan asiakkaalle. Toisin sanoen se oli ihan hailakkaa! Mozzarellakin ihan kylmää... :( Mut ku olin just niin kiitellyt niiden joustavuutta, ni en enää kehannut mennä valittamaan...

Mut jäi vähän viileet fiilikset tosta pizzeriasta. :/ 

Ja äiti sano nähneensä, että myyjäkundi raapi peffaansa siel tiskin takana!

Mut joo...










Kerran teki mieli hiukopalaks ranskalaisii, mut oli vähä hankalaa ku myyjällä - tai siis kummallakaan myyjällä - ei ollu hajuukaan mitä tarkottaa "french fries" tai "fried potatoes". Ja oltiin sentään yhden Rooman tärkeimmän nähtävyyden (sen pyramidin) kupeessa... Sit vasta hokas, ku epäröiden sanoin "fritte". Jostain muistini sopukoista löysin semmosen avainsanan.


Sain sit annoksen ihan hyviä ranskalaisia kuorrutettuna ketsupilla ja pitkällä, mustalla hiuksella. Kuituja nam!


Vikana päivänä, äitin synttäri-iltana, ei enää jaksettu pizzaa, ni mentiin intialaiseen ku oli niin edullista, ja ku siel ei ollu niitä ärsyttäviä sisäänheittäjiä. Mä INHOON sisäänheittäjiä! Tulee vaivaantunut olo!


Hinta-laatusuhde oli ihan hyvä. :)


Ja lopuks kuva Kinder Bueno Whitesta. Namskis! ^___^ Näit haluisin Suomeskin!



JATKUU...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

tuli todella nälkä ku luki tätä postausta:P

Hanna kirjoitti...

:)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...