Luukussa 13 oli tokaluokkalaisena tekemäni piirros lapsuuteni rakkaimmasta pehmolelusta, Alfredista. Postasin Alfredista jo 2009 (lue tästä), mut tässä tulee aiheesta lisäääääää!
Mun Alfred on siis liittynyt perheeseemme 24 vuotta sitten. Se on nähnyt maailmaa ja ollut mukana monissa seikkailuissa. Melkein voisi sanoa, että on reissussa rähjääntynyt. Sitä rähjääntymistä ei kuitenkaan välttämättä huomaa, ellei vertailukohtana ole...
...kirpparilta löytynyttä, uutuudenpörheää Alfredia! (Maksoi 0,50 €, mikä on mielestäni julkea hinta, koska oman Alfredini arvoa ei voi rahassa mitata.)
En usko että Alfredeita saa enää kaupasta, eli tällä kirppisversiolla ei oo paljoo leikitty.
Mun Alfredilta on vanhuus vienyt mm. rintakarvat.
Pyrstöstäkin on tullut tommonen jogurttirusina.
Silmätkin on kulunut (kaihi?), ni värjäsin niitä joskus mustalla tussilla.
Alfredillahan kuuluu olla kolme hiusta.
Mun Alfred on kaljuuntunut jo aikapäivää sitten, joten hänellä on siimasta tehty tupee. Joka sekin on harmaantunut...
Muistan joskus lapsena, kun Alfred meni sairaalaan (meiän eteiseen) operaatioon, missä hänellä poistettiin päästä toi sojottava lenksu. Potilaan reippaus ja elämänhalu auttoi toipumaan operaatiosta ennätysvauhtia.
Lapsuus on kyl kiva asia!
Tykkää Huokunista Facebookissa.
Saat tiedon uusista postauksista seinällesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti