Äidillä käydessäni luen aina iltasin pedissä vanhoja, 1900-luvun Aku Ankkoja. Niistä löytyy aina välillä juttuja, mitkä herättää ajatuksia:
Mul oli sama ilme ku Akulla, ku tajusin, ett ton ankkatytön isä on ihminen!
Öö... mikä otus hän on?!
Tommosia voi tulla, jos toinen vanhemmista on ankka ja toinen ihminen...
Hyvänen aika oikeesti, mitä se piirtäjä on ajatellut?
Miks Pellellä on VARPAAT???!
Tästä oon aiemminkin tainnu mainita: Must Iines on vaa iha kauhee ämmä!!!
Aku, älä välitä! Iines ei oo sun arvonen! :(
Sit tässä kuvaparissa...
...pojat suhtautuu suht laimeesti siihen, ett niiden setä ehkä kuolee parin sekunnin päästä.
Tää oli ihana! ^_______^
"Heleijaa!" :D
Käsittääkseni ei oo ihan tavanomaista, että Akkareissa mainitaan oikeita paikannimiä. Voin kyllä olla väärässä.
Röökiä!
Hessu puhuttelee lukijaa!
Tyyppi kiroilee! :D
...
Yhessä aiemmassa työpaikassani oli mun lisäks toinenkin Hanna-niminen henkilö. Ja ku meiän molempien sukunimet alko samalla kirjaimella (hän oli ikäänku Hanna Ho, mä Hanna Hu), päätin ottaa käyttöön lempinimen Huu. Muutamat ihmiset kutsuu edelleen mua sillä nimellä.
Ni oon itekseni repiny aika paljon huumoria näistä seuraavista:
Mut vaikka mua ärsyttää, ett Akuu kohdellaan välillä tosi nihkeesti, joskus melkein tirahtaa onnen kyynel:
Tykkää Huokunista Facebookissa.
Saat tiedon uusista postauksista seinällesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti