Dokumentoin huvikseni yhden vapaapäiväni.
Fresh!
Aamupalaksi lempparileipää ja omppua. Taustalla soi Radio Suomi.
Aika useasti suuntaan vapaapäivinä kirpputoreille. Niin nytkin. (Oon vähän riippuvainen... Pitäisi yrittää rajoittaa, mutta toistaiseksi en oo onnistunut mainittavasti.) En oo pitkään aikaan käynyt Vantaan Hakunilan suunnalla, joten päätin lähteä tänään sinne.
Kiasman edestä lähtee ilmainen Ikea-bussi siihen suuntaan. Kyytiin vain!
Mulla on kyllä seutulippu, mutta tällä pääsee lähelle mukavasti ja pysähdyksittä.
Kokemukseni mukaan bussi on yleensä pullollaan turisteja ja eläkeläisiä, mutta nyt oli väljää.
Ihmiset eivät pysty pitämään näppejään erossa hipasupuhelimistaan edes auton ratissa. Surullista.
"Liikennevalot! Ei mitään tekemistä! Äkkiä luuri esille!"
Jokunen jatkoi ajaessaankin.
Kun kerta käytin ilmaista Ikea-bussia, pitihän mun käydä jättämässä vähän rahaa sinne kauppaan. Kävin ostamassa puolen euron hodarin, ja jatkoin matkaani.
Ikean takana olevassa Vantaanportin Kierrätyskeskuksessa oon käynyt vain kerran aiemmin.
Kolmella eurolla lähti mukaan vanhoja lehtiä luettavaksi ja leikeltäväksi sekä tuhnun näköinen Kaalisota-DVD (ei voi tietää, voi olla uus lempielokuva).
Pysähdyin lueskelemaan lehtiä yhen kukkapenkin reunalle. Vanhat lehdet on vaan niin ihania!
Juttu vuoden 1986 Kodin Kuvalehdessä rovaniemeläinen videovuokraamon pitäjä puhui ajankohtaisesta asiasta.
(Rest in peace, Makuuni!)
Hakunilan kirppis on parin bussipysäkin päässä sieltä Kierrätyskeskuksesta.
En ostanut, mutta nää vaneriset muumihahmot kiinnittivät huomioni.
Kävin ostamassa ruokakaupasta vähän lounaantapaista: lihapiirakkaa ja jogurttia.
Mulla on usein matkalusikka mukana jogurttia varten, mutta nyt oli jäänyt kotiin. Apu löytyi jätskialtaasta.
Aivan hyvät retkieväät.
Ei ollut mahiksia käsipesuun, mutta mukanani on aina käsidesiä. Tulee ainakin vaikutelma puhtaista käsistä.
Sit piipahdin vielä viereisellä Pelastusarmeijan kirpparilla.
Hakunilasta jatkoin bussilla ystäväni luo kylään. Pysäkillä luin taas lehtiäni. Vuoden 1985 Kotiliedessä kerrottiin, että pian ei enää tarvitse ottaa miehen sukunimeä naimisiinmentäessä.
Vastaanottokomitea :)
Niin siis menin ponikerhoon (kato tästä esittelyvideo kolmen vuoden takaa). Kunnostin yhtä vuosien kaltoin kohtelemaa meriponia.
Ja etsin kuvia romanivaatteista meneillään olevaa projektiani varten. (Ei oo mun puhelin. Mulla ei älypuhelinta ole eikä tule.)
Enemmän kuvia tästä laitan sit kun työ on valmis. :)
Kotimatkalla junassa kuuntelin John Steinbeckin, Esko Salmisen lukemaa äänikirjaa Hiiriä ja ihmisiä. Syksyn pimeät illat on äänikirjojen kulta-aikaa!
Steissi
Näkymä ratikan takaikkunasta
Kotikatu
Laitoin uuniin karjalanpiirakoita iltapalaksi ja bataattia huomenna töihin otettavaksi.
Ruoan valmistumista odotellessani leikkelin päivällä ostamani 10 lehteä. Peräti kaksi kuvaa otin säästöön.
Eilen tekemäni munavoi. Noh, sitä olikin liian paljon tarpeisiini.
Jos oisin vakavasti otettava bloggaaja, olisin siivonnut seinän eessä olevan pöydän siistiksi romuista ja laittanut tilalle maljakon ja siihen tuoreita, itsepoimittuja kukkia. Sen sijaan laitoin karjalanpiirakoille persiljatupsut omalta kasvimaaltani.
Vapaapäiväni päätin vaakatasoon hyvän kirjan pariin. Tällä hetkellä on menossa Viimeisten päivien vaellus -sarjan 4. osa: Sinetillä merkityt. Must on kivempaa lukea fillarin irtolampun valossa kuin pöytälampun kanssa. Silmät kiittää!
Tykkää Huokunista Facebookissa.
Saat tiedot uusista postauksista seinällesi.
