Virkattu jänö

Virkkasin mun pikkuystävälle, Kertulle, 8-vuotissynttärilahjaksi kanin. 

Ainiin ja tein tossa vähän aiemmin toiselle pikkuystävälle, 2-vuotiaalle Mikaelille, hiirulaisen. :)

Rubiini

Te tiiätte Afrikan tähden.

 Jo lapsesta asti se rubiini on ollut mielestäni kauneimpia asioita maailmassa. (Ehkä siihen liittyy se ihana fiilis, kun tuon rubiinin löysi pelissä ja siitä sai isoimman summan rahaa.) 

Tossa jokin aika sitten alko tekee mieli tehdä taas ristipistoja, ja kun mietin aihetta, tuli mieleeni rubiini.

Skannasin sen pienen pelinappulan ja printtasin paperille isommassa koossa, jota sitten käytin mallina. (Paperi on ehtinyt vähän ruttaantua.) 

Tossa alkukesästä, kun matkustin kirppismatkalle Tallinnaan, tein tätä rubiiniani laivalla kuunnellen humppaa, mitä vieressäni oleva laivaorkesteri soitti. Istuin siinä yksin pöytäni ääressä. Salin muut pöydät alkoivat täyttyä, ja kohta pieni ryhmä kiinalaisturisteja tiedusteli multa, mahtuuko pöytäni ääreen istumaan. Nyökkäsin hymyillen, ja he istuutuivat alas. Jatkoin työskentelyäni ja kiinalaiset kaivoivat esiin eväitään ja termospullojaan.

Kohta näin silmäkulmasta, että yksi kiinalaisrouvista otti ristipistotyöstäni valokuvia. Ja sitten niitä kiinalaisia ilmestyi taakseni kuin asettautuen luokkakuvaan. Mäkin vaivaantuneena hymyilin kameralle...

Hämmentävää! :)

(Hämmentävää oli myös se, että yks rouvista pyysi mua kanssaan humppaamaan tanssilattialle. Kieltäydyin kohteliaasti. Humppasivat sitten keskenään.) 

Viikko sitten sain työn valmiiksi! 

Tästä tulee taulu mun seinälle! 

 Aijai! 

Noista pelinappuloista sais ihan hyvän kokoelman tauluja, mut rubiini oli sen verran pitkä projekti, että jätän idean jollekin toiselle toteutettavaksi. (Varsinkin tosta valkosesta nappulasta tulis hauska!)

Kutistunut Mikko Alatalo

Mun siskontytöt olivat syyslomalla mummolassa, ja askartelivat kutistemuovista. Tää oli mulle aivan uusi tuttavuus. Halusin kokeilla itsekin!

Kutistemuovi on semmosta piirtoheitinkalvon näköistä (nuoret lukijani putosivat tässä vaiheessa kärryiltä ;)) muovia, mille ensin piirretään, sitten teos laitetaan uuniin, missä se kutistuu yli puolet pienemmäksi ja paksummaksi. Uunituksen jälkeen muovi ei ole enää taipuisaa, joten lopputuloksesta voi tehdä vaikka korun tai avaimenperän.

Mä en ihan hirveesti käytä koruja, mut halusin tehdä omasta teoksestani jotain niin siistiä, etten unohtaisi sitä keräämään pölyä.

Kävin selaamaan äidin lehtiä, ja yksi kuva oli ylitse muiden:

 Alatalon Mikko! Siinä hieno aihe korulle!

Siniset lasit pelasti tän mun piirustuksen! :D Ilman niitä tää ois jäänyt pelkäksi "miehen naamaksi".

Vaikka tää kalvo onkin tosi liukasta, joillakin puuväreillä pystyy värittämään. (Joillain puuväreillä väri ei yksinkertaisesti tartu kiinni.) Ääriviivoihin käytimme permanenttitussia.

Ennen uunitusta tein Mikon päähän reiän rei'ittimellä.

Siellä se Mikko lepää uunissa pellillä.

Valmis, väritetty teos laitetaan 125-asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi. Tytöt patistivat mua seuraamaan, mitä Mikolle käy uunissa. Hetken olin aika kauhuissani, kun muovi alkoi muuttamaan muotoaan; näytti siltä, että hartaasti väkertämäni Mikko meni vallan piloille! 

Mutta hyvin siinä lopulta kävikin, huh!

Muovi kutistui aikalailla!

O se hieno!

20. luukku: Meiän bändi teki levyn

Laulan Activando Fe -nimisessä yhtyessä, ja oon ylpee ku saan olla osa bändiämme! Ja oon ylpee ulospykäsemästämme levystä!

Bändimme on sekoitus eri kansallisuuksia (edustettuina ainakin Suomi, Argentiina ja Chile) ja käytämme keskinäiseen kommunikaatioon suomen lisäksi englantia ja espanjaa. En oo bändin ainoa laulaja, ja mua vähän ujostuttaa olla paraatipaikalla tossa kannessa... Siinä kuuluisi olla kuvassa takanani seisova Fernando, bändimme johtaja, jonka käsialaa biisit ovat. Siinä vasta lahjakas kaveri! Ja muutkin muusikot ovat ihan huippuja lajissaan!

(Kuva ei anna todellista käsitystä bändimme jäsenmäärästä.)

Mä laulan tässä! Pistä soimaan taustalle!

Johdossa oleva solmu paljastaa, että mua vähän jänskätti ;)

Levy sisältää espanjankielisiä Jeesus-lauluja. :) Mä en puhu espanjaa, mut oon aika hyvä apinoimaan ääntämystä, ja oon saanut bändimme natiiveilta apua vaikeiden sanojen lausumiseen. Ja he ovat myös suomentaneet mulle kaikki biisit, että tiiän sit mitä laulan. :)

Tästä voit kuunnella koko albumin :)

Ja arvatkaas mitä? Nyt voin ruksata yli tehtävälistaltani Laula levyllä -kohdan!

PS. Spotifysta voitte kuunnella Kulkuri Asarias -levyltä Hyvästi jää -nimisen biisin, missä laulan yhden lauseen soolona (oon siinä 10v.) Mut NYT meitsi on oikee levylaulaja!

PPS. Seuraava levy tulee olemaan suomenkielinen.

Tykkää Huokunista Facebookissa.

Saat tiedon uusista postauksista seinällesi.

9. luukku: Romuttamon muotikuvaukset

(Voiko sanoa taannoin, jos aikaa on kulunut jo neljä vuotta?)

Järjestin muutaman ystäväni kanssa tässä taannoin ihan katu-uskottavat muotikuvaukset!

Idea kuvauksiin lähti Raumalta, missä taannoin kuvasin ystävääni, Hannaa, sirkusmiljöössä (katso kuvat tästä) ja totesin haluavani ehdottomasti kuvata häntä vielä uudestaan. Oon vuosien ajan kattonut into piukeena amerikkalaista Huippumalli haussa -ohjelmaa ja pyrkinyt imemään itselleni kaiken tiedon mitä tarvitaan, jotta saadaan hyvä muotikuva. Ja nyt otin nuo tiedot käyttöön.

Kuvausten lokaatioksi halusin jonkun karun paikan ja kontrastiksi ankeudelle halusin Hannasta sirkushenkisen kaunottaren. (Tiesin Hannan omistavan kuvauksiin sopivan, upean asun!)

Kuvausasun sovitus

Sitten lähdin etsimään sopivaa paikkaa, missä kuvaukset voitais pitää. Missä on karua?

Romuttamolla!

Päädyin monen mutkan kautta Tattarisuolle yhden romuttamon pihaan, ja pyysin ensin lupaa saada kierrellä alueella ja ottaa kuva lokaatiosta ja sit lupaa myöhemmälle kuvaussessiollemme. Luvat tuli! Eikä heille tarvinnut maksaa "tilavuokrasta", vaan palkaksi riitti saada muutama valokuva muistoksi kuvauksista. :)

Mä en osaa tehdä kampauksia saati meikkiä, mutta onneksi tunnen eräät lahjakkaat siskokset! Hiustaiteilijaksi tuli Benitha, joka teki Hannalle kampauksen juuri toiveitteni mukaan (tai oikeestaan vielä paremmin).

Halusin kampauksen olevan suht pelkistetty, koska asu on niin näyttävä. Villit kiharat olisivat olleet liikaa.

Lahjakkaiden siskosten toinen osapuoli, Agnetha (jonka häissä olimme siellä Raumalla), toimi meikkitaiteilijana. Hyvien tyyppien kanssa on ilo tehdä töitä!

Tutustuin sekä Agnethaan että Hannaan lukiossa, 14 vuotta sitten. Ihania naisia!

Korvaamattomana osana kuvaustiimiimme kuuluivat myös Tumppu, joka toi itse kuvaamiseen tarvittavat kamat kameraa myöten, sekä Aaro, joka toimi yleisenä assistenttina.

Eli lopulta mun ei tarvinnut oikeastaan muuta kuin ohjata mallia ja painaa kameran laukaisinta:

Rakastin sitä! Haluaisin tehä kuvauksia kaiket päivät!

Lopuksi kurkistus kulissien taakse:

kuva: Tumppu

Tykkää Huokunista Facebookissa.

Saat tiedon uusista postauksista seinällesi.