Mun siskontytöt olivat syyslomalla mummolassa, ja askartelivat kutistemuovista. Tää oli mulle aivan uusi tuttavuus. Halusin kokeilla itsekin!
Kutistemuovi on semmosta piirtoheitinkalvon näköistä (nuoret lukijani putosivat tässä vaiheessa kärryiltä ;)) muovia, mille ensin piirretään, sitten teos laitetaan uuniin, missä se kutistuu yli puolet pienemmäksi ja paksummaksi. Uunituksen jälkeen muovi ei ole enää taipuisaa, joten lopputuloksesta voi tehdä vaikka korun tai avaimenperän.
Mä en ihan hirveesti käytä koruja, mut halusin tehdä omasta teoksestani jotain niin siistiä, etten unohtaisi sitä keräämään pölyä.
Kävin selaamaan äidin lehtiä, ja yksi kuva oli ylitse muiden:
Alatalon Mikko! Siinä hieno aihe korulle!
Siniset lasit pelasti tän mun piirustuksen! :D Ilman niitä tää ois jäänyt pelkäksi "miehen naamaksi".
Vaikka tää kalvo onkin tosi liukasta, joillakin puuväreillä pystyy värittämään. (Joillain puuväreillä väri ei yksinkertaisesti tartu kiinni.) Ääriviivoihin käytimme permanenttitussia.
Ennen uunitusta tein Mikon päähän reiän rei'ittimellä.
Siellä se Mikko lepää uunissa pellillä.
Valmis, väritetty teos laitetaan 125-asteiseen uuniin muutamaksi minuutiksi. Tytöt patistivat mua seuraamaan, mitä Mikolle käy uunissa. Hetken olin aika kauhuissani, kun muovi alkoi muuttamaan muotoaan; näytti siltä, että hartaasti väkertämäni Mikko meni vallan piloille!
Mutta hyvin siinä lopulta kävikin, huh!
Muovi kutistui aikalailla!
O se hieno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti