huokuni: 20 miinus 19 on yhtä kuin Titi

Mun sukulaisella, Penalla, on suojatti. Sen nimi on Titi. Se on ihana. Pena yrittää päästä Titistä eroon mahdollisimman pian.

Juhannuksena mulla oli ilo tutustua Titiin. Titi on isokoskelon poikanen, jonka elämä ei alkanut ihan ohjekirjan mukaan.

Penan veli ilmotti Penalle, että hänen saarellaan olevan mökin alta tuli koskelonpoikanen ja että edellisenä päivänä sieltä oli tullut jo emo ja 19 poikasta, jotka eivät ole enää huudeilla. (Koskeloilla on kuulemma ollut tapana lähteä paremmille ruoka-apajille, eikä ne palaa takaisin kotinurkille.) Veli kysyi Penalta, voisiko tämä ottaa rääpäleen hoiviinsa, kun ei se muuten elämästä selviäisi. Pena lupautui.

Titi oli kahden viikon ikäinen kun tapasin sen.

Vaaleanpunaiset crocsit on Titin lempparit. Sisällä (!) ollessaan se hakeutuu niiden läheisyyteen.

Ja jalat ylipäänsä tuottaa sille turvaa.

Kun vein Titin uimaan, piti itse mennä veteen, jotta Titikin tuli.

Siinä kinttujen juurella se sitten uiskenteli. Alussa uskaltautui vain muutaman metrin päähän jaloista.

Linnunpoikaset oppivat luontaisesti sukimaan sulkansa ojennukseen. Niin Titikin, mutta välillä untuvat pääsivät kastumaan aika pahasti. Silloin menimme takaisin rannalle, että se sai sukimisrauhan. Periaatteessa lintu voi kai hukkua, jos siitä tulee ihan uitettu rotta.

Sitten taas vaaleanpunaisten crocsien suojaan. (Huomaa, miten Titi on kasvanut aiemmasta crocsi-kuvasta.)

Vaikka Pena on se Titin emo, oli se ja sama kenen jalat oli kyseessä. Jalat on jees!

Lain mukaan luonnonvaraisia eläimiä ei saa ottaa lemmikiksi. Ja jos ottaa holhokin, se pitää vapauttaa heti kun holhokki pystyy huolehtimaan itsestään. Titinkin on tarkoitus lähteä lätkimään heti kun pärjää yksin.

Jotkut saattavat luulla yksinäisiä linnunpoikasia hylätyiksi, vaikka niiden emo olisi vain ns. ruokakaupassa. Esim. yksin torilla kitiseviä lokinpoikasia ei kannata lähestyä, ellei halua saada kakkaa niskaansa.

Kun me pari kertaa nähtiin jonkun muun isokoskelopoikueen uivan lähistöllä, yritimme tuputtaa Titiä niille adoptiolapseksi. Aattelimme, että jos poikueen emo olis kuullut poikasen uikuttamassa yksinäisyyttään rannalla, se olisi saattanut ottaa Titin mukaansa... Mutta yritykset ei tuottaneet tulosta, koska Titi on jo leimaantunut ihmiseen, eikä tajua lintuperheen olevan sille parempi vaihtoehto. :(

Esimerkki onnellisemmasta perhetapahtumasta: kansallislintumme, laulujoutsen.

Toinen iloinen perhetapahtuma. Tosin tämä päättyi surullisesti, koska tuo kuikanpoikanen löytyi rantaan huuhtoutuneena muutama päivä kuvan ottamisen jälkeen. :(

Kaks viikkoa ihanaa kesänviettoa!

Oltiin Titin kanssa uimassa. Elämäni yksi kivoimmista kokemuksista!

1000 palan palapelit on ihania, mut ärsyttää jos puuttuu palasia! Tästä puuttui yks just keskeltä (myyjämiehen takaraivo)! No, olin ostanu tän kirppikseltä eurolla, ni sallittakoon tämä puute.

Sitä paitsi siitä 999 palan palapelistä sai hyviä sytykkeitä lettunuotiolle. :)

Titi menossa uimaan.

Titi tutkii vedenalaista maailmaa.

Mä usein "leikin" Titin kaa semmosta roiskimisleikkiä. :) Kun roiskin vettä kädelläni, Titi laitto heti päänsä veden alle ja tarkkaili ihmeissään, mitä pinnan alla tapahtuu.

Titi on kulinaristi. Sille ei kelpaa kuin max kolme päivää vanha kala (jota säilytimme toki jääkaapissa).

Sit nää on Titin herkkua! En ollut ennen nähnyt tämmösiä.

Vesiperhosen toukat! Näit oli rantavedessä aika paljon. Kerättiin näitä, kuorittiin, ja Titi ahmaisi niin innolla että hyvä ettei syöny sormia samalla.

Sitten vasta, kun Titi osaa saalistaa itse ruokansa ja osaa lentää, alkaa vieroitusprojekti. Saas nähä mitä siitäkin tulee... Toivottavasti se muuttovietti on sisäänrakennettu! Vähintään Ahvenanmaalle asti sen pitäisi nääs selvitä talvenviettoon...

Sen nenän läpi näkee!

Näkymä ulkohuussin pöntöltä. Ei huono.

Olin Titin seurassa lähes kaksi viikkoa ja oli ihanaa seurata sen kehitystä. Mua alko jo pari päivää ennen meidän eroa surettamaan, etten näe Titiä enää. (Mä siis olin lähdössä kotiin. Ei Titi vielä ollut tarpeeksi iso lähtemään pois Penan hoivista.) Olin ehtiny jo vähän kiintyä siihen. :(

Tästä näkee, miten Titi on kasvanut. Ohessa kuoriutumaton koskelonmuna, joka löytyi halkopinon juurelta.

Mul on tossa blogini oikeassa laidassa lista asioista, mitä haluan elämäni aikana saavuttaa/nähdä/opetella tekemään. Yks niistä on opetella virkkaamaan amigurumi eli neulottu tai virkattu pehmoeläin tai muu hahmo. Totta puhuakseni oon tehnyt jo muutaman hahmon (kolme pandaa ja apinan), mut nyt virallistan tämän esittelemällä tuotoksen. Virkkasin nääs Titin! :D