joulukuun 13. - Oodi 3310:lle

Mä en tykkää älypuhelimista!

Nokian 3310:ssä on kaikki mitä mä puhelimessa arvostan: sil pystyy soittaa puheluita, lähettää tekstareita, näkee kellon ja siin on herätyskello. (Ja voi säveltää soittoäänii!) :)

Saapuneita tekstareita mahtuu oleen kerralla jotain 20 kpl, mut eipähän tuu säästettyy mitään höpöhöpö-viestejä. Mul on esim. tallessa vielä viesti vuodelta 2006, missä kerrottiin Noomin syntyneen: 

"Terve tyttö 51 cm, 3710g. Syntyi kello 9:07. Näyttää Rebekalta. Äiti voi hyvin. T: Heli & * ja perheen pikkusisko."

Sit mul on viesti, minkä Noomi itse (okei varmaan Helin avustuksella) on lähettänyt mulle vuonna 2012: 

"Terve mussukka muusi nalle puh nasuna minä rakastan sua pusi pus pusi pus. ( : !!!!!!!!!! Ja minulla on niin Pelle Peloton -ikävä sinua! Ja pitäisikö laittaa Nalle Puh:kin perään? T: Noomi"

^____^

Jos mul ois tallessa 3600 tekstarii, ni sinne hukkuis vaikka mitä.  

Harmi ku kuvaviestei ja logoi ei pysty enää tilaa mistään. :'( Hitsin teknologian kehitys!

Ja hei, vaihtokuoret! Parasta! Ei pääse kyllästymään!

Joskus kaupungilla tulee tilanne, että pitäis päästä tsekkaa Reittiopasta, mut muutoin 3310 on ollu mulle täysin riittävä. Ja mä luulen, ett jos hankkisin älypuhelimen, oisin siihen ihan koukussa: koko ajan pitäis hypätä facebookissa ja kaipa mulla ois se Instagramkin. Ja älypuhelimis on paljon jännempiä pelejä ku mun raukka matopeli. Eli ihan tarkotuksella oon ostamatta älypuhelinta! Jos tää luuri menee joskus rikki (mitä niiiin ei tuu tapahtuu!), ostan kirpparilta toisen samanlaisen! Mua harmittaa tosi paljon, ku jos oon jonku kaverin kaa, ni jos hän vaa tuijottaa sitä puhelintaan. :/ Tulee kolmas pyörä -olo.

Iltalehden sivulla oli taannoin aiheesta tosi hyvä juttu, missä ihmiset kertoivat kokemuksiaan älypuhelimien haitoista:

"Monesti vanhemmat lykkäävät lapselle älypuhelimen tai tabletin pitääkseen heidät hiljaa ja tyytyväisenä. Huolestuttavaa on esimerkiksi, kun näin tehdään mennessä ulos syömään. Halutaan, että lapsi on hiljaa eikä häiritse muita, ja tämä tehdään älypuhelimen avulla eikä opettamalla oikeasti, kuinka ravintolassa käyttäydytään."

"Kesällä kiinnitin huomiota puistoissa siihen, että äidit leikkivät puhelimiensa kanssa ja lapset kerjäävät huomiota. Ja tämä toistui päivästä toiseen. Puhelin on nähtävästi tärkeämpi kuin lapsi havaintojeni perusteella."

"Lapsella tulee tylsää. Sen sijaan että tehtäisiin yhdessä jotain tai mietittäisiin jotain kehittävää tehtävää, on helppo laittaa älypuhelin käteen ja toivoa, että lapsi olisi hetken hiljaa. Lapsia opetetaan riippuvaisiksi jo pienestä pitäen."

"Siskontytön kanssa Henkkamaukassa vaateostoksilla: kesken vaatejutustelun oli tarkistettava Twitter- viestejä tauotta. Myös ruokapöydässä älypuhelin lautasen vierellä samaisella jo lähes 18-vuotiaalla tytöllä: jatkuvaa viestien lukemista/tarkistamista. Mikään eikä kukaan saa kyseistä nuorta tyttöä luopumaan älupuhelimestaan hetkeksikään."

"Halpamaisinta oli, kun lapsi sai urheilukisoista kultamitalin ja sen sijaan, että valmentaja olisi elänyt samalla sekunnilla lapsen iloa ja onnea menestyksestä, hän päivittikin tietojaan Facebookissa ("minun valmennettavani sai kultaa"), eikä kohdannut lasta ollenkaan. Tässäkin tapauksessa puhelin oli tärkeämpi, kuin lapsi."

Luulisin, että mulla on ollu tää kapula kymmenisen vuotta. Välissä on ollu kyl pari muuta puhelinta, mut aina oon palannut tähän. Ja aina mul on ollut "älytön" puhelin. Kosketusnäyttöhän mulla siis on ollu jokaisessa puhelimessani... tosin ei siitä näytön koskettamisesta mitään tapahdu. ;)

Ei maha mitään, mut ponit tunkivat itsensä myös tähän postaukseen:

Halusin päästä eroon rumista, oransseista kuorista.

Hei, jos teil on vanhoja vaihtokuoria, ni vastaanotan mielelläni!

Tykkää Huokunista Facebookissa.
Saat tiedon uusista päivityksistä seinällesi.