Kirjoitin postikortin mm. Helille-siskolleni, mitä varten piti mennä Postiin ostamaan postimerkki.
Merkkejä ei pystynyt ostamaan mistään kioskista, vaan piti mennä PosteItalianeen.
Otettiin vuoronumero, ja parhaillaan menevän numeron perusteella meiän vuoro oli tuleva suht pian.
Mut ootettiin 40 MINUUTTIA ett sain ostettuu 3 postimerkkiä! Koska se seinällä oleva vuoronumero vaihtui paljon harvemmin kuin mitä tiskillä vaihtui asiakas! Eli jengi KIILAS minkä kerkes!!!!!!
Yks vuoroaan odottava intialainen (?) mies pisti kans merkille, ett oltiin odotettu jo tosi pitkään. Ja ku mul oli se postikortti kädessä, hän tajusi varmaan ett A) tarviin ostaa vain postimerkkejä (enkä esim. hoitaa jotain venyviä lomakejuttuja) ja B) ollaan turisteja eikä osata pitää puoliamme. Hän sit kehotti mua menemään sinne ihan tiskin ääreen jonkun asiakkaan taakse, ett pääsen asioimaan heti seuraavana. Mua hävetti kauheesti mennä kiilaamaan sillein, mut mies sanoi, ett ei kannata hävetä, ku kaikki muutkin siellä kiilaa.
Ja ku tulin tiskille, se virkailija ei ees tiedustellu mun vuoronumeroa... Siis ETTÄ mä sanon! Suomessa meil asiat on niiiiiiiiiin hyvin!!!
Kiittelin kauheesti sitä intialaista, ku viimein sain ne kolme postimerkkiäni. Ja välttelin katsomasta silmiin muita vuoroaan odottavia... :S Hipsastiin vaan äkkiä ulos sieltä.
Äiti sanoi jälkeen päin, ett joku jonottamassa ollut rouva oli ollu tosi äkäsen olonen, ku mä olin menny sinne tiskille. Mut äiti oli sit käyny antaa sille sen meiän vuoronumeron, joka oli paljon pienempi luku ku mikä sen rouvan oma numero oli. Ja äiti oli kuulemma näyttäny sille kolmea sormea, sanonu "Kolme stamps", ja sit se rouva oli tullu tosi iloseks. *^____^* Hihi! Hyvä äiti!
(kuvan voi klikata isommaks)
1 kommentti:
Kiva matkakertomus! :-)
Sen verran viilaan pilkkua, että postimerkkejä saa ostettua muualtakin kuin postista, nimittäin tupakkakioskeista. Ja postimerkkiautomaateistakin olen kuullut huhuja, mutta sellaista en ole itse onnistunut bongaamaan.
Lähetä kommentti