Olin täs yks päivä kaverillani Rebecalla kylässä. Hän sai päähänsä tehdä marenkeja, ja mä innostuin sit kuvailemaan. :)
Mulla menee aina marenki ja tryffeli sekasin...! Vaikee muistaa kumpi on kumpi.
En muista milloin oisin viimeksi syöny marenkeja, mut muistelin niiden maistuvan sokeriselle styroksille. Mut nää oli tosi hyvii! Sokerisia kylläkin (ylläri sinänsä, ku melkein pelkkää sokeriahan ne onkin) mut ei styroksisia. Namskis!
Ihan ku pikkiriikkinen pehmis ilman tötteröö.
Valo-koiraki ois halunnu.
Tää oli ny tämmönen pikkupostaus. :)
3 kommenttia:
Joskus mukulana innostuttiin siskoni kanssa sateisen päivän ajankuluksi tekemään marenkeja. Kun pelti otettiin uunista pois, siinä oli pohjalle levinnyt ohuenhailakka sitkeä puolen sentin kuori. - Äiti virnuili, että siitähän voisi leikata joustavia kengänpohjallisia ;)
Haha, Paula :D.
Tosi kiva, Hanna, että laitoit pienenkin postauksen. Olin jo kaipaillut!
Sattuneesta syystä jäin pähkäilemään tuota Rebecca-nimen taivutusta... Jos nimi olisi Rebecka, niin silloin on varmaan pakko kirjoittaa Rebeckalla, ja tän kahden c:n versionkin olisin varmaan itse kirjoittanut toisin. Mutten kyllä varmaan ikinä Rebekkalla, jos on tää suomalaisin versio käytössä... Hmm... Olikos sulla vielä äikänopettajia täällä faneina ;)?
hei ihana toi hauvveli!! minkä rotunen se on?? näyttää iha kertulta :D
Lähetä kommentti