Ku alotin lintuharrastuksen uusiks, oon alkanu näkee lintuja kaikkialla...
Mulla oli tänään ja eilen vapaapäivä, ni oon fillaroinut menemään. Kävin tänään kolmikirjaimisella kirpparilla, ku siellä oli kaikki max 2€. Mulla meinasi iskeä siellä kunnon ruuhkaraivo, ku oli niin kuuma, ruuhka ja ku kaks likkaa omi yhen sovituskopin. Mut selvisin hyvillä mielin ulos (ja löyty vieläpä kolme ihanaa paitaa).
Sit kävin teettää valokuvia entisellä työpaikallani, Hesessä vaientamassa kurnivan mahan ja taas yhellä kirpparilla. Ostin 9 eurolla (!) sinisen, kulahtaneen Fjällräven-repun! (Ja ellei olisi ollut kulahtanut, en olisi ostanut. Just the way I like it!)
Nyt mun pitää hankkii enää valkonen Marimekon kangaskassi ja ruveta pitämään löysää nutturaa päälaella, ni näytän suht stereotyyppiseltä rööperiläiseltä! (Oikeesti... en oo varma kehtaanko käyttää tätä reppua, ku Helsingissä joka neljännellä vastaantulijalla on tommonen samanlainen reppu. Mut mut mut mun siskolla oli just tämmönen samanlainen ku olin pieni, ja tykkäsin siitä kauheesti!)
Sit kävin äänestämässä (meinas tulla tippa silmään, ku muistin kirjekuorta sulkiessani, ett ennen mul oli tapana käydä äänestämässä aina isän kanssa), tsekkaamassa Oulunkylän uuden Kierrätyskeskuksen ja sit jatkoin Pukinmäkeen kattoo, miten mun kasvimaa jaksaa.
Rusakko oli pensasaidassa. Odottanee malttamattomana, että pääsee syömään mun salaatit.
Tiesitkö, että rusakko voi pitää silmiä auki ainakin 8 minuuttia putkeen? Otin videoklippiä sen silmästä, ja mistäs sitä tietää, kuinka monta tuntia se oli ollut räpäyttämättä ennen ku aloin ottaa aikaa!
Ei, se ei ole ötökkä vaan kiuru. (Nää mun lintukuvat kelpais mihin tahansa lintukirjaan!)
Sain tänään yhteensä 5 pinnaa: kiuru, peippo, kottarainen, punakylkirastas ja nokikana.
Pukinmäestä pyöräilin Vantaanjokea myötäillen Vanhaankaupunkiin, sieltä Kalasatamaan, ja koska aurinko oli jo laskemassa (=kylmä), hyppäsin metroon, ja Kampista kolistelin löysällä käsialalla tehtyjä tiilikatuja pitkin kotiin.
Sit kuvii eiliseltäkin:
Kävin Länsiväylän varrella tiirailemassa lintuja. Tää kuva on Hanasaaresta. Menkää hei ulos!
Tukkasotkien kokoontumisajot
Isokoskelo
Ja sit näin eilen vielä meriharakankin, eli kolme pinnaa!
Innostuin linnuista serkkuni vanavedessä joskus yläasteikäisenä. Opettelimme tunnistamaan lintulajeja ja teimme toisillemme lintuvisoja, missä kysyimme toisiltamme mm. lintujen latinankielisiä nimiä.
Kävin sillon nuorena useina viikonloppuaamuina linturetkillä, joissa oli joku vetäjä (liki aina poninhäntäinen mies), vanhoja pappoja ja minä. Tykkäsin niistä retkistä! Sain kattoa lintuja toisten kaukoputkilla ja sain eliksiä tosta noin vain!
(Elis = elämänpinna. Eli niin monta lajia ku oot nähny elämäsi aikana, niin monta elistä sulla on.)
Oon nähnyt Suomessa karkeasti arvioituna 100 eri lintulajia!
Joskus lukioikäisenä lintuharrastukseni kuitenkin hiipui. Mahdollisia syitä: alkoi kiinnostaa muut asiat, eliksiä ei kertynyt enää helposti, viikonloppuaamuisin on kiva nukkua.
Muutama viikko sitten päätin, että meitsipä rupee bongailee uudestaan! Alotan alusta! Ihanaa! Mulla on hirveen hyvät pohjatiedot, ni pystyn harrastamaan ilman pappojakin! Mutta oon myös jo kirjottanut kalenteriini yhden vedetyn linturetken huhtikuulle, koska tarviin tunnistusapua mm. monien pikkulintujen, hanhien ja haukkojen kanssa. Jotkut pikkulinnut erottaa toisistaan vain äänen perusteella, ja oon tosi harjaantumaton sillä saralla.
Printtasin itelleni lintulistan. Tällä hetkellä mulla on 25 pinnaa.
Tänään vietin vapaapäiväni Viikissä kameran ja kiikareiden kanssa (eväitä unohtamatta)! Sain seitsemän pinnaa, jee! Tässä vähän kuvasatoa:
Mustarastaan laulu on yks mun lemppari lintuäänistä! Nyt sitä ei laulattanut.
Kanadanhanhi on kuuluisa kakastaan.
Töyhtöhyyppää mä lähin Viikkiin alunperin katsomaan. Tiesin sen olevan siellä.
Tää laulujoutsen luulee olevansa piilossa.
Ilahduin tästä lajista tosi paljon!
Puukiipijä.
Seuraava kuva...
Kumpi bongasi kumman? Merihanhi.
Käpytikka hakkasi puuta suoraan mun yläpuolella.
Paras kuva, minkä sain kanahaukasta. (Jos oot eri mieltä lajimäärityksestä, kerro toki.)
Näin kiikaireillani urpiaisen ja halusin kovasti siitä kuvan. Tää meinasi jäädä parhaaksi kuvaksi. Odotin hengitystä pidätellen, että kurkkaisi oksan takaa...
Vitsivitsi.
Jee, kurkkasi sen verran että kuvasta pystyy tunnistamaan.
Kysymys: Mitä yhteistä on kuolleella talitiaisella ja 1,5 litran Mehukatti-kanisterilla?
Vastaus: Löysin molemmat tuolta metsiköstä.
Toinen kysymys: Mitä eroa niillä on?
Vastaus: Vai toisen niistä aion täyttää!
Laitoin läpinäkyvään pakasterasiaan, jotten vahingossa ota rasiaa joku päivä töihin evääksi. En nimittäin usko, että tuolla lähtee nälkä...
*Emmä oikeesti voi sanoo olleeni koskaan lintubongari, vaan lintuharrastaja. Mutku ei tää mun blogi oo niin vakavastiotettava julkaisu, voin kutsuu itteeni bongariksi.
(Wikipedia: "Bongauksessa oleellista on etukäteen saatu tieto linnusta, joten vain spontaanisti tehdyt havainnot eivät ole bongausta.")
Oon jo muutaman vuoden ajan hinkunut katsomaan livenä Huutokauppakeisaria ja tänä kesänä se toteutui! Äiti, sisko ja siskon tytöt lähtivät seuraksi.
294 km taittui iloisesti.
Oltiin mestoilla 40 minuuttia ennen porttien aukaisua, mutta jotkut olivat tulleet vieläkin aiemmin. Hekin nähtävästi halusivat saada peppunsa hyville istumapaikoille.
Naurettiin tyttöjen kanssa siinä portin takana odottaessamme, että tunnelma on ihan kuin eläintarhassa: "Tuolla se menee! Ja tuolla menee se naaras!"
Hei laitan heti tähän alkuun videon, minkä koostin mun ja siskoni ottamista videoklipeistä:
Ja takaisin kuvaversioon.
Oli helteinen päivä, ja muu perhe sanoi, että ulkopenkit vois olla käyvät. Mutta halusin paikat, josta oikeesti näkeekin jotain, ku on sen verran ainutkertainen reissu kyseessä. Yritin olla juoksematta porttien auettua, koska mitä sekopäisempi meno, sitä varmemmin joutuu kuvausryhmän silmätikuksi.
Istumapaikat sisällä loppuivat hetkessä, mutta me saatiin parhaat paikat: kakkosrivi just esittelypöydän edestä! Eka rivi voi olla monen mielestä paras, mutta silloin on ite liian näkyvillä. Vaikka kyllä silti piti koko ajan kiinnittää huomiota, ettei vahingossa livahda sormi nenään.
Ennen meklauksen alkua oli 1,5h aikaa tutustua tarjolla oleviin tavaroihin, ihastella sisustusta ja muuten vain nuuhkia huutokauppatunnelmaa.
Joku tommonen vanha opetustaulu ois kiva omalla seinällä, mutta nää kuva-aiheet eivät olleet ihan mua. Ja oletin niiden hintojen muutenkin nousevan liian korkeiksi mun budjettiin.
The kuparipannu! Jos katoit ton tekemäni videokoosteen, tiedät jo paljonko tälle pannulle tuli hintaa!
Kun sisko otti musta tän kuvan, toi oli vain ihan tavallinen, vähän klommoinen kuparipannu, missä Akin, Helin ja Markun nimikirjoitukset. Mutta parin tunnin päästä tää oli ennätyspannu! Kerron kohta, paljonko siitä maksettiin...
Kuvausryhmän arsenaali.
Toi huutokauppakamari hiveli mun silmiä! Sadoittain vanhoja peltipurkkeja ja muuta somaa!
Sen puolentoista tunnin aikana ehti vielä ulkoilemaankin, kun istumapaikat oli vartioituna. :) Siskon ajatusta lainaten, tää perjantaisin pidettävä huutokauppa on varmasti paikallisille tärkeä kohtaamispaikka.
Markkuuu! En kehdannut ottaa kuin tämmöisen paprazzikuvan. Mua jotenkin säälittää nuo Aki, Heli ja Markku, kun kaikki tulevat pällistelemään, vaikka he vain yrittävät tehdä työtään. Mekin ajettiin liki 300 kilometriä pelkästään pällistelemään.
Nuorempi siskontyttö uskalsi ottaa ihan kunnon kuvan.
Tiättekö, ton reissun jälkeen mäkin kuulun Markun fanikuntaan! :D Oli niin herttainen meille siinä kun oltiin makkaraostoksilla! En voi kestää!
Käytiin testaamassa ulkorakennuksen vessa. Muuten ok, mutta käsienpesuallas ois plussaa! (Sisällä oleva vessa oli tosi kiva ja hyvä!)
Jengii oli tullut paikalle myös asuntoautoilla ja tilausbusseilla.
Klo 18 alkoi meklaus!
Olihan siinä ny taikaa olla paikan päällä katsomassa huutokauppaa, mitä aina katsotaan TV:stä!
Tässä vaihtaa kuparipannu omistajaa. Tää ruutupaitainen kaveri maksoi siitä TUHATKAKSIKYMMENTÄ EUROA! HY-VÄT HYS-SY-KÄT!!! :D
Älä vaan pudota!
Ulkona istujat saivat vähän vettä niskaansa illan edetessä.
Telkkarissa toi meklausosio kestää jotain 10 minuuttia. Oikeasti se kestää kolme tuntia! Se on ihan kunnon työtä Akille ja Helille myös! Ja kyllä se tuntui myös yleisössä. (Yhtä paljon tuntui jaloissa kuin tekemäni lentomatka Italiaan aiemmin kesällä.) Kyllä se aiemmin mainitsemani taika haihtui siinä parin tunnin kohdalla, kun itseä kiinnostavat tuotteet oli jo ehditty nuijia maailmalle.
Luulen, että TV:ssä näytettävät yleisön naurunremakat ja muut on kuvattu aika alkuillasta. Oli meinaan vähän väsyneempää lopussa. Onneksi oli koko ajan mahdollisuus mennä välillä jaloittelemaan ja ostamaan kahviosta rähmäpullaa (ja ulos ihailemaan Markkua). Kuvausryhmäkin piti taukoja välillä. Aki sen sijaan oli kiinni työssään koko ajan. Mutta mielestäni hänestä ei huomannut väsymystä, ja vitsaili tasaisesti pitkin iltaa. Hieno suoritus, Aki!
Oli kyllä kaiken kaikkiaan ihana reissu! Oli hyvä mieli koko kotimatkan, ja taas näitä kuvia katsellessani tuli tosi kiva fiilis!
Mut vielä yks kuva:
Huusin itelleni ison pinon vanhoja lehtiä!!! Olin aiemmin päättänyt, että 10 euroa olen valmis maksamaa siitä nipusta. Sitten kun tuli lehtien vuoro, olin ihan varma, etten mä niitä tuu saamaan. Hetkeä aiemmin nääs oli huudettu samankorkuinen nippu ylihintaan. Nyt joku huusi "Viisi euroa". Aki: "Viisi euro tarjottu. 5€ ensimmäinen, 5€ toinen..." Minä: "KYMPPI!!!" Aki: "Kymmenen euroa, kiitoksia! 10€ ensimmäinen, 10€ toinen, ja 10€, kolomas kerta, nyt." Jeeeeee! :D Toivottavasti en näy telkkarissa!
Niin... se selviää TÄNÄÄN (eli tiistaina 16.10.2018) klo 21.00 Nelosella (ja netin kautta varmaan jo aiemmin)!!! :D Me ainakin niin katotaan!!! Apuuuva!
