Ei sentään ajettu Lapista Helsinkiin yhteen otteeseen, vaan käytiin vähän morjenstamassa muutamaa sukulaista Siilinjärvellä, joita ei nähty siel Lapin sukukokouksessa.
Löydettiin Reben ja Noomin kaa pihalta jonkun siivet. :/
"Tulkaa äkkiä kattomaan", tytöt huusivat Helille ja mulle, ku bongasivat tommosen oudon öttiäisen. Yritin muistella pienenä katsomiani Maija Mehiläis -jaksoja, mut en osannut tehdä lajimääritystä.
Niit samoi otuksia löyty useampikin, mut osa niistä oli imetty kuiviin! O___o Karuu!!!!
Mut kävi sit ilmi, ettei niit oltukaan imastu niskan kautta, vaan ne oliki sudenkorennon koteloita (tai siis vissiin "toukkia")!
Oli kiva käydä aina välillä tsekkaamassa, mitä vauveliineille kuuluu. Siivet suoristu tosi lyhyessa ajassa. :)
Tipat
Yks sudenkorento oli ruvennu kuoriutumispuuhiin katiskan sisällä... Päätettiin Helin kaa auttaa sitä ja käännettiin katiskaa niin, että se sudari pääs kipittää verkon oikealle puolelle.
Ei ehkä olis kuitenkaan pitäny mennä häiritsee sen syntymispuuhia, ku sen märät siivet liistrautu vähä sen kroppaan. :S Sen ois ollu tärkeetä pystyy kuivattelee siipensä suoraan alaspäin. :S
Oli jännää seurata myös niiden surviaisten värin vaihtumista. Ne kehitty melkeinpä silmissä!
Oikeesti ei menny varmaan ees tuntia, ku meiän katiskasudari oli jo ihan aikuisen näköinen. ^___^ (Yleisesti ottaen mua ällöttäis tommoset ötökät, mut tiesin, ettei noi tost ilman varotusta lennä naamalle.)
Mut voi kurjuus, sen siipi todellakin vahingoittui. :'( Kattokaa tota vasenta etusiipee. Iha vinksallaan. :( Mut oikeesti, ei se ois päässy sielt katiskan sisältä ite pois!!!! :(
Heli ja suojatti. Sudenkorento räpsytti vimmatusti siipiään, mut ei päässy lähtee lentoon. :/ Muut korennot oli lähteny melko pian ku olivat saaneet siipensä kuivaks.
Noomi ja Rebe näyttävät sudenkorennolle mallia, miten kuuluu lentää.
Ku se ei lähteny ite lentoon, vaik ootettiin aika kauan, ni päätettiin "heittää" se ilmaan. Se lensi ku mayday mayday -helikopteri ja räpsähti nurmikolle. :( Toisella heitolla se lens jo vähän paremmin, mut putos taas alas, nyt mansikkapenkkiin.
Jätettiin se oman onnensa nojaan...
SOOORIIII!!!!!
Tytöt halus aarteikseen noit onttoja toukkia. ;p
Jos joku osaa tehdä lajimäärityksen, ni oisin taas kiinnostunut kuulemaan. :)
(Tässä postaustani tukevaa tekstiä sudenkorento.fi -sivustolta: Kuoriutumisvalmis toukka lopettaa syömisen, etsiytyy pois vedestä sopivalle alustalle kuten ruo'onpätkälle, kuivattaa itsensä ja kuoriutuu. Tässä vaiheessa aikuinen korento on jo toukkanahan sisällä kokonaan valmiiksi kehittyneenä. Kuivuttuaan tarpeeksi toukkanahka halkeaa ja esiin ryömii nuori, kostea, pehmeä ja ryppyinen korento. Nuori sudenkorento pumppaa siipiinsä nestettä ja tyhjentää ylimääräiset nesteet ruumiistaan ja lentää lopulta matkoihinsa kasvamaan aikuiseksi. Kuoriutuminen voi kestää paristakymmenestä minuutista jopa kolmeen tuntiin.
Kuoriutuminen on vaarallista, ja hyvin suuri osa korennoista kuoleekin juuri tässä vaiheessa, sillä ne ovat pitkän aikaa esillä ja lentokyvyttömiä. Usein korennoilla näkee vääntyneitä takaruumiita, ryppyisiä siipiä tai muita "kehitysvammoja", jotka ovat syntyneet epäonnisesta kuoriutumisesta. Kova tuuli voi tiputtaa korennon maahan, lajitoveritoukka saattaa kömpiä kuoriutuvan aikuisen päälle ja näin murskata hennot siivet, tai väärään paikkaan osuva heinänkorsi rusentaa siiven käyttökelvottomaksi.)
